Arvostuksia

Kuten jotkut ehkä tietävät, omaan puhelinkammon. Minun on aina helpompi naputella tekstari tai lähettää meiliä kuin soittaa. Nyt olen kuitenkin viime aikoina pyrkinyt uudistamaan tapojani ja soittaa ihmisille. Olen todennut kammoni täysin turhaksi, sillä yleensä kukaan ei vastaa minulle soittoihini. Ymmärrän sen jos on kiirettä, itsekään en säntää vastaamaan puhelimeen aina sen soidessa, sillä nyt kännyköiden aikakaudella numerosta näkee kuka on soittanut ja voi soitella perään, tai useimmille voi jättää vastaajaan viestin. No, itselläni on käytössä vastaaja, ja johtuen osin juuri tästä 'kammostani' en soittele jokaisen minulle soittaneen perään ellei hän jätä viestiä vastaajaan. Tosin jos huomaan jonkun pommittaneen minua kymmenellä puhelulla jättämättä viestiä, saatan tulkita asian niin että on kyse jostain niin tärkeästä ettei soittaja halua jättää asiaa vastaajaan, tällöin saatan soittaa vaikkei soittopyyntöä olekaan jätetty.

Osalla taas on hassu tapa jättää vastaajaan vain nimensä ja numeronsa (hyvä sinänsä, eihän mulla välttämättä niitä ole tallessa) muttei mitään viittausta mitä asia koskee. Jos kyse on jostain akuutista niin se olisi tietysti hyvä mainita viestissä, samoin kuin se jos soitteli ihan vain ajan kulukseen kuulumisia kysyäkseen. Koska jos tiedän että kyse on jostain kiireisestä voin pirauttaa takaisin saman tien kun kuulen viestin vaikka olisinkin jonkin kiireen keskellä, jos taas kyse on vain jaariti-jaariti puhelusta valitsen ajankohdan jolloin ehdin juoruilemaan tunnin jos toisenkin..

Oma lukunsa ovat sitten nämä vastaajattomat kännyköitsijät jotka eivät vastaa puhelimeen (vaikka soittaisi mihin aikaan) eivätkä soita takaisin vaikka yrittäisin tavoitella heitä kymmeniä kertoja. Itse olen tosiaan ainakin niin utelias että jos en tiedä mistä monenkertainen pommittaminen johtuu niin soittaisin takaisin ihan vain kysyäkseni mistä kyse. Sieluni kiehahtaa myös näistä jotka jättävät vastaamaan puhelimeen sen sijaan että sanoisivat sitten suoraan ettei yhteydenpito kiinnosta. Toisaalta osaan kyllä aika nopsaan vetää johtopäätökset ja viedä seurani jonnekin muualle jossa saan kommunikoinnilleni vastapainoa. Toisaalta, sitten ei tarvitse odottaa myöskään minun enää reagoivan heidän yhteydenottoihinsa. Kun nimi on pyyhitty kirjasta niin sille paikalle kirjoitetaan joku toinen..

Itselleni tolkutettiin aikanaan kun tapoja opetettiin että on kohteliasta vastata kun puhutellaan. Nykyään tosiaan näiden kännyköiden ja muiden virtuaaliviestimien aikana on tuo perus kohteliaisuus tuntuviksi kadonnut maailmasta. Sähköpostiin vastataan jos huvittaa ja jos jaksetaan. Tekstiviestit ovata sama juttu, ja tosiaan nyt puhelutkin ignoorataan. Eihän siinä mitään jos nämä 'torjunnat' tulevat vain yhdeltä taholta, mutta taidan olla aika vittumoinen akka kun vastaava kohtelu tulee useimmilta tahoilta samana päivänä...

------- odotusta -------------

Odotan tulevaa torstaita todella innoissani. Tiedossa on koulutusviikonloppu ruotsissa. Koulutusta, iltapukugaalaa, biletystä.. Jee!! En vielä hehkuttele sitä sen enempää, kerron vain että olen aivan täpinöissäni. Tänäkin vuonna.. huimaa... Melkein kuin olisi menossa linnanjuhliin, paitsi että taatusti tulee olemaan hauskempaa...

Mitä tiedämme ihmisistä

Kuinka hyvin oppii tuntemaan ihmistä netin välityksellä? Elämässäni on jokunen ihminen joita pidän ystävinä vaikken juuri koskaan ole 'livenä' tekemisissä heidän kanssaan. Joidenkin kanssa on vain niin helppoa keskustella verkossa, joskus puhelimessa, joskus irl. Tietenkin on niitä ystäviä jotka on ensin oppinut tuntemaan jotain muuta kautta ja sitten yhteydenpito on siirtynyt virtuaalimaalimaan syystä tai toisesta. Tällaisia ihmisiä on helppo tulkita virtuaalisestikin; tekstiä lukiessa kuulen mielessäni heidän äänensä, tapansa puhua, näen jopa ilmeet ja eleet. Kaiken kaikkiaan osaan tulkita heidän viestejään helposti.

Mielenkiintoista sinänsä on huomata joidenkin ihmisten kanssa se kuinka oikeaan olen kuvitellut heidät mielessäni virtuaalisen kanssakäymisen kautta ennen kasvokkain tapaamista. Toki vastaavasti on myös osunut totaalisia virhearvioita: ihminen jonka kuvittelin olevan pitkä ja punahiuksinen ladylike, osoittautui olevan aivan toisesta ääripäästä. Tosin luojan kiitos luonteelliset oletukset osuivat kohtalleen kuitenkin. Joistain ihmisistä ei saa tolkkua, heidän live-minänsä on aivan erilainen kuin virtuaalinen, johtuuko tämä heikosta tottumuksesta tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan, totaalisesta lukosta kirjoittamiseen vai jostain muusta..? mene ja tiedä. Itselle kuitenkin kun näppis on automaattinen keino ilmaista itseään niin kirjoittaminen sujuu lähes samaan tahtiin kuin ajattelu (onneksi kukaan ei tiedä kuinka hitaasti tai nopeasti kirjoitan *virn*) kirjoitusvirheiden määräkin on ruhtinaallinen, kieliopista puhumattakaan, mutta toisaalta, enpä pahemmin kiinnitä niihin huomiota puhuessanikaan, joten varmaankin ilmaisen itseäni aika yhteneväisesti kummallakin tapaa. Paha mennä arvioimaan itseään...

Niin, hullulta kuin se kuulostaakin niin tosiaan muutamia 'ystävyyksiä' on tullut solmittua niin että pääsääntöisesti ihmisestä oppii lukemalla hänen blogiaan, täydennettynä messangerilla ja meileillä. Varmasti taustalla on vielä paljon mistä en mitään tiedä, mutta toisaalta oppiiko ystävistään ihan kaikkea vaikka näkisi säännöllisesti ja valtaosa yhteydenpidosta tapahtuisi irl?? Ehkä toisinaan on verkossa helpompi mennä kertomaan oudommalle ihmiselle sellaisiakin asioita joita ei välttämättä edes lähimmille ystäville kerro. Joskus ne kerrotut asiat nousevat esiin myöhemmissä olosuhteissa, aiheuttaen hämmennystä ja harmia kun todetaan kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan ollut jos olisi voinut ystävälle suoraan kasvokkain sanoa mitä oikeasti ajatteli sen sijaan että pelkää miten toinen reagoisi asiaan..