Zetan päivyri

Herpes

2011-12-19T13:20:00.002+02:00

Olen yksi niistä lukemattomista jotka kärsivät tästä riivaajasta aika ajoin.. Löysin mielenkiintoisen blogikoosteen noidankattilasta ja havaittuani että tuo sivusto on mahdollisesti poistumassa copy pastasin tiedon tänne. Joten tämä teksti on rehellisesti varastettua ettei se katoa bittiavaruuteen.

Herpes tulee ja tarttuu, oletko valmis?

Herpes (rokahtuma)

Sana tule kreikasta herpein, ryömiä. Herpes oli tunnettu jo muinaisen Babylonian ja Assyrian lääketieteessä.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä sen sijaan on herpeksen kokoinen aukko. Herpes ei parane koskaan, kun se on kerran saanut! Se ei ole harmiton pikku tauti, kuten ihmisille halutaan uskotella. Kaikilla ihmisillä ei ole herpestartuntaa ja kaikki ne, joilla ei ole, eivät tosiaankaan sitä haluaisi saada. Älä koskaan riskeeraa toisen ihmisen terveyttä, varsinkaan kun työskentelet hoitoalalla!

Herpes genitalis (sukuelinherpes, sukuelinrokahtuma) on krooninen infektio, jonka aiheuttaa 2-tyypin herpes simplex virus (HSV-2) 80 % tapauksista, 20 % tapauksista on herpes simplex 1- tyypin aiheuttamia (HSV-1). Se tarttuu yleensä seksuaalisessa kontaktissa, kehon eritteiden (sylki, siemenneste, veri) tai haavaumien kautta. Tauti voi tarttua myös sormista, kosteista pyyhkeistä, pesulapuista, sauna lauteista, yleisistä pesutiloista. Se aiheuttaa kivuliaita rakkuloita iholle ja limakalvoille sekä miehillä että naisilla.

Oireet ilmestyvät 2-20 päivää tartunnasta. Ensimmäinen tartunta voi olla myös oireeton tai hyvin vakavaoireinen. Miehillä se saattaa aiheuttaa penikseen ja/tai kivespussiin haavaumia. Pieni ryhmä rakkuloita, joita ympäröi punoittava alue saattaa sijaita esinahassa, sen alla tai peräaukon ympäristössä. Rakkulat puhkeavat pinnallisiksi haavoiksi, jotka häviävät 5-7 päivässä tai sitten niihin voi tulla muita infektioita. (esim. muut sukupuolitaudit) Rakkulat ovat kivuliaita ja niihin voi liittyä polttavaa tunnetta, virtsausvaikeuksia, kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, huonovointisuutta ja lymfasolmukkeiden turpoamista nivusissa. Selkä- ja vatsakivut liittyvät usein ensitartuntaan. Naisilla oireet voivat olla samanlaisia. Yhdyntä voi olla myös kivuliasta, samoin kävely. Naisilla rakkulat ilmestyvät usein ryppäinä kohdunkaulaan, emättimeen tai välilihaan. Sekä miehillä että naisilla rakkuloita voi olla myös muilla ihoalueilla kuten pakaroissa, nivusissa, reisissä tai pohkeissa. Emättimen rakkulat voivat olla limaisia harmaita haavaumia. Vaikka rakkulat ovat jo kadonneet, viruseritys jatkuu silti 2 viikon ajan. Mikäli rakkulat uusivat aina samaan kohtaan, iho saattaa surkastua ja myös arpimuodostus voi jäädä pysyväksi. Miehillä saattaa tulla myös virtsarakon kuroumia ja naisilla kohoaa riski kohdunkaulan syöpään ja kohdunkaulan epämuodostumiin. Myös naisilla virus voi levitä virtsarakkoon. Virus jää pesimään sensorisiin ja/tai autonomisiin ganglioihin ja vielä toistaiseksi länsimaisen lääketieteen lääkärit eivät tiedä millä se sieltä saa häädettyä.

Tauti todetaan laboratoriotesteillä, viljely- tai antigeeniosoitusmenetelmillä. Viljelynäyte on saatava laboratorioon 24 tunnin kuluessa. Vasta-ainetutkimuksella voidaan todeta HSV-1 ja HSV-2-vasta-ainepositiivisuus, mutta ei tartunnan sijaintipaikkaa. PCR-tekniikkaa käytetään tutkittaessa sikiön herpestilannetta. 25-40% suomalaisista kantaa HSV- 2:ta, pienelle osalla heistä tauti aiheuttaa oireita. Jos mies sairastaa herpestä, hän hyvin todennäköisesti (75% todennäköisyydellä) tartuttaa sen sukupuolikumppaniinsa. HSV-1 kantajia on yli 90% suomalaisista. Molempien virustyyppien kantajien määrä on noussut 70-luvulta lähtien 10-30 % vuosivauhtia Suomessa. Tarttiskos asialle tehdä jotain, ennenkuin lukema on 100%? Ja mitäs sitten aiotte tehdä?

Kun taudin kerran saa se on pysyvä ja se tarttuu kaikissa vaiheissa, myös silloin kun iholla ei näy rakkuloita. Taudilla on tapana uusia aika ajoin, toisilla hyvin tiheään (lähes viikoittain) ja toisilla harvemmin (muutaman kerran elämässä). Miehillä tauti uusii todennäköisemmin kuin naisilla. Kondomin käyttö on aina suotavaa ja seksistä on syytä pidättäytyä täysin silloin kun tauti on rakkulavaiheessa. Sillä kondomi ei välttämättä riitä suojaamaan, koska se ei peitä kaikkia vaarassa olevia kehonosia ja saattaa puhjeta. Suuseksistä on myös syytä luopua. Vältä kaikkea limakalvokosketusta ja kehon eritteiden koskettelua. Vältä sisähuuli- ja kielisuudelmia, kielen ja silmien koskettelua, sekä kaikkea koskettelua mikä voi levittää virusta käsien kautta.

Jos jommallakummalla tai molemmilla puolisoilla on sukuelinherpes, vaikkakin ei-aktiivisessa vaiheessa, kannattaa keskustella lääkärin kanssa ennen kuin harkitaan lapsen hankkimista.

Synnytysikäisten naisten, joilla on genitaaliherpes on kerrottava taudista mikäli he tulevat raskaiksi. Jos se saadaan raskauden aikana, HSV-2 saattaa siirtyä istukan kautta sikiöön ja vastasyntyneeseen suorasta kontaktista infektoituneeseen kudokseen. Äidin raskaudenaikainen tartuntariski sikiöön on 50 %. Raskauden aikainen tartunta voi johtaa sikiön abortoitumiseen (keskenmeno), ennenaikaiseen synnytykseen, kohdun kasvun hidastumiseen, aivokalvontulehdukseen, aivokuumeeseen ja sikiön pään kehityshäiriöihin. Silmän alueen herpesvirusinfektiot saattavat johtaa sokeuteen. Raskaana olevalle naiselle, jolla on herpesvirus, tehdään yleensä keisarinleikkaus ja alateitse synnytystä ei suositella edellä luetelluista syistä johtuen lainkaan. Rakkuloiden peittäminen synnytyskanavassa ei ole riittävää suojelua syntyvälle lapselle!

Jokaisen herpes-viruksen kantajan on erittäin tärkeää tietää taudin luonnollinen kulku ja tarttuvuus, jotta hän pystyy vähentämään taudin tartuntariskin mahdollisimman pieneksi. Kun kaikki yhdyntämuodot, masturbointi ja suuseksi ovat vältettäviä asioita, on aika miettiä, mikä elämässä on tärkeämpää kuin seksi. Herpestartunnan saaneiden naisten on syytä käydä vuosittain kohdunkaulan irtosolututkimuksessa, jotta kohdunkaulan syövän hoito päästään aloittamaan ajoissa.

Asikloviriini suun kautta otettuna saa oireet osittain kuriin ja lyhentää herpes-jaksoja. Tämä lääke auttaa paranemisessa, mutta ei estä uusiutumista. Muut antiviraalit, kuten valasikloviriini, pensikloviriini ja framsikloviriini voivat hillitä reaktiota ja rakkuloiden laajuutta sekä kestoa. Nekään eivät paranna tautia. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lääkityksen aloittaa sen lyhemmäksi jää sairausjakso, samoin kuin tartutusaika toisiin ihmisiin. Älä koskaan puristele herpes-rakkuloita.

Tämä herpestyyppi on yleisin sukupuolitauti 15-30 –vuotiaiden miesten keskuudessa. Naisilla tauti on toiseksi yleisin sukupuolitauti. Tartunnan saaneiden naisten määrä on myös kasvussa, samoin sikiöaikaisten tartuntojen määrä. Valitettavasti tämä tauti ei kuulu ilmoitettaviin tartuntatauteihin. Tarttiskos asialle tehdä jotain? Kerro aina kumppanille jos sinulla on tai on joskus ollut herpestartunta. Hän tekee päätöksen haluaako olla kanssasi vai ei.

Noin 3-12 päivää rakkuloiden ilmestymisen jälkeen, herpesvirus saattaa aiheuttaa komplikaatioita. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Aivokalvo (meninges) saattaa tulehtua, aiheuttaen oksentelua, päänsärkyä ja niskan jäykkyyttä. Selkäydin saattaa tulehtua, aiheuttaen jalkojen heikotusta. Lantion alueen hermot saattavat saada tartunnan, aiheuttaen kipua, ummetusta, virtsauskyvyttömyyttä ja miehillä impotenssia. Vaikkakin harvinaista, virus voi siitä huolimatta levitä verenkierron välityksellä ihoon, niveliin, maksaan tai keuhkoihin – erityisesti vastasyntyneillä ja henkilöillä, joilla on heikentynyt immuunipuolustus.

Riskitekijöitä ovat suojaamaton seksi ja suuri partnereiden lukumäärä, sekä terveydenhuoltohenkilökunnan nihkeys kertoa millaisesta taudista on oikeasti kysymys. Onko tarkoitus tartuttaa kaikki? Miksi?

Herpes gestationis (raskausrokahtuma)

Yleinen kutiseva rakkulainen ihottuma, joka ilmestyy raskauden toisella tai kolmannella puoliskolla tai synnytyksen jälkeen ja katoaa useita viikkoa synnytyksen jälkeen. Rakkuloiden on arveltu liittyvän ennenaikaiseen synnytykseen ja kohonneeseen sikiökuolleisuuteen. Niitä voi ilmetä, vaikka raskaus olisi onnistunut. Tällä taudilla ei ole mitään tekemistä herpes-viruksen kanssa. Taudin aiheuttavat epänormaalit vasta-aineet, jotka reagoivat kehon omiin kudoksiin.

Oireena on pieniä nesteen täyttämiä rakkuloita ja suurempia epäsäännöllisen muotoisia nesteen täyttämiä rakkoja. Tauti alkaa usein vatsan alueen iholta ja leviää sitten muualle. Joskus ihottuma muodostaa ympyrän, jossa rakkulat ovat ulkoreunalla. Yleensä se pahenee synnytyksen jälkeen ja katoaa muutaman viikon tai kuukauden jälkeen. Tauti uusii yleensä seuraavan raskauden aikana tai kun aloitetaan ehkäisypillereiden käyttö. Syntyneellä lapsella saattaa olla samanlaiset rakkulat iholla, yleensä ne katoavat muutaman viikon kuluessa ilman hoitoa.

Diagnoosi tehdään ihomuutoksista ja niissä läsnä olevista vasta-aineista.

Kutinaan käytetään kortikosteroideja.

Herpes menstrualis (kuukautisrokahtuma)

Herpes simplexin muoto, joka puhkeaa kuukautisten aikana. Sen laukaisee hormonitasapainon vaihtelut.

Herpes simplex (ihorokahtuma)

Infektio, jonka aiheuttaa herpes simplex virus (HSV). Se vaikuttaa iholla ja hermostossa ja aiheuttaa pieniä läpinäkyviä ärsyttäviä ja joskus kivuliaita nesteen täyttämiä rakkuloita iholle ja limakalvoille. Herpes simplex virus jaetaan kahteen tyyppiin: HSV-1 (oraali herpes, herpes labialis, yskänrokko, huulirokahtuma) infektio ilmenee kasvojen alueella, erityisesti suun ja nenän ympärillä, mutta tavataan myös muualla iholla ja silmissä. HSV-2 (herpes genitalis) infektio rajoittuu yleensä sukupuolielinten alueelle, mutta voi esiintyä myös suun alueella 10-15%:ssa tapauksista.

HSV-1 infektion oireita ovat polttava, kihelmöivä tai kutiava tuntemus huulten reunoissa tai nenässä 1-2 viikon kuluttua kontaktista sairastuneeseen henkilöön. Yleensä ensitartunta saadaan lapsuudessa, harvoin yli 20-vuotiaana. Tartunta tapahtuu suun eritteiden välityksellä. Useita tunteja myöhemmin nousee pieniä punaisia rakkuloita ärtyneelle alueelle; myöhemmin pieniä nesterakkuloita tai harvemmin rakkoja, joissa nestettä. Useat pienet rakkulat voivat yhdistyä isommiksi rakoiksi ja muodostaa haavaumia. Rakkulat kutisevat ja saattavat olla kivuliaita. Muihin oireisiin kuuluu lievä kuume ja kaulan imusolmukkeiden suureneminen. Viikon kuluttua ensioireista, ilmestyy ohut keltainen rupi. Kosteilla ihoalueilla tai vaikeimmissa tapauksissa rupien muodostus saattaa kestää kauemminkin. HSV-2 infektiot nuoruudessa liitetään lisääntyneeseen kohdunkaulansyövän riskiin aikuisena.

Diagnoosin teko tuntuu joskus olevan lääkäreille erityisen hankalaa ja tauti sekoitetaan allergisiin reaktioihin. Laboratoriotutkimuksissa löytyy yleensä herpesvirus. Diagnoosin tekoa helpottaa uusi tekniikka nimeltä polymeraasin ketjureaktio, jota käytetään herpes simplex-viruksen DNA:n tunnistamisen kehon kudoksesta tai nesteestä

Hoito on oireenmukaista. Ihoalueet pestään kevyesti saippualla ja vedellä, jotta vältettäisiin muiden infektioiden riski. Iho pidetään kuivana. Suuvedellä purskutellaan suunsisäisiä rakkuloita. Paikallisesti käytetään asikloviriini (Zovirax) tai pensikloviriini (Fenistil) -voidetta. Voiteen käyttö on aloitettava heti ensimerkeistä lähtien. Mikäli muita infektioita on, lisänä käytetään antibioottivoidetta. Suun kautta voidaan nauttia asikloviriiniä tai valasikloviriiniä. Tautiin ei ole parannuskeinoa. Asikloviriiniresistentit kannat ovat yleistymässä sekä pitkäaikainen käyttö kehittää virusten sietokykyä lääkkeelle. Olisikos hyvä hetki alkaa kertoa tilanteen vakavuudesta?

Kaikki herpesvirukset ovat erittäin tarttuvia. Henkilöiden, jotka joutuvat tekemisiin herpekseen sairastuneiden kanssa on pestävä kätensä tai jos hoitavat heitä, käytettävä ehdottomasti suojakäsineitä. Älä suutele henkilöä, jolla on herpesvirus. Ole erityisen varovainen lasten kanssa. Älä koskaan lainaa huulipunaasi tai huulirasvaasi toiselle tai toisilta. Älä koskaan kokeile huulipunaa kaupan testeristä huuliisi. Samoista mukeista ei saa juoda! Älä lainaa pyyhettäsi toiselle tai toisilta. Älä lainaa toisten hammasharjoja, äläkä lainaa omaasi muille, sama koskee hammastahnaa. Älä käytä samaa tyynyliinaa kuin muut perheenjäsenet. Älä jaa mitään intiimiä esinettäsi muiden kanssa. Herpesvirus pystyy elämään ihmisen ulkopuolella useita tunteja. Älä koskettele rakkulpota. Pese käsiäsi usein jos olet viruksen kantaja. Vältä silmien koskettelua. Piilolinssien käyttäjät muistakaa pestä kädet huolellisesti ennen kuin koskette linsseihin. Linssejä ei saa missään tapauksessa kostuttaa syljellä. Virus tarttuu myös suuseksissä. Jos kumppanisi ei kerro, kysy häneltä onko hänellä herpestartunta nyt tai ollut joskus. Kerro jos sinulla itselläsi on.

Kun virus on kerran saatu elimistöön, se pysyy latentissa tilassa hermojärjestelmän kudoksissa ja saattaa oikean ärsykkeen saadessaan taas aktivoitua. Tälläisiä ärsykkeitä ovat kuumetaudit, fyysinen tai psyykkinen stressi (lisääntynyt elimistön kortisoli-pitoisuus), auringonvalolle altistuminen, kylmyys, tietyt ruuat, puutteellinen ravitsemus, kylmyys, suun vammat, selkäydinvammat, veren rautapitoisuuden lasku (varsinkin naisilla), hammashoito, alkoholi, kahvi, tupakka tai lääkkeet. Usein kuitenkin laukaiseva ärsyke jää hämärän peittoon.

Heikentynyt immuunivaste (HIV, verensiirtopotilaat, solunsalpaajahoidossa olevat, syöpäpotilaat, luuydinsiirtopotilaat) lisää herpesviruksen uusiutumistiheyttä ja oireiden kestoa sekä voi tehdä taudista tappavan.

Aurinkosuoja-aineiden käyttö, sekä herkistävien tekijöiden poistaminen auttavat pitämään virusta latentissa tilassa.

Herpeksen lisätauteihin kuuluvat aivokuume (encephalitis), silmän herpesinfektio (herpes simplex keratitis, ocular herpes), ien-suutulehdus (gingivostomatitis), häpyemätintulehdus (vulvovaginitis).

AIDSia sairastavilla on riski saada lisätautina ruokatorven tulehdus (esophagitis), paksusuolentulehdus (colitis), keuhkonkuume (pneumonia) ja hermostollisia syndroomia.

Atooppista ekseemaa sairastavilla herpex simplex-virustartunta voi johtaa vakavaan ihosairauteen nimeltä eczema herpeticum (eruptio varicelliformis Kaposi). Herpesvirus leviää kuivassa atooppisessa ihossa nopeasti jo muutamassa tunnissa. Tautiin liittyy korkea kuume. Sairaalahoito.

Sairaalatyöntekijöillä on riski saada herpestartunta sormeensa ihohaavan välityksellä. Turvonnut, kipeä, punainen sormenpää on herpeksen aiheuttama sormiajos.

Vastasyntyneen herpesinfektio

Herpes simplex on erittäin vakava virusinfektio vauvalle, koska se vaikuttaa moniin tärkeisiin elimiin kuten aivoihin, maksaan ja keuhkoihin aiheuttaen pysyvän vamman tai kuoleman. Vauva voi saada infektion ennen tai jälkeen syntymänsä. Monet äidit eivät tiedä sairastavansa herpestä, koska heillä ei ole ollut oireita raskausaikana tai synnytyksen hetkellä.

Oireet tulevat ilmi yleensä vauvan elämän ensimmäisellä tai toisella viikolla, mutta voivat tulla esiin vasta neljännellä viikolla. Sairaus voi alkaa ihottumalla, jossa on pieniä nesteen täyttämiä rakkuloita, kuitenkin lähes puolella sairastuneista näitä ei ole. Jos hoitoa ei aloita vielä vakavampia oireita seuraa 7-10 päivän sisällä. Muihin oireisiin lukeutuu vaihteleva kuume, uneliaisuus tai kouristukset, huono lihasjänteys, hengitysvaikeudet, maksatulehdus tai verisuonten tukkeutuminen.

Taitava lääkäri tekee diagnoosi rakkuloiden perusteella, mutta koska niitä ei aina ole ja muut oireet eivät ole niin selkeitä on hyvä varmentaa diagnoosi laboratoriossa. Virus voidaan myös löytää virtsasta, silmäluomien pinnan eritteestä tai sieraimista, verinäytteestä tai aivo-selkäydinnesteestä otetusta näytteestä.

Ilman hoito 85 % vastasyntyneistä kuolee. Hoitoon päästyäänkin 30 % saa aivo- ja hermovaurioita, jotka eivät näy kun vasta 2-3 –vuotiaana. Jälkiseurauksena voi jäädä aivovammoja, kehityshäiriöitä ja muuta vammaisuutta.

Antiviraalien lääkkeiden kuten asikloviriinin antaminen suonensisäisesti vähentää kuolleisuutta 50 %:lla. Virus jää elimistöön loppuiäksi.

Vastasyntyneiden HSV-infektioista 60-70 % on HSV-2 –tyyppiä.

Herpes simplex encephalitis (aivokuume)

Mikäli virus pääsee verenkiertoon, seuraa kuolioita aiheuttava aivojen tulehdus, jonka aiheuttaja on herpes simplex virus (HSV-1). Se on yleinen aivokuumeen muoto ja muistuttaa muita virusten aiheuttamia aivokuumeita.

Toistuvat kouristuskohtaukset kuuluvat taudinkuvaan aikaisessa vaiheessa, kuten myös vakavat vertavuotavat kuoliot. Tartunnan saaneet aivoalueet käsittävät yleensä otsalohkon silmäalueet ja ohimolohkon alemmat keskialueet. Itämisaika on useita päiviä ja oireisiin kuuluu kuume, päänsärky, kouristukset, pahoinvointi, oksentelu, persoonallisuuden muutokset, niskajäykkyys, jänneheijastemuutokset, horros ja usein kooma. Kaikenikäiset ihmiset voivat sairastua, mutta pienet lapset ovat suurimmassa vaaravyöhykkeessä. Kuolleisuusluvut vaihtelevat, mutta myös hyvin pahasti sairaat voivat toipua täydellisesti. Yleensä koomavaiheesta ei parannuta ja alle 1-vuotiailla tila on hengenvaarallinen. 70% toipuu täysin, 20% jää lieviä vammoja ja 10% menehtyy. Pysyvät psyykkiset häiriöt, epileptiset kohtaukset ja monet muut oireet ovat tavallisia henkiin jääneillä.

Tauti todetaan aivojen tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella, määrittelemällä vasta-aineet selkäydinnesteestä tai PCR-reaktiolla (Viruksen perintöaineksen osoitus geeniteknologian keinoin).

Hoitona asikloviriini.

Gingivostomatitis (ien-suutulehdus)

Aiheuttaja on herpes simplex-virus. Yleisoireita ovat kuume, pahoinvointi ja päänsärky. Myös kaulan imusolmukkeet saattavat turvota. Herpesrakkuloita on poskien limakalvoilla, huulessa ja kielessä. Rakkulat puhkeavat nopeasti ja jättävät jälkeensä haavauman. Ikenet punoittavat, turpoavat ja vuotavat verta. Suu on erittäin kipeä. Kuume alkaa laskea neljännen päivän jälkeen ja rakkulat hieman myöhemmin. Tavataan usein lapsilla ensitartunnan yhteydessä, on hyvin yleinen myös aikuisilla. Usein tartunta on lievä ja menee ohi oireetta. Joskus vanhemmat sekoittavat tartunnan hampaiden puhkeamiseen tai muuhun sairauteen.

Tyypillisimmin lapsi saa tartunnan aikuiselta, jolla on yskänrokko. Virus jää lapsen elimistöön pysyvästi ja aiheuttaa aina silloin tällöin oireita, yleensä yskänrokon.

Tämäkin tila voi olla hengenvaarallinen henkilöille, joiden immuunipuolustus on heikko.

Hoitona on oireiden lievittäminen tai vaikeissa tapauksissa asikloviriini.

Silmän herpesinfektio (herpes simplex keratitis, herpes simplex keratoconjunctivitis, ocular herpes)

Se aiheuttaa haavaumia silmän sarveiskalvolle. Se saattaa alkuvaiheessa muistuttaa mietoa bakteeri-infektiota, koska silmä on hieman aristava, vesistävä, punainen ja valoherkkä. Sarveiskalvon turpoaminen tekee näöstä sumean. Tämä infektio ei kuitenkaan parane antibiooteilla, vaan tila pahenee. Useimmiten infektio aiheuttaa vain pieniä muutoksia sarveiskalvoon ja menee ohi ilman hoitoa. Harvoin virus tunkeutuu sarveiskalvoon tuhoten sen pinnan. Infektio saattaa uusia tuhoten sarveiskalvoa lisää. Toistuva taudinkuva johtaa haavautumiin, pysyviin arpiin ja silmän tuntoherkkyyden katoamiseen. Virus voi aiheuttaa myös verisuonituksen lisääntymistä, näön heikkenemistä tai sokeuden.

Hoidoksi lääkäri määrää yleensä paikallisesti käytettävän silmävoiteen tai –liuoksen. Kuitenkaan ne eivät yleensä tepsi. Yleensä tarvitaan myös viruslääkitys suun kautta. Vaikeimmissa tapauksissa silmän sarveiskalvoa joudutaan poistamaan.

Häpyemätintulehdus (vulvovaginitis)

Herpes simplex-virus on yleisin syy sukupuolielinten haavaumiin.

Henkinen tuki on erittäin tärkeää, kun henkilö saa kuulla sairastuneensa herpes-virukseen ja tietää olevansa lopun elämänsä viruksen kantaja. Kun HSV-1 jää elimistöön se suosii kasvohermoja ja esiintyy siksi kasvojen alueella. Kun taas HSV-2 suosii lantionalueen hermoja. Siitä huolimatta kumpikin virus voi esiintyä myös toistensa ”alueilla”. Molemmat virukset voivat olla elimistössä yhtä aikaa. Suuseksin yleistyminen on lisännyt virusten leviämistä toistensa alueilla räjähdysmäisesti. Ensitartunta saadaan yleensä oireettomaksi itsensä tuntevalta henkilöltä.

Herpes-virustilanne maailmalla. Costa Ricassa ja Brasiliassa lähes jokaisella on herpes, Ruotsi on tilastossa kolmantena. Joka päivä satoja ruotsalaisia saa tartunnan. Heistä suurin osa ei tiedä olevansa tartunnan kantaja. Yhdysvalloissa 30-100%:lla väestöstä on HSV-1, esiintyvyys on suurin alemmissa sosiaaliryhmissä. Brittein saarilla herpes on naisten yleisin sukupuolitauti. Kaikkein vähiten virusta on Italiassa noin 5%.

Epäillään että virustaudit ovat syynä krooniseen väsymysoireyhtymään.

Muita herpesryhmän viruksia ovat: Epstein-Barrin virus (EB-virus), joka aiheuttaa korkeakuumeista mononukleoosia (rauhaskuume, pusutauti, suutelutauti). Se aiheuttaa myös kroonista väsymysoireyhtymää, Burkittin lymfoomaa (kasvainmuoto) ja nielusyöpää (epifarynksin syöpä). Sytomegalovirus (CMV), aiheuttaa harvoin oireita ensi-infektiossa. Kuumeilu, maksaoireet ja ohimenevä keltaisuus, sekä imurauhasten suureneminen ovat mahdollisia. Kun virus aktivoituu uudelleen se aiheuttaa vakavia infektioita kuten silmätulehdus (korioretiniitti), ruokatorven tulehdus (esofagiitti), keuhkokuume. Se aiheuttaa myös mononukleoosia. Sytomegalovirus voi tarttua äidistä sikiöön 10-20 % todennäköisyydellä. Herpesvirus 6 aiheuttaa lapsilla kolmipäiväkuumetta (Roseola infantum) ja vauvarokon (Exanthema subitum). Herpesvirus 7 saattaa aiheuttaa tauteja, joita tähän asti on pidetty autoimmuunitauteina. Herpesvirus 8 aiheuttaa kroonista väsymysoireyhtymää, luusyöpää ja Kaposin sarkoomaa AIDSiin sairastuneilla. Vesirokkovirus (Varicella zoster, VZV) aiheuttaa vyöruusun (herpes zoster), jolla on samantapaisia oireita kuin herpes simplex-viruksilla. Kaikilla näillä viruksilla on nukleiinihappona DNA. Niille on myös tunnusomaista että ne siirtyvät ensi-infektion jälkeen latenttiin (piilo-) muotoon. Viruksen nukleiinihappo varastoituu ihmissoluun proviruksena. Herpes simplex-virukset ja vesirokkovirus asettuu selkäytimen hermojuuren hermosoluihin, muut herpesvirukset asettuvat valkosoluihin. Kun olosuhteet tulevat virukselle suotuisiksi ne aktivoituvat ja aiheuttavat tulehduksen.

Muita herpeksen oireiden lievittämiseen kokeiltuja aineita ovat:

valkosipulikapselit

aspiriini 150 mg/päivä*

A-vitamiini 25 000 k.y/päivä kolmen päivän ajan, sitten 20 000 k.y päivässä 4 päivän ajan B-ryhmän vitamiinit 50 mg /päivä kahdesti päivässä kuukauden ajan

E-vitamiini 400 k.y./päivä infektion keston ajan ja kaksi viikkoa sen jälkeen

C-vitamiini 1-2 g/päivä 3 päivän ajan, sitten 500-1000 mg/päivä 4 päivän ajan, sitten 500 mg kerran tai kahdesti päivässä viikon ajan

sinkki*

bioflavoinoifit

kalsium 500 mg päivä kahdesti kuukauden ajan

magnesium 250 mg päivä kahdesti kuukauden ajan

seleeni 200 mikrogrammaa kahdesti päivässä kahden viikon ajan

L-lysiini* pitkäaikaisesti käytettynä.

MSM (metyylisulfonylimetaani) alun perin nivelkipujen hoitoon käytetty, mutta 500 mg kapseli kolmesti päivässä helpottaa myös herpes kipua.

Proteolyyttiset entsyymit (Wobenzym), joiden teho pitäisi olla asikloviriinin luokkaa ilman haittavaikutuksia.

Kateenkorva (Thymus), nautaeläimen kateenkorvauutte vähentää herpeksen uusiutumista ja voimakkuutta henkilöillä, joilla immuunipuolustus on heikko. Se lisää luonnollisten tappajasolujen aktiivisuutta ja interferonin tuotantoa.

Koska pysyvää parannusta ei lääketieteen piiristä löydy, voi ihan hyvin kokeilla vaikka seuraavia luontaishoitoja:

Akupunktio ja kiinalainen lääketiede

Syyt: Ulkoinen Tuuli-Kuuma tai Kostea-Kuuma maksassa ja sappirakossa, Yinin vajavuus sisäisen kuumuuden kanssa.

Hoito: Tuulen hajottaminen, Kuumuuden ja myrkyllisen aineksen poisto, tai Kosteuden poisto tai/ja Yinin ravitseminen.

Muinoin kiinalaisessa lääketieteessä on parannettu herpesviruksen aiheuttamia rakkuloita sitomalla sormet sitruunan sisään yöksi.

Kiinalainen ruokavaliohoito herpekseen. Toimiakseen sitä täytyy noudattaa vähintään 6 kuukautta. Hoitoon kuuluu keitos seuraavien kasvien juurista sarsaparilla (Smilax officinalis), voikukka (Taraxacum officinalis) ja katkerokasvi (Gentian officinalis). Kaikkia saman verran. Jos ulosteesta tulee löysää, käytetään vain sarsaparillaa. Infektion aikana voi kylpeä vahvassa mustassa teessä tunnin ajan. Hoidon aikana vältetään tupakkaa ja kahvia ja muita nautintoaineita, kaikkia makeutusaineita (steviaa eli sokerilehteä voi käyttää), kaikkia hedelmiä (myös tomaatteja), kaikkia pähkinöitä (erityisesti maapähkinöitä), ja öljypitoisia siemeniä, paitsi pellavansiemeniä ja sen kylmäpuristettua öljyä. Vältä myös seesamiöljyä, pieniä määriä oliiviöljyä voi käyttää. Spirulina-levää vältetään, mutta klorellaa voi syödä.

Kun kuusi kuukautta on kulunut ja jos herpesrakkulat eivät ole palanneet ainakaan 6 viikkoon, ruokavaliota voidaan laajentaa ottamalla mukaan hedelmiä, vuohenmaitotuotteita ja pieniä määriä muita eläinkunnan tuotteita.

Aromaterapia

Eukalyptus-, timjami-, ravensara-, santeli-, sininen sypressi-, oregano-, rosmariini-, mirha-, sitruuna-, bergamotti-, laventeli ja/tai geraniumöljyt laimennettuina pohjaöljyyn tai voiteeseen. 3 tippaa yhtä tai useampaa öljyä 1 tippa kutakin esim. avokadoöljyyn. Penslataan pumpulipuikolla hoitoalue.

Teepuuöljy* ilman laimennusta suoraan rakkulalle tai mieluummin ennen kuin edes rakkula nousee.

Sitruunamelissan* eteerinen öljy HSV-1 ja HSV-2 aiheuttamaan herpekseen.

Iisopin eteerisen öljyn on todettu tehoavan herpes simplex-virukseen.

Seuraavia yhdistelmiä pidetään hyvinä: sitruuna ja geranium tai eukalyptus ja bergamotti tai ruusuöljy ja sitruunamelissa.

Eteerisiä öljyjä käytetään ulkoisesti ja vain tipoittain.

Ayurveda

Vata: rakkulat ovat kuivia, kovia ja kipeitä. Kivua voi lievittää bergamotti, trifolia, teepuu, sitruuna, niaouli, kamomilla ja geranium öljyillä.

Pitta: rakkulat ovat kuumia, punaisia ja turvonneita. Kivua voi lievittää laventeli, neem, sininen kamomilla, Cistus canadensis, teepuu, siankärsämö ja ruusupuu.

Kapha: rakkuloiden erite on lähes valkoista ja ne eivät ole erityisen punaisia tai kipeitä. Apua antaa kajeputti, teepuu, salvia, eukalpytus, sitruuna ja niaouli.

Yleisimmin herpesrakkulat ovat pitta-tyyppiä. Hoitona voidaan käyttää tikta ghrita (katkera ghee) suoraan herpesalueelle. Aloe vera geeli on myös tehokasta. Myös voidaan käyttää ¼ tl kama dudhaa sekoitettua 1 tl kermaa. Levitetään hoidettavalle alueelle aamuin illoin. Sisäisesti 3 osaa neemiä, 1/8 osa kama dudhaa, 3 osaa maha sudarshania. Ota ½ tl seosta kolme kertaa päivässä, yhdessä 1 tl tikta ghritan kanssa jos sinulla on sitä, tai veden kera. Yöksi ota ½ tl triphalaa lämpimässä vedessä. Tämä rauhoittaa pittaa ja helpottaa herpestä.

Mehiläisvaha sopii kaikille tyypeille.

Homeopatia

Arsenicum Album henkilöille, joille herpes aiheuttaa polttavaa tunnetta, ja jotka aktivoituvat lämpimästä ja lämpimistä juomista. Levottomille henkilöille.

Hepar Sulphuris, kivuliaille ja herkille suun haavaumille, jotka aktivoituvat kymistä juomista ja kylmästä. Paleleville ja ärtyneille henkilöille.

Mercurius Solubilis tai Vivus kun ikenet vuotavat, kielellä on paksu kate, syljeneritys on voimakasta ja kuolaus sekä pahanhajuinen hengitys liittyvät herpekseen. Rakkuloita polttelee ja ne ovat pahimmillaan yöllä.

Natrum Muriaticum on erityisesti herpekseen, joka aktivoituu auringossa, kuumeesta tai emotionaalisesta stressistä. Rakkulat ovat lähellä huulia. Suupielet voivat olla rikki. Halu syödä suolaista ruokaa. Tätä hoitoa käytetään myös krooniseen genitaaliherpekseen. Henkilö on masennukseen taipuvainen ja välttelee aurinkoa.

Rhus Toxicodendron auttaa kipeisiin, turvonneisiin ja kutiaviin rakkuloihin, jotka polttelevat ja rikkoutuvat helposti. Henkilö on rauhaton. Kylmä ja kostea pahentaa oireita.

Sulphur sopii punoittaviin, tulehtuneisiin, kutiaviin ja poltteleviin herpesrakkoihin. Oireet helpottuvat kylmästä tai jääkylmistä juomista. Henkilöt, jotka tarvitsevat tätä parannuskeinoa ovat hyvin lämpimiä, ja heillä on kova halua juoda kylmiä juomia.

Käy pätevän homeopaatin vastaanotolla, jotta saat oikean annostuksen.

Ravitsemusterapia

Kokojyväruokavalio, jossa ei ole puhdistettuja viljatuotteita eikä sokeria lisänä hedelmiä, vihanneksia, maitoa ja jogurttia, jossa acidofilus-bakteereja* ja/tai Bifidobacterium bifidum.

Ruokavalio, jossa on runsaasti tuoretta kalaa, kanaa, kalkkunaa, juustoa, limanpapuja, kananmunaa, maalaisjuustoa, pavunituja (mungpavut, soijapavut), naudanlihaa, lammasta, sikaa, parsakaalia, perunoita ja katkarapuja.

Vältä ruokavaliossasi argiinia sisältäviä ruoka-aineita silloin kun herpesinfektio on alkamassa. Muutoin niiden käyttöä ei tarvitse välttää. Kuten pähkinöitä (hassel-, para-, maa-, saksan-, pistaasi-, pekaani-, matelit), kaakao, suklaa, kola-juomat, olut, gelatiini, rusinat, kokojyvävehnätuotteet, maapähkinävoi, seesaminsiemenet, cashewpähkinät, johanneksenleipäpuunjauhe (karob), tattari, kahviherneet, luonnonriisi (ruskea riisi), kaurapuuro, rusinat ja auringonkukan siemenet. Argiini toimii herpesviruksen ravintona.

Happopitoiset ruuat kuten greippi, tomaatit, appelsiini ja muut sitrushedelmät voivat ärsyttää herpesrakkuloita ja niitä olisikin syytä välttää infektion aikana.

Muista juoda riittävästi vettä, että kuona-aineet jotka kuormittavat immuunipuolustusta poistuisivat.

Yrttilääkintä

Kehäkukkavoidetta nopeuttaa rakkuloiden paranemista. Kehäkukkauute (10%) 2-3 tippaa rokahtumalle.

Hamamelis* (taikapähkinä)tinktuuralla hautominen.

Kihelmöinnin alkaessa sivele iholle sitruunamehua, sitruunamelissaa, inkiväärimehua tai tuoretta valkosipulia.

Oliivinlehtiuutekapseli avataan ja levitetään rakkuloille 1-2 kertaa päivässä. Tarkista että kapseleissa on vähintään 20% oleuropeiiniä. Kapseleita käytetään myös sisäisesti 500mg 5 kertaa päivässä kolmen viikon ajan. Sen jälkeen pakkauksen ohjeen mukaan.

Neilikkauutetta, piparminttuöljyä ja neilikkahaudeöljyä hoidettavalle alueelle.

Kylmä teepussi (hyvin vahvaa mustaa teetä) voi auttaa supistamaan haavaumaa.

Mirha tinktuura 10 kertaa päivässä.

Auringonhattu-uute (Echinacea purpurea) kapselit 300 mg:n kapseli neljä kertaa päivässä vahvistaa immuunijärjestelmää.

Penslaus valkosipuliöljyllä. Tehdään pusertamalla valkosipulia oliiviöljyyn.

Kversetiini* 1000 mg/ päivä vahvistaa myös immuunijärjestelmää.

Viinietikka on hapanta, ja virukset eivät pidä happamasta ympäristöstä.

Reishi-sienet sisältävät luonnon virusvastaisia aineita. Ne vähentävät infektion voimakkuutta ja kestoa.

Siperian ginseng on adaptogeeninen yrtti ja se vahvistaa immuunijärjestelmää.

Sitruunamelissaa* voidaan käyttää voiteena ja teenä. Valmista tee laittamalla kuppiin 2-3 tl kuivattua sitruunamelissanlehteä ja kaada päälle puoli kuppia kiehuvaa vettä. anna hautua 20-30 minuuttia, siivilöi lehdet ja anna jäähtyä. Taputtele rokahtumaan 3-4 kertaa päivässä.

Mäkikuisma* ehkäisee virusten lisääntymistä.

Pujo* (Artemisia vulgaris) toimi tutkimuksessa.

Ukon tulikukka* (Verbascum thapsus) toimi tutkimuksessa.

Isohirvenjuurta on käytetty herpeksen hoitoon.

Lakritsanjuuri (Glycyrrhiza glabra) sisältää glykyrretiinihappoa, joka on erityisen tehokas viruksia vastaan, sekä genitaali- että huuliherpekseen. Käytetään paikallisesti voiteena neljä kertaa päivässä. Sitä voidaan käyttää myös sisäisesti teenä.

Dong quai (Angelica polymorpha var. sinensis) on Kiinassa, Japanissa ja Koreassa kasvava kasvi, jota on käytetty herpesinfektioiden hoitoon.

Mahoniaa (Mahonia aquifolium), jota kasvaa Yhdysvalloissa, on käytetty herpeksen hoitoon.

Lomatiumin juuri (Lomatium dissectum) 500 mg neljästi päivässä. Vahvistaa immuunijärjestelmää ja vastustaa virusta.

Propolis (25%) eli mehiläisten kittivaha on todettu tutkimuksessa vastustavan HSV-1 ja HSV-2 infektioita. Käytetään neljä kertaa päivässä

Intiaanien konstit

Eurooppalaiset toivat mukanaan uudelle mantereelle paljon tauteja. Sittemmin matkustelun myötä herpeksestä on tullut maailmanlaajuinen ongelma.

Monet kasvilääkkeet Atlantin toiselta puolelta ovat peräisin intiaanien tietovarastoista. Sagrada eli Pushin paatsama (Rhamnus purshiana) on lupaava aine herpeksen tukihoidossa. Kolme kupillista päivässä teenä, silloin kun haavaumat ovat akuutit, myös haavoja voi kylvettää teessä.

Isotakiainen (Artctium lappa) on Suomessakin kasvava rohtokasvi. Kasvin juuresta valmistettua teetä käytetään herpeksen hoidossa kompressina iholla useita kertoja päivässä.

Voikukka (Taraxacum officinale) kasvaa kaikkialla maapallolla ja sitä voidaan käyttää myös herpeksen ehkäisyyn. Voikukka tukee immuunipuolustusta.

Hydrastis, Hydrastiksenjuuri (Hydrastis canadensis) on oudompi kasvi meillä, mutta sitä voi nähdä joskus koristekasvina. Sitä käytetään suuvetenä ja huuhteluna herpes simplexin hoitoon. Voidaan käyttää myös jauheena tai pastana 3-4 kertaa päivässä kolmen päivän ajan rakkuloilla.

Sassafras (Sassafras albidum) on puu. Sen juuria ja kuorta käytetään teeksi herpes simplex-infektion hoitoon. Kaksi kuppia sassafras teetä päivittäin nopeuttaa paranemista.

Kokonaisvaltainen hoito

Pidä päiväkirjaa ja selvitä mikä saa sairauden puhkeamaan juuri sinulla. Kun olet sen saanut selville vältä tätä laukaisevaa tekijää tai tekijöitä.

Immuunijärjestelmän kunnossapitäminen terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, stressinhallintatekniikoilla (meditointi), hypnoosilla, joogalla, visualisoimalla ja rentoutumalla.

Lämmin suolahaude (1 tl suolaa ½ litraan vettä) tai suolakylpy, jos vaiva on alapäässä. Kuivaa alue hiustenkuivaajalla miedolla lämmöllä.

Jääkääre tykyttävään kipuun 3 krt päivässä 10 minuutin ajan.

Puuvillaiset ja väljät alusvaatteet. Silkkiset väljät alusvaatteet voivat tuntua paremmilta, mutta joudut heittämään niitä usein pois, koska silkki ei kestä pesu korkeissa lämpötiloissa. Älä käytä keinokuituisia alusvaatteita. Tarkista että haarakiila on puuvillaa. Vältä sukkahousuja tai puristavia vaatteita.

Älä koskaan käytä kortisonivoidetta, koska se häiritsee kehon omia puolustusmekanismeja ja edistää herpesviruksen lisääntymistä.

Virtsaaminen voi olla kivuliasta. Joskus alapesusuihkulla suihkuttaminen virtsaamisen aikana vähentää kirvelyä.

Mikäli käytät rakkuloilla tai haavoilla voidetta levitä voide aina puhtaalla pumpulipuikolla ja polta puikko jokaisen käytön jälkeen. Älä koskaan levitä voiteita sormin, siirrät virukset voideastiaan ja sieltä ne tartunnat taas lähtevät leviämään.

Vaihda hammasharja riittävän usein. Pidä se kuivassa paikassa, erossa muiden hammasharjoista. Tämä voi tarkoittaa että se ei ole edes vessassa tai kylpyhuoneessa. Osta vain pieniä tuubeja hammastahnaa. Aina kun virus aktivoituu, joudut heittämään tuubin pois. Kun rakkulat ja haavat ovat umpeutuneet vaihda hammasharja ja uusi tahnatuubi. Jotkut asiantuntijat suosittelevat että hammastahna ja –harja vaihdetaan uuteen kolme kertaa herpesinfektion aikana, ensimmäisen kerran silloin kun huulessa tuntuu pistelyä, toisen kerran kun rakkulat puhkeavat ja kolmannen kerran kun rakkulat ovat hävinneet.

Käytä aurinkosuojakertoimella 15 tai korkeampi varustettua huulivoidetta.

Peitä kuivalla sinkkipastalla (ei sinkkisalvalla!). Puuteroi alue Heilerde-jauheella (lääkesavea).

Visualisointi

Kuvittele että rokahtumaan osuu rauhoittava valo ja että parannat sitä sisältäpäin itse. Tee harjoitusta 5 min kaksi kertaa päivässä, kunnes rokahtuma paranee.

Musiikkiterapia

Rentouttavan musiikin kuuntelu 20-30 min joka päivä. Sulje silmäsi ja hengitä rauhallisesti. Voit käyttää myös kuulokkeita, jotka sulkevat ulkopuolisen metelin pois. Kuuntele erityisen tarkkaan kappaleiden largo-vaihe. Suositeltavia säveltäjiä: Johann Sebastian Bach, Antonio Vivaldi, Georg Friedrich Händel ja Georg Johann Telemann.

Äänen parantava voima

HSV-1 :Toisen käden sormi osoittaa rakkulakohtaa, toinen käsi on vatsan päällä. Laula: iii-wuu-jiu. Visualisoi: kirkas kultainen tai valkoinen valo, joka säteilee hoidettavasta alueesta vatsan kautta ja takaisin alavatsaan.

HSV-2: Toinen käsi vatsalla toinen alavatsalla. Laula: wuu-jiu. Visualisoi: kirkas kultainen tai valkoinen valo, joka säteilee hoidettavasta alueesta vatsan kautta ja takaisin alavatsaan.

Ruumiin ja sielun yhteys

Jännittyneet, masentuneet, vihamieliset ja helposti kiivastuvat henkilöt sairastavat hyvin todennäköisesti herpekseen uudelleen ja uudelleen. Nämä ominaisuudet heikentävät elimistön immuunijärjestelmää.

Herpeksellä voi olla myös sanoma sinulle. Kuuntele kehoasi. Yleensä herpeksen puhkeaminen liittyy jotenkin suhteeseen, joka aiheuttaa stressiä ja konflikteja. Herpes pysäyttää rakkaussuhteen. Herpes-infektio suunseudulla tai sukuelimissä kertoo että haluat lopettaa sen mitä olet suhteessa tekemässä, koska herpes tarkoittaa että kukaan ei pääse lähellesi. Tätä samaa voi soveltaa työelämän ihmissuhteisiin tai talousvaikeuksiin, onnistumis- ja suorituspaineisiin. Haluat vetäytyä.

Jos sinulla on herpes, mukana on yleensä kipeitä, surullisia ja satutetuksi tulemisen tunteita, jotka täytyy vapauttaa:

Satuttaako joku sinua?

Onko suhde rakkaudeton, pelkästään seksiin perustuva?

Tekeekö rakkaussuhde sinut pelokkaaksi?

Pyydetäänkö sinua siirtymään intiimivaiheeseen liian pian?

Onko sinun vaikea kommunikoida suhteessa?

Onko sinun vaikea täyttää yhteiskunnan seksuaaliset normit? Ovatko ne ristiriidassa omien normiesi kanssa?

Uusia mahdollisia ajatuskuvioita: Ajattelen ja puhun ainoastaan rakkauden sanoja. Minulla on rauha elämässäni.

Syyllisyys voidaan myös yhdistää herpekseen, ehkäpä syyllisyys aikaisemmasta seksuaalisesta aktiivisuudesta, tai usko siihen että olet jotenkin paha tai likainen ja että tarvitset rangaistuksen. Yleinen häpeä. Jumalan rangaistuksen pelko. Huono suhde sukupuolielimiin.

Muistuttaako joku tai jokin sinua aikaisemmasta syyllisyydestä tai häpeällisestä käytöksestä?

Uusia mahdollisia ajatuskuvioita: Jumalakäsitteen uudistaminen. Olen normaali ja luonnollinen. Olen sinut itseni kanssa. Olen ihana.

Sielun voimaa

”Rakas herpeksen sielu, mieli ja ruumis, minä rakastan teitä. Teillä on voima parantaa itsenne. Rakas käsieni ja valon sielu, mieli ja ruumis, rakastan teitä kaikkia. Teillä on voima parantaa minut. Tehkää hyvää työtä. Kiitos. Kiitos. Kiitos.” Tämän ”loitsun” voi sanoa aina kun hoitaa herpestään.

Hieman oudompia hoitoja

Risiiniöljyhaude vatsan päälle. Kaada lasillinen risiiniöljyä flanellikankaalle. Aseta kangas vatsallesi ja peitä muovilla. Laita muovin päälle lämpötyyny. Säädä lämpö miellyttäväksi. Anna olla paikoillaan tunnin verran. Toista tämä hoito kerran päivässä kuukauden ajan. Sen jälkeen kolmesti viikossa. Jos herpes puhkeaa tihennä hoitoja.

Hulda Clark on sitä mieltä että taajuus 293-345 KHz tehoaa HSV-1 infektioon ja taajuus 360-355 KHz HSV-2 infektioon. Hoitoon voidaan käyttää zapperia tai taajuusgeneraattoria.

Herpesvirusrokote on ollut kehitteillä molempiin herpestyyppeihin , HSV-1 ja HSV-2. Toistaiseksi kokeilut eivät ole olleet oikein onnistuneita.

Voiko herpekselle kehittää vastustuskyvyn? Niinpä, voiko viruksille kehittää vastustuskyvyn. Molemmat HSV-1 ja HSV-2 tyyppiset herpesinfektiot laantuvat 50. ikävuoden jälkeen. Joko virus kuolee 50-vuotiaana tai sitten sille kehitetään vastustuskyky tai hormonitoiminta laantuu siihen mennessä sen verran että herpes lakkaa esiintymästä.

Acidofilus-bakteerit* Tutkimukset ovat osoittaneet että jogurtissa olevat acidofilus-bakteerit todella estävät virusten kasvua. Lactobacillus acidophilusta on saatavana myös kapseleissa, joita otetaan 3 kapselia päivässä. Kapselit säilytetään jääkaapissa. Tarkista että bakteerikanta on elävä.

Aspiriini* Annals of Internal Medicine julkaisi tutkimuksen, jossa on todettu kahden 75 mg:n aspiriinitabletin ottamisen lyhentäneen herpes-infekion kestoaikaa 50%:lla.

Hamamelis* on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi HSV-1 virusinfektioon.

Kversetiinin* on Journal of Medical Virology –lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan todettu nopeuttavan herpesrakkuloiden paranemista.

L-lysiini* tutkimuksissa on todettu että L-lysiinin käyttö 3000 mg päivässä siihen asti kunnes herpeshaava katoaa estää viruksen kopioitumista. Lysiiniä voi käyttää myös estolääkityksenä 500 mg/päivä. Osa tutkijoista varoittaa lysiinin päivittäisen käytön aiheuttavan viruksen vastustuskyvyn kasvua kyseiselle aineelle. Lysiiniä on voiteenakin. Huom! Lysiiniä saa Suomessa vain reseptillä.

Mäkikuisma* on laboratorio-olosuhteissa vähentänyt virusten määrää.

Pujon* on todettu tutkimuksissa olevan aktiivinen herpes simplex virusta vastaan. Tutkimukseen osallistuneista 78, parantumista tapahtui 38:lla, ja huomattavaa paranemista 37:llä, jäljellejääneillä kolmella ei tapahtunut mitään.

Sinkki* 15 mg/päivä. Koeputkessa tämä ravintoaine estää viruksen jakautumista. Sinkki vahvistaa myös immuunijärjestelmää ja ihoa sekä limakalvoja. Huom! Runsas sinkin saanti saattaa aiheuttaa kuparin vajausta.

Sitruunamelissan* (Melissa officinalis) eteerinen öljyn on todettu saksalaistutkimuksessa estävän HSV-1 virusta aktivoitumasta. Säännöllisellä käytöllä haavojen kehitys on estynyt kokonaan. Siruunamelissan sisältämät polyfenolit, kiinnittyvät niihin respetoreihin mihin viruksetkin. Silloin viruksille jää vähemmän mahdollisuuksia kiinnittyä ja infektio jää vähäisemmäksi. Sitruunamelissa sisältää antioksidantteja, jotka auttavat immuunijärjestelmää, sekä yhdisteitä, jotka heikentävät herpesvirusta.

Teepuuöljy* on voimakas luonnon antisepti. 1920-luvulta saakka jatkuneet tutkimukset ovat osoittaneet että se on 13 kertaa voimakkaampi antiseptisilta ominaisuuksiltaan kuin fenoli, joka oli silloin yleinen bakteereja tappava aine.

Ukon tulikukan* on todettu olevan tehokas 1-tyypin herpesvirukseen. Kaksi tutkimusta vuosilta 1995, 1999.

Onkos kenellekään tullut mieleen että monet luonnonlääkkeet ovat toimineet tuhansia vuosia ja niitä on käytössä kokeiltu todella tuhansia vuosia ja ne on todettu toimiviksi. Miksi ihmiset nykyään uskovat, vasta kun asiaa on tutkittu laboratoriossa ja tutkimus julkaistu tiedelehdessä?

Tätä artikkelia väsäsivät kasaan Belladonna, Metsän neito ja Kultasiipi. Artikkelissa saattaa olla ristiriitaisuuksia, sillä kolme naista harvoin on yksimielisiä kaikesta. Kaikkia hoitotyyppejä voi kokeilla omalla vastuulla.

Kuolee hitaasti hän

2011-12-10T11:08:00.003+02:00

"Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikia, ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiineja ja
joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteidensa väriä tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän,
joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaida elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan, jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen."
- Pablo Neruda -

Tietokoneeni uumenista kaivautui esiin tämä runo jonka löysin tammikuussa 2008. Paljon on virrannut vettä Porvoonjoessa näiden rivien lukemisen jälkeen. Olen äärimmäisen kiitollinen näiden kuluneiden vuosien antamasta opetuksesta. Niistä menttoreista joita eteeni on tuotu. Tämä kasvun matka on ollut ja on edelleen ihmeellinen.
Vasta nyt uskallan tarttua runon sanomaan. Vasta nyt uskallan elää ja olla onnellinen.

Intuitio

2011-11-27T12:59:00.003+02:00

Sain eilen mahdollisuuden käydä kuuntelemassa Uri Gelleriä. Täytyy myöntää että odotukseni shown suhteen olivat huomattavasti korkeammat kuin se mitä lopputulos oli.. Gellerin elämäntarina oli kyllä mielenkiintoinen, mutta...

Kun totesin illalla S:lle samoin, oli hänen vastauksensa varsin osuva: "Olet perehtynyt jo niin paljon aiheeseen, ettet kokenut esitystä mullistavana. Mutta ajattele ihmistä joka ei ole vielä uhrannut ajatustakaan positiivisuudelle.. Hänelle kokemus saattoi olla elämää mullistava." Totta. Tunsin henkilökohtaisesti liian monta karismaattista menttoria jotka olivat ohjanneet elämääni perempaan suuntaan. Olin sisäistänyt positiivisen ajattelun paikoitellen jopa ärsyttävän hyvin (ainakin muiden mielestä). Ja tiedostin liian vahvasti mielen piilevät voimat, kapasiteetin jonka voisin ottaa käyttöön jos vain löytäisin sen oikean katkaisijan. Huomasin että tutkin esitystä jatkuvasti opiskelevana. En hurmioitunut massahysteriasta. Mietin joka vaiheessa oliko kyse trikistä vai oliko hänellä todella tuo kyky?? Loppujen lopuksi sillä ei edes ollut merkitystä. Jos Uri ei kyennyt opettamaan minulle kykyään, oli aivan sama oliko kyse viihdyttävästä tempusta vai hänen ainutlaatuisesta kyvystään.

Yksi asia showssa kuitenkin jäi mieleeni kummittelemaan. Mainintansa telepatiasta. Uri totesi meidän kaikkien olevan kykeneviä telepatiaan. Tosin enemmän kuin keskustelua telepaattisesti (tai ajatusten lukua) ymmärsin tuon tarkoittavan meidän kykyämme intuitioon. Kykyämme lukea värähtelyitä.

Omalla kohdallani olen alkanut näkemään universumin antamia suuntamerkkejä. Niitä pienen pieniä vinkkejä jotka kertovat olenko oikeassa vai väärässä suunnassa. Tiettyjä asioita joita tuodaan eteeni ensin kerran, sitten toisen ja tarvittaessa kolmannenkin kerran. Ennen en kiinnittänyt näihin huomiota, nyt olen oppinut lukemaan niitä. Huomioimaan ja ottamaan niitä ohjeina. Kun ajatukseni ajautuivat negatiivisiin pohdiskeluihin kotimatkalla, tuli kohdalle liukas tien kohta joka pakotti keskeyttämään ajattelin ja keskittymään auton hallintaan. Ymmärsin sen merkiksi että kyseinen ajattelumalli ei ollut hyvä. Universumi havahdutti minut hellävaroen muuttamaan suuntaa. Olen oppinut myös sen että jos asiat eivät mene heti kuten olen suunnitellut, ei se tarkoita välttämättä sitä että suuntani olisi väärä. Kun hetken maltan mieleni ja annan asioiden liukua eteenpäin omalla painollaan huomaan usein lopputuloksen olevan juuri se mitä odotin ja toivoin, mutta asioiden reitin, tavan ja järjestyksen olevan ehkä täysin toinen.

Tämä irti päästäminen ja luottaminen, itsensä ja universumin kuunteleminen on tehnyt elämästäni huomattavasti tasapainoisemman. Olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse tehdä asioita joista en nauti. Vaikka usein innostun uusista asioista, lähden helposti testaamaan siipiäni milloin minkäkin jutun parissa, huomaan usein nopeasti etten nauti siitä tai tästä asiasta. Ja nyt kun olen uskaltanut keskittyä tekemään niitä asioita joista oikeasti, täydestä sydämmestäni nautin, olen saanut enemmän. Enemmän kuin olen edes uskaltanut pyytää. Nyt uskallan haluta. Nyt uskallan asettaa tavoitteita ja luottaa siihen että vaikken minä välttämättä liikkeelle lähtiessä tiedä miten tavoitteeni saavutan, pääsen päämäärään kunhan seuraan opasteita, ohjeita jota universumi tielleni antaa. Riittää että tiedän mikä on seuraava askeleeni.

I Love My Life!! Rakastan Elämääni! Kiitos!!

Olen siis ajattelen

2011-10-26T07:41:00.002+03:00

Tämän blogin ylläpitäminen on näköjään todellakin jäänyt vähälle huomiolle. No kaikkeen ei aika ja motivaatio riitä, se sallittakoon. Elämä on muutostilassa, enkä tiedä mihin suuntaan se tästä lähtee kulkemaan. Tai tiedän. Tiedän monelta osin mitä tulee tapahtumaan. Tiedän vihdoinkin mitä haluan. Jotkin osa-alueet saavat kuitenkin "kulkea mukana" ja muuttua sillä tavoin kuin niiden haluamieni rinnalla voivat. En takerru enää, en vaadi enää. Tiedän että olen yhtä vahva, ellen jopa vahvempi jos jotkin asiat poistuvat elämästäni. Tiedän toki että tulen kaipaamaan jos niin käy, mutta samalla voin vapauttaa uskomattoman määrän energiaa jonka tähän asti olen käyttänyt siihen väkisin mukana raahaamiseen johonkin parempaan.

Olen viime viikkoina kuunnellut Tom Lundbergin Näin teet toiveista totta-CD:tä. Hankin tuon muutama vuosi sitten ja kuuntelin sen silloin useamman kerran lävitse. Nyt olen pyörittänyt levyä auton soittimessa varmaan toistakymmentä kertaa. Levyllä on yksi erittäin herättävä lause, nuori sairaanhoitajatar oli todennut Tomille että uskoo kyllä mitä hän kertoo tavoitteiden saavuttamisesta, mutta ettei hän koskaan saavuta silti omiaan. Tom oli kysynyt mitä nainen sitten haluaa? Nainen oli parahtanut ettei hän tiedä, muttei silti koskaan saa sitä..

Tuo kuulosti kovin tutulta. Olen elämässäni toivonut monia asioita. Ajatellut että olisi kiva saada joitakin juttua. Ja kun asiat eivät sitten ole toteutuneet olen turruttanut itseni siihen etten tarvinnutkaan tai ei ollut minun aikani tms.. Kyse on kuitenkin ollut siitä etten ole tiennyt mitä oikeasti haluan. Jokainen työpaikka jonka olen halunnut, ne olen saanut. Aina kun olen heittäytynyt virran vietäväksi on universumiin lähettämäni signaali ollut ettei tuolla ole minulle merkitystä.. Joten asiat ovat tapahtuneet jonkun muun halujen ja tarpeiden mukaisesti.

Nyt tiedän mitä haluan. Olen asettanut tavoitteen, laittanut asioille oikeasti päivämäärän ja teen töitä sen eteen. Tiedän että tällä kertaa saan sen mitä haluan, ja paljon enemmänkin.
I Love My Life!!

Sieniä, sieniä, sieniä

2011-09-23T14:52:00.003+03:00

Olen tänä vuonna saanut jonkinlaisen sieniherätyksen. Osin ajatus siitä että hyödyntää niitä herkkuja joita luonto ihan ilmaiseksi meille tarjoaa ja osin se että sienimetsässä tarpoessa saavat koirat peuhata vapaana ja itselle tulee samalla mielekästä liikuntaa..

Lapsuudesta oli mielessä sienistä vain Kanttarelli ja karvalaukku (siis rousku) ja tietysti tunnistin punaisen kärpässienen ja mustan torvisienen sekä korvasienen. Kärpässienet ja korvasienet jätän suosiolla metsään yhäkin, vaikka jälkimmäinen olisi kuulemma ihan herkullinen. Muistan tuosta lapsuudesta vain sen että keittiössä roikkui vissiin koko vuoden nauhallinen korvasieniä kuivumassa ja loppujen lopuksi kai kukaan ei niitä syönyt, tai edes ruuaksi valmistanut... Mustia torvisieniä löytyy kuivattuna kaapista, joitakin vuosia sitten niitä löytyi mökiltä muovikassillinen ja tuolloin tuli kuivattua saalis. Säästeliäästi olen niitä käyttänyt ihan vain makua antamaan kastikkeisiin.

Kanttarellit ovat tuttuja ja turvallisia, vaan metsässä samoilun tuloksena saalis oli vain muutama hassu yksilö. Niillä ei vielä kovin kummoisesti juhlittaisi. Mutta sitten silmiini osui jackpot! Kännykkä esille ja googlen kuvahakuun hakusana: Suppilovahvero. Vertailin kuvaa maassa tönöttävään ryppääseen ja vakuutuin. Kyllä! Edessäni oli elämäni ensimmäisen kerran itse tunnistamani suppikset. Ja kun silmänsä avasi näkemään, löytyi noita lisää ja lisää...

Viikon kuluttua tuosta ensimmäisestä löytöretkestä sain ystäväni koiralenkkeilemään ja antamaan samalla hiukan sienivinkkejä. Nyt tunnistettiinkin jo tatteja (olin toki tatin tunnistanut tatiksi, mutta mikä alalaji), haaparouskuja ja kehnäsieniä. Saalis oli melkomoinen ja sainkin viettää retken jälkeen tovin jos toisenkin putsaten sienisaalista, kuivattaen, paistaen, suolaten ja pakastaen..

Sienistä ruuan valmistaminen ei ollut mikään ongelma, kun vain tiesi mitä piti ryöpätä (rouskut) kitkeryyden poistamiseksi, mitä saattoi syödä raakanakin ja mitkä olivat hyviä ihan perinteisesti paistettuna.

Muistin lapsuudesta kauhukokemukseni lehmän- tai ukontatin "pakkosyönnistä". Muistan kuinka tuo oli hirveää limalöntti jonka nielaiseminen oli lähestulkoon mahdoton tehtävä. Se muisto lienee pitänyt tatit tähän asti pois ruokalautaseltani. Ravintolassa en ole nirsoillut sienien suhteen, mutta kotona tuota ei ole tullut valmistettua. Nyt kuitenkin yksinkertaisuudessaan pilkoin tatit kuutioiksi, paistoin voinokaressa sipulisilpun kera, ripsautin joukkoon hiukan suolaa ja rouhin päälle pippuriseosta. Koko homman kruunasin reilulla nokareella kreikkalaista maustamatonta jugurttia. Yksinkertaisesti LOISTAVAA!!

Toinen hyvä makuelämys oli perus makaroonilaatikon maustaminen suppiksilla. Jauheliha ja sienet pannuun ruskistumaan. Mausteiden kanssa sekaisin ja keitettyjen makaroonien joukkoon. Seos uunivuokaan, juustoraaste päälle ja uuniin puoleksi tunniksi.. Yksinkertaisesti hyvää..

Parhaillaan tuolla on ryöpätyt karvarouskut valumassa ja vuorossa on niiden silputus sienisalaattia varten. Hiukan sipulia, ripaus ruususuolaa ja pippuria ja taas tuota kreikkalaista juggea.. Taidan mennä tekemään herkun valmiiksi..

Uutta värettä

2011-07-24T18:36:00.002+03:00

Vain muutos on pysyvää sanotaan. Tällä hetkellä elämässäni myllertävät melkoiset muutosvoimat ja kun tuo yhdistetään naiselliseen kerran kuukaudessa tapahtuvaan muutokseen voin kertoa tunteiden olevan melkoista vuoristorataa. Normaalisti rakastan tunteiden vaihteluita. Osaan riemuita myös huonoista fiiliksistä, sillä mielestäni ilman niitä eivät hyvät tunteet tuntuisi miltään. En oikeasti osaisi varmasti elää vain hyvillä tuntemuksilla kyllästettyä elämää. Sen verran oinas kuitenkin olen että välillä pitää syystä tai toisesta päästä sitä päätä hakkaamaan seinään..

Olen viime aikoina opiskellut ahkerasti henkisen kasvun ja itsetuntemuksen saralla. Olen oppinutkin paljon. Yksi tärkeimmistä viimeaikaisita opeista oli tunteiden hallinta. Välillä on todellakin kiva päästää irti otteesta ja mennä vuoristoradassa antaen tunteiden viedä. Todellisuudessa meillä on kuitenkin mahdollisuus valita mitä haluamme tuntea. Ja koska tunteemme hallitsevat sitä miten elämämme menee (eikä päinvastoin kuten usein olen ruikuttanut) valitsemalla sen mitä haluamme tuntea, valitsemme miten elämä etenee.

Asiat ovat usein kovin helppoja kun lukee ne kirjasta. Eihän se edellytä kuin päätöstä.. Niinpä niin.. Montako kertaa siinä vaiheessa kun joku asia heittää kupin nurin on riittävästi sitä sisäistä henkaria pysähtyä ja päättää miten nyt haluaa tuntea. Se moottori käynnistyy niin automaattisesti ja vasta jälkeenpäin sitä ehtii miettimään miten eri tavoin olisi voinutkaan reagoida.. No tunteiden hallinnassa totesin helpoimmin käsiteltävän tunteen loppujen lopuksi olevan surun. Kun suutumme tai pelkäämme on reaktio yleensä nopea, vaistomainen ja räjähtävä, joten sen hillintä on hankalaa. Surun kanssa on helpompi harjoitella. Se on yleensä seurana pidempiä aikoja, se nakertaa hiljalleen ärsyttävää koloaan rintakehään ja saa olon huonoksi pitkiksi ajoiksi. Tämän muutokseni keskellä pääsin kokemaan myös ikävän ja siihen liittyvän surun. Olen tunteella elävä ihminen (jos se nyt ei vielä ole tullut selväksi) joten reagoin helposti niin nauramalla kuin itkemällä. Liikutun yhtälailla surusta kuin kauniista asioista ja tietyllä tavalla kyyneleet ovat minulle kai automaattinen puolustusmekanismi. Huono puoli tässä tunnekylläisyydessä on tietysti se että jos jonkin asian takia kyynelehtii useamman päivän, niin silmät muistuttavat ensisijaisesti tomaatteja.

Istuin yksin ja kuinka ollakaan kun päästää ajatukset vaeltamaan, löytävät ne yleensä tiensä juuri sinne mitä ei pitänyt ajatella. Tunsin kuristavan kaipauksen. Tunsin kyyneleet polttamassa luomieni takana. Olin jo päästää irti kontrollista ja antaa kyyneleiden virrata, ties monennenko kerran viikon aikana. Vaimea ääni takaraivossani kuitenkin sanoi: "Päästä irti tuskasta. Tiedät että saat lisää sitä mitä tunteella vedät luoksesi! Valitse mitä elämääsi haluat ja muuta tunteesi sen mukaiseksi!!" Istuin hetken tyrmistyneenä. Totta joka sana! Olin lukenut saman ohjeen monesta lähteestä, kuullut saman hiukan eri muodossa Bob Proctorin luennolla. Voisin valita halusinko lopun elämääni märehtiä sitä kuinka pahalta kulloinkin sattui tuntumaan, tai voisin valita onnellisuuden, menestyksen ja ilon. Tiesin etten saisi varsinaisesti keskittyä ajamaan huonoja ajatuksia pois mielestäni, sillä silloin taas tavallani takertuisin niihin. Joten poimin lähimmän positiivita energiaa tuottavan ajatuksen. Keskityin siihen. Tunsin kuinka kalvavan ikävän tunteen sijasta rinnassani alkoi hehkua rakkauden lämpö. Tunsin kuinka tuo tunne kasvoi, lämpeni ja laajeni. Huomasin hymyileväni ja vaikka silmissä polttivat edelleen osin kyyneleet, olivat ne nyt onnellisuuteen liittyviä liikutuksen kyyneleitä. Tuska oli pois. Se oli todellakin kadonnut kuin taikaiskusta. Tiesin toki kaipauksen hiipivän vielä monta kertaa takaisin, mutta jos sitkeästi valitsisin kerta toisensa jälkeen onnellisuuden, tiesin loppujen lopuksi sen valtaavan elämäni.

Sanan voima

2011-06-26T11:21:00.004+03:00

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Pikkutyttönä kirjoitin tarinoita. Koulussa rakastin aineiden kirjoittamista tarinan kertomisen kannalta. Takkusin kyllä käsialan ja kieliopin kanssa, mutta mielikuvitukseni on aina tuottanut helposti tekstiä. Tämä blogi oli pitkään hiljaisuudessa, sillä ajatukseni ja tuotokseni päätyivät jonnekin muualle. Nyt on ehkä aika herättää tämä uudestaan eloon.

Olen aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Haaveilin aikanani myös toimittajan ammatista. Mietin muutama päivä takaperin miksi tuo kirjoittaminen "ammatiksi" on jäänyt pois ajatuksista. Etsin syytä muistojen syvyyksistä ja löysinkin sen.

Tapamme toimia muovautuvat pitkälle sen mukaan millaisia uskomuksia meillä on itsestämme. Joku viisas on sanonut että saat sitä mitä ajattelet. Toinen puolestaan että olet mitä ajattelet. Tosiasia kuitenkin on näiden uskomusten kanssa se, että useimmat niistä on istutettu mieleemme jo lapsina ja nämä uskomukset muokkaavat sen mitä ajattelemme.

Ala-asteella opettajat kannustivat minua kirjoittamaan. Vaikka kirjoitusvirheiden osalta punakynä viuhui niin opettajani muisti aina mainita että mielikuvitusta minulla riitti ja tarinoitani oli mukava lukea. Aineeni päätyi melko usein ääneen luettavaksi. Se kannusti. Yläasteella otteet tietenkin tiukkenivat. Painopiste oli entistä enemmän kieliopissa, oikein kirjoituksessa. Aineiden sijaan äidinkielessä painotettiin esitelmiin, tiedon hankintaan ja sen asialliseen esittämiseen. Muistan kuinka tein esitelmän paikallisesta bändistä. Syynä oli tietysti suunnaton rakkauteni yhteen sen jäsenistä. Käden täristen pyysin heiltä haastattelua ja rustasin vihkoon harakanvarpaita. Lopputuloksena on kuitenkin asiallinen esittely ja sain siitä opettajalta täyden kympin. Tuo arvosana herätti luokkatovereissa ihmetystä, sillä oli tunnettu tosiasia ettei kyseinen opettaja voinut sietää bändiesitelmiä. Olin kuitenkin tehnyt asian erilailla kuin muut aiemmin. En valinnut kohteeksi bändiä matkojen päästä enkä kerännyt materiaalia valmiista jutuista. Tein töitä tavoitteen eteen ja se palkittiin.

Valitettavasti kyseinen opettaja poistui tästä hiippakunnasta ennen aikojaan sydänkohtauksen takia. Taisin olla niitä harvoja jotka todella itkivät muistotilaisuudessa tuota menetystä. Hän ei ollut suosikkiopettajani, mutta näin jo silloin että tuo oikeudenmukainen vaativuus joka hänellä oli opetusmetodina toimi omalla kohdallani. Pidin haasteista ja tein töitä halutessani olla paras.

Seuraavan lukuvuoden alussa saimme uuden opettajan. Räiskyvä persoona jonka kanssa en läheskään aina ollut samaa mieltä. Taas erilainen opetusmenetelmä ja vei hetken ennenkuin sisäistin sen. Tein todella töitä numeroiden eteen. Jostain syystä äidinkieli oli sellainen josta halusin aina saada vain parhaita tuloksia. Yhdeksännen luokan keväällä kutsui opettaja minut ja parhaan ystäväni kanssaan juttusille. Elimme viimeisiä viikkoja ennen kevätjuhlia. Opettaja kertoi ettei meistä kumpikaan saisi todistukseen kymppiä. Se oli ollut kummallakin tavoitteena. Opettaja totesi että hän oli siihenastisen uransa aikana antanut vain kaksi kymppiä. Toinen näistä oli nykyään kirjailija ja toinen toimittaja.

Tuo keskustelu asetti mieleeni yhden uskomuksen. Olin haaveillut kirjailijan ja toimittajan työstä. Nyt opettajan sanat, jotka varmasti oikeasti oli tarkoitettu kannustamaan ja kertomaan vain hänen tiukasta kriteeristä, kertoivat minulle ettei minusta koskaan tulisi kirjailijaa tai toimittajaa. Mielessäni sanat muttuivat muotoon: Et saa kymppiä koska sinusta ei koskaan tule kirjailijaa tai toimittajaa.

Jokin aika sitten ystäväni kommentoi tekstiäni sanoen että kirjoitan hassua suomenkieltä. Aloin kinata kanssaan aiheesta. Minähän kirjoitin juuri niin kuten tuo opettaja oli opettanut, auseita tiivistäen. Jos persoona käy ilmi lauseesta ilman pronominiä, ei sitä erikseen tarvita.Jäin kuitenkin tuon keskustelun jälkeen miettimään mitä koulussa olikaan opetettu. Lukion suomen tunneista ei mieleeni jäänyt juurikaan muuta kuin väittely opettajan kanssa siitä oliko soveliaste kirjoittaa maallisista aiheista kun kävimme kristillistä koulua. Varmasti ennen ylioppilaskirjoituksia oli kielioppiin perehdytty huolella, mutta siitä ei ollut mitään mielikuvia. Ja kirjoitukset sujuivat suhteellisen hyvin, jäin suomenkielessä vain kahden pisteen päähän L:ästä. Edellisen vuoden pisterajoilla olisi tuo ollut puhdas L. Harmittavaa, muttei oleellista, eihän minusta koskaan tulisi kirjailijaa tai toimittajaa..

Nyt päätin muuttaa tuon uskomuksen. Olin lukemattomia kertoja aloittanut kirjan kirjoittamista, vain jättääkseni sen yhtä usein kesken parin ensimmäisen luvun jälkeen. Novelleja, runoja, laulun sanoja olen suoltanut pöytälaatikkoon. Muutamia runojani on jopa julkaistu ja pari novelliakin on lehdissä ollut. Nyt oli aika nujertaa tuo uskomuksen paha peto. Vapauttaa itseni tuon opettajan sanoista.

Isoisäni kirjoitti viimeisinä vuosinaan kolme kirjaa. Kaksi tietopohjaista ja yksi fiktiota. Tunnen nuo materiaalit hyvin, sillä puhtaaksikirjoitin ne sihteerinään. Muistan tuolloin miettineeni kuinka helppoa se hänelle oli. Ihailin isoisää ja ajattelin silloin usein, voisinpa minäkin jonain päivänä. Nyt tiedän sen jonkin päivän tulleen. Tällä kertaa en jätä tekstiä kesken, sillä se on jo kaikki olemassa mielessäni. Näen jo kirjani painotuoreena käsissäni. Tällä kertaa tämä on totta!

Mustajalkainen nainen

2011-06-16T22:19:00.002+03:00

Olin tänään kai pukeutunut valtavirrasta poiketen. Keli oli lämmin, valtaosa ihmisistä liikkeellä lomatunnelmissa, tai ainakin rennoissa kesäpukimissa. Minulla oli jalassani ohuet mustat sukkahousut, musta puolihame, punainen toppi ja jalassa mustat avokkaat.

Tulin kaupasta ostoskärryjen kera. Kävelin autolle. Tietoisuuteni tavoitti jostain pienen tytön ääni joka puhui mustista jaloista. Nostelin ostokset autoon ja pikkuneiti tuli viereisen auton vierelle nojailemaan tuijotellen minua uteliaana. Isänsä yritti huhuilla tyttöä siirtymään kauemmas.

Laitoin takaluukun kiinni. Vein kärryt takaisin paikalleen ja autolle kävellessä availin lakritsajäätelöni kääreitä. Hymyilin tytölle ja kysyin että minunko mustia jalkoja hän ihmetteli? Pieni pää nyökytti nuollen omaa jäätelöään. Avasin oven ja istahdin autoon, isänsä yritti taas huhuilla tyttöä kauemmas. Pikkuneiti hivuttautui lähemmäs ja katseli minua kiinnostuneena. Osoitti sitten jalkojani sormella ja kysyi:" Onko noi ne semmoiset sukkapöksyt?" Nauraen vastasin:"On, just semmoiset ne on." Onnellinen hymy levisi neitosen kasvoille ja iloisena hän juoksi isänsä luo kuulemansa kertomaan. Kun ajoin pois vilkutimme toisillemme.

Toinenkin mustajalkainen kommentti, taas lasten suusta, kuului vielä tunnin sisällä. Tuokin nuoren neitosen huulilta. Jotenkin minulle tuli tunne että nuo mustat jalat taisivat tehdä vaikutuksen. Ehkä he joskus tulevaisuudessa kävelevät hellepäivänä mustissa sukissa, ollakseen mustajalkaisia naisia.

Minä elän vieläkin..

2011-05-31T23:44:00.002+03:00

Hui, olipas synkkä tuo viimeisin bloggaus ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus.. Ehkä siis aika kertoa niillekin lukijoille jotka eivät seuraa arkeani fb:n sivuilla että olen elossa. Ei katastrofeja, ei mullistuksia..

Toki muutoksia on tapahtunut. Uusia uria elämässä auennut, askeleita eteenpäin otettu, mutta myös takapakkia menty..

Ehkäpä voisin yrittää hiukan aktiivisemmin tännekin jotain ajatuksia rustailla. Päässä kun pyörin monenmoista tätänykyä.. Mutten tänään. En nyt. Ehkä huomenna..

Myrsky vesilasissa

2011-02-14T21:31:00.002+02:00

Elämäni pitäisi olla hyvällä mallilla. Työt sujuvat mallikkaasti. Ei suuria murheita. Perhe-elämäkin on tasapainoista.. Tänään oli ihastuttava auringonpaiste. Kävin koirien kanssa kävelyllä. Tuuletin itseäni pakkasessa.

Tänään oli pitkästä aikaa ensimmäinen päivä jolloin vakavasti mietin päiväni päättämistä. Sillä tästä kaikesta pääsisi. Sillä loppuisi tämä helvetillinen sisälläni palava tuli. Siihen loppuisi raatelu.. Ja jälleen kerran jouduin toteamaan olevani liian pelkuri siihen. Mietin liikaa miten paljon muihin ehkä sittenkin koskisi se jos lähtisin.

Samasta syystä jouduin moista edes miettimään. Jos en elämäni ratkaisuiden kanssa miettisi mitä muut miettivät. Kuinka muut ratkaisuihini suhtautuvat, en tuskailisi tätä omaa oloani. En raatelisi omaa sisustani näin.. Vuosi sitten olimme ensimmäisen kerran pariterapiassa, vain lopettaaksemme tuon kesken parin kuukauden kuluttua. Ei kehitystä. Ei edistystä. Tunteet tungettiin uudestaan pumpuliin. Uudestaan rakennettiin suojamuuri peittämään kipeät paikat. Jälleen suljettiin silmät näkemästä totuutta.

Kauanko tarvitsen vielä aikaa repäistääkseni itseni irti? Kauanko tarvitsen aikaa uskoakseni ettei mikään sittenkään muutu. Saan rypeä paskoissa fiiliksissäni hautaan asti jollen itse tee asialle jotain. Kukaan muu ei minua tästä pelasta. Ja jos en itse saa muutosta liikkeelle on turha väittää kenenkään muun sitä tekevän..

Ehkä voisin vain kadota. Pakata pienen matkalaukun. Ostaa lentolipun jonnekin ja aloittaa täysin alusta. Jättää kaiken, aivan kaiken. Olla tästä eteenpäin joku muu.. Joku jonka elämässä ei ole ennakko-oletuksia.

Vastuutonta vasarointia

2010-12-16T15:59:00.002+02:00

Reilu vuosi sitten pelottelin s:n huutamalla että kuolemme kaikki. Kevättalvella 2008 riehuin saksien kanssa. Sen jälkeen olen pitänyt huolen ettei sängyn vierestä löydy lusikkaa vaarallisempaa teräasetta.

Viime yönä löytyi sitten sängyn alta VASARA. Muistan unipäissäni kaivelleeni sängyn alta mitälie. Siitä mistä unessa oli kyse en muista mitään. Onneksi kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään väkivaltainen tai uhkaava uni, sillä tuolloin vasara olisi varmasti liikkunut muuallekin kuin vain sängyn alta sängyn vierelle. Aamulla herätessäni ihmettelin miksi vasara oli sängyn vieressä (ihmettelin siis astuessani sen päälle). Ja täytyy myöntää että olin melko helpottunut kun sängyn toiselta laidalta kuului rauhallinen unituhina. Aamukahvin äärellä aloin sitten pohtia asiaa enemmänkin..

Entä jos olisin nähnyt unta että minua uhkaa jokin jota vastaan on puolustauduttava vasaralla lyömällä? Entä jos mustelman/murtuman sijasta olisin nuijinut s:n hengiltä. Todennäköisesti tietysti olisin havahtunut ensimmäiseen tuskan parahdukseen, vaan olisinko? Entä jos se yksi lyönti olisi osunut juuri niin täsmällisesti kohdalleen että henki olisi lähtenyt kerralla? Ensinnäkin, en todellakaan halua tietoisesti tai tiedostamatta vahingoittaa ketään. Toisekseen jos nyt onnettomat yhteensattumat johtaisivat murheelliseen lopputulokseen, niin olisinko minä syyllinen? Siis moraalisella tasolla syyttäisin itse itseäni tietenkin, mutta entä juridiselta näkökannalta? Nukkuva ihminen on täyttä ymmärrystä vailla. Nukkuva ihminen elää täysin toisessa todellisuudessa. Vaikka kanssani voi keskustella kun nukun (vastailen sujuvasti välillä jopa ihan järkeviäkin). Vaikka nukkuva ihminen voi kävellä ja tehdä monia muitakin valvemaailmaan kuuluvia asioita, niin ihan oikeasti, kuinka uskottavalta kuulostaisi jos soittaisin hätäkeskukseen ja selittäisin että "tapoin vahingossa". Ja miten niin vahingossa? No kun nukuin...

Täytyy myös todeta tuon olevan melkoista itsetuhoisuutta s:ltä. Hän sen vasaran oli sinne sängyn alle laittanut...

itsenäisyyspäivä

2010-12-06T22:00:00.000+02:00

Muistan lapsuuden itsenäisyyspäivät. Kokoontumisen Pro Patria patsaalla. Seppeleen laskut ja ne lumimyräkät..
Televisiossa Helsinki näytti samalta tänään. Tuiskuavaa lunta, viluisen näköisiä ihmisiä. Ja silti sama onnellisuus siitä että saamme juhlistaa vapaata isänmaata.

Ja kotipihalla näytti aivan satumaalta. Tunnin reuhuaminen lapion ja kolan kanssa jotta autoilla on vapaa kulku. Ihastuttavaa..

Kyllästynyt elämään

2010-12-06T18:18:00.003+02:00

Olen kyllästynyt valehtelemaan itselleni. Uskottelemaan että kaikki muuttuu paremmaksi. Että kaikki voi palata takaisin siihen unelmien ihmemaahan missä elimme kerran. Olen kyllästynyt keksimään tekosyitä sille miksi elämä on mitä on. Odottamaan sitä pelastavaa ritaria joka yhdellä miekan pyyhkäisyllä poistaa murheet ja tekee elämästä ihanaa.

Rehellinen. Rehellisyys.
Sitä ihmiset aina peräänkuuluttavat toisista. Pitää olla rehellinen. Ei saa valehdella muille. Ei saa pettää odotuksia. Kukaan ei vain muista kertoa ettei saa valehdella itselleen. Ettei saa pettää omia odotuksiaan. Tämän pään kanssa, tässä kropassa, tarkoitus on kai elää hautaan asti. Meillä on vain yksi elämä sanotaan. Ei päiviä hukattavaksi.

Olen kyllästynyt elämään.
Kyllästynyt välittämään muiden ajatuksista. Välittämään kuinka pahasti ketäkin loukkaan eläessäni omaa elämää. En suostu enää kitumaan. Valheissa vellomaan. Selittelemään itselleni.

Tiedän että kaikki muuttuu paremmaksi. Kaikki muuttuu. Vaaditaan vain että MINÄ teen jotain. Ei joku muu..

Olen kiitollinen että viimein näen sen. Ja onnellinen!

muuttunut minä

2010-11-13T11:16:00.003+02:00

Kun ihminen muuttuu, muuttuu myös se miten hän näkee asiat ympärillään. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota muutamiin asioihin:

Terveys, hyvinvointi ja ylipaino.
En ole vieläkään itse ihannepainossani (4 kiloa extraa kesän jäljiltä), mutten voi syyttää tuosta ketään muuta kuin itseäni ja itsekurin puuttumista. Mutta mitä onkaan tapahtunut ihmisille ympärilläni? Koska ihmisistä on tullut kasvoiltaan turpean vahamaisia? Miksi useimmat näyttävät tuksulta tai mervi tapolalta? Jopa ns normaalivartaloiset näyttävät päällepäin sairaan turpeilta ja ihonsa osoittaa vointinsa olevan kaikkea muuta kuin hyvä. Ihmiset elävät flunssa-poskiontelotulehdus-kierteessä tai kärsivät jatkuvista muista sairauksista ja silti kukaan ei ole valmis tekemään asialle mitään.. Onhan se kova paikka jättää piparipurkki ostamatta, sipsit kaupan hyllyyn tai mäkkärillä käynnin sijasta valmistaa herkullinen ja terveellinen ateria kotona. Ylipaino on kuulemma aina suuria luita, stressiä tai geeneistä johtuvaa.. Omaan itsekin ylipainoon johtavat geenit, juuri siksi tiedostankin mitä suuhuni laitan. Ja edelleen, tiedän ettei jääkaappiin ostamani metukka ole se paras vaihtoehto. Tiedän todellakin jauhotuotteiden olevan itselleni epäterveellisiä, puhumattakaan siitä suklaapatukasta jolla korjaan romahtaneen verensokerin. Sallin silti ajoittain itselleni näitä epäterveitä herkkuja. Ajoittain tarkoittaa siis kerran pari kuukaudessa, ei kerran pari viikossa tai ei todellakaan päivittäin.

En silti halua paasata ihmisille. Kerron kyllä terveydestä. Kerron vitamiineista ja ravinnon tärkeydestä, mutta jokainen tehköö oman valintansa kuinka haluaa elää.
Statuspäivityksiäni naamakirjassa ihmetellään. Positiivisuuteni herättää niin kiinnostusta kuin negaatioita. Jaan mielelläni sen mitä olen oppinut ja kokenut. Ja tiedän että moni näistä kielteisesti reagoivista kaipaa vastaavaa muutosta elämäänsä. Ehkä voin näyttää jollekin tien. Toiset pelkäävät vielä liikaa ottaakseen vaaditun askeleen.

Tiedän että meidät on luotu elämään terveinä ja tasapainoisina. Olen onnellinen jokaisesta askeleesta joka vie minut lähemäs tätä todellisuutta. Itseasiassa olen jo perillä! <3

Hyvästi jää

2010-08-05T19:56:00.004+03:00

Olen ollut onnekas. Olen saanut pitää rakkaat ihmiset luonani kauan. Tänään päättyi tuo aikakausi osaltaan isoisäni, Fafan, nukkuessa pois meilahden sairaalassa klo 17.05.

Fafalle
Levy suklaata kirjahyllyssä
Pinossa lukemattomia kirjoja
Puhuit kanssani elämän tarkoituksesta
Opetit solmimaan kengännauhoja

Suuri nahkainen nojatuoli
shakkilauta ja tikittävä kello
Tuoksuit tallilta ja jotenkin kaupungilta
Hyvän yön suukkosi kutitti ja partasi sai minut nauramaan.

Hemmottelit minut piloille, prinsessasi.
Opetit olemaan ihmisiksi
elämään täysillä tänäänkin!

Aurinko

2010-05-14T12:39:00.002+03:00

Kesä on täällä!
Jo muutama päivä biksuttelua pihamaalla takana. Tänään en ollut ollenkaan pahoillani muuttuneista aikatauluista jotka mahdollistivat loikomisen terassilla auringossa paistatellen. Nautinnollista! Asioiden hoidon saatoin onneksi jättää iltaan ja pyykkikone hoitaa oman tehtävänsä ilman että tarvitsee päivystää vieressä..

Toivottavasti sunnuntaille luvatut sateet välttelevät eteläsuomen ja saadaan nauttia auringosta tuolloinkin.

varpunen

2010-04-24T12:34:00.000+03:00

Vietin hellyyttävän hetken keskustellen sormeeni takertuneen varpusen kanssa.. Raukka oli eksynyt terassin lasien sisään ja poukkoili lasista toiseen. Kun vihdoin sain varpusen kiinni istui tuo sormella sen oloisena kuin olisi kuulunut siihen aina.. ♥

Uuteen aikaan

2010-04-02T09:07:00.002+03:00

Olen aina ollut huono tekemään päätöksiä. Varsinkin jos päätöksillä vaikuttaa muidenkin elämään. Voin toki helposti päättää haluanko suklaata vai salmiakkia, juonko teetä vai kahvia tai vietänkö koti-illan vai lähdenkö baariin.. Mutta silloin kun pitää päättää isoja asioita saatan jäädä pitkäksi aikaa roikkumaan parin vaihtoehdon välille. Usein ne päätökset jotka teen nopeasti intuitiolla ovat onnistuneita, hyviä valintoja. Vaan heti jos otan järjen mukaan päätösten tekoon on suuri vaara että valinta ei olekaan se paras mahdollinen.

Olen viime aikoina huomannut herkistyneeni intuitiolle enemmän ja enemmän. Kohdalle tuli kuitenkin jälleen eräs päätös jonka kanssa jäin arpomaan. Toisaalta halusin niin, toisaalta näin. Tuossa vaihtoehdossa oli nämä hyvät puolet. Tässä taas nämä. Annoin aikarajan. Päästin asian irti ja jäin odottamaan päätöstä. Tiesin asian kirkastuvan minulle kyllä ajoissa. Ja kun se päivä koitti josta olin takarajan tehnyt, soi puhelin. Ja päätös oli tehty. Universumi osoittaa kyllä oikean tien kun vain annan sille mahdollisuuden kertoa.

Erkaantuminen

2010-03-28T11:31:00.002+03:00

Muutos. Se on pysyvää. Jatkuvaa.

Muutoksen alaisena ei viime aikoina olekaan olleet ne asiat joita ole odottanut, vaan tuo on kohdistunut kovin ennalta-arvaamattomaan osaan elämässäni. Huomasin erkaantuneeni ystävistä, ja mikä hulluinta aikaisemman minuuteni valossa, tuo tuntuu hyvältä.

En ole erakoitunut. En vetäytynyt eroon ihmisistä. Tapaan yhä viikottain lukemattomia ihmisiä. Olen yhä mukana sosiaalisissa verkostoissa. Keskustelen yhä päivittäin verkon kautta lukemattomien kanssa. Mutta jotain on muuttunut. En kaipaa enää ystäviä sen takia että saisin heijastaa tuntemuksiani heihin. En kaipaa tukeaan tai kannustustaan selvitäkseni päivistäni. Tunnen olevani vahvemmin omien ratkaisujeni takana. En halua väkisin muuttaa ketään tai saada ketään näkemään omia valintojani siinä valossa kuin itse ne näen.

Voin nykyään todella hyvin. Olen tyytyväinen itseeni. Olen terveempi kuin koskaan aiemmin. Olen tasapainoisempi kuin koskaan. Nautin elämästäni päivä päivältä enemmän. Toki vieläkin on asioita joihin kaipaan muutosta, joiden kohdalla haen oikeaa reittiä ja tasapainoa.

En silti ole hyljännyt teitä rakkaat ystävät. Olen kyllä olemassa jos haluatte nähdä kahvilla ja vaihtaa kuulumisia. Mielelläni kuulen mitä teille kuuluu, silloin kun haluatte sen kertoa. Ja vastaavasti kerron mielelläni omat kuulumiseni, mikäli niitä haluatte kuulla. Täällä minä olen, olemassa. Sitten jos satutte tarvitsemaan.

jouluton

2009-12-16T14:59:00.002+02:00

Jostain kumman syystä tänä vuonna ei ole ollenkaan joulufiilis. Vaikka takana on jo kahdet pikkujoulut ei joulumieli ole vielä hiipinyt mieleen. Osin syynä lienee se että kelit ovat olleet mitä sattuu. Liian lämmintä, lumetonta. Ne päivät kun lunta oli puiden oksilla useita senttejä ja maan peitti valkea vaippa joka vaimensi kaikki äänet, silloin tuntui jouluiselta. Nyt viime päivät vaikka pakkanen on paukkunut nurkissa niin että takkaa on saanut lämmitellä joka päivä ei tunnu siltikään siltä että viikon kuluttua ajellaan joulun viettoon..

En silti ole huolissani etteikö joulua vielä minullekin tulisi. Kunhan normaali arjen hyörintä hellittää ja matka maaseudun rauhaan (?) alkaa, uskon että tuolloin mieleni muuttuu jouluisemmaksi. Ehkä lisään kynttilät tämän illan tunnelmointiin. Kaivan viikonloppuna jo koristeita esiin ja haen pari katajan oksaa vaasiin tuomaan joulun tuoksua. Kyllä se joulu sieltä tulee. Viimeistään aattona istuessa isän laittamaan pitopöytään..

Kolikon kääntöpuolet

2009-11-06T20:21:00.002+02:00

Viime aikoina olen hehkunut terveyttä ja hyvää oloani. Meditaatioilta nosti esiin vahvuuden olla vahvasti sitä mitä olen.
Haluaisin toki että itselleni tärkeät ihmiset voisivat hyvin. Että heillä olisi yhtä hyvä olla kuin itselläni. Siksi riemuitsen jokaisen läheisen pienestäkin positiivisesta merkinnästä naamakirjan syövereissä. Tuntuu hyvältä lukea kuinka muidenkin elämä hymyilee. Toki luen hyvillä fiiliksillä ystävien kiroilut matolle oksentaneesta lemmikistä tai arkipäivän pienistä vastoinkäymisistä. Luen näitä huvittuneena, sillä aistin näiden merkintöjen olevan niitä pieniä tuuletuksia pienistä asioista ettei elämästä tule negatiivista.

Vaan kun kaikki rakkaat eivät kestä hyvän oloni julistusta. Kaikille iloisen mielen jakaminen ei sovi, heille iloitemiseni tuottaa tuskaa ja pahentaa oloaan. Vaikka haluaisin vetää heidät mukaan hyvään flowhun jossa itse elän, tiedän etten sitä voi tehdä. He räpiköivät omaa elämäänsä omaan tahtiin. Minun on hyväksyttävä se etten voi elää elämää heidän puolestaan. En voi tehdä valintoja joka muuttaisi elämänsä paremmaksi, en edes helpottaa oloaan. Voin vain elää omaa elämääni, iloita onnellisuudestani ja olla heille olemassa siinä vaiheessa kun he ovat valmiit muuttumaan. Silloin voin olla opaskylttinä suuntaan jonka itse olen havainnut hyväksi.

Välillä on vaikeaa päästää irti, mutta voidakseen itse kasvaa on se vain tehtävä.. Rakastan teitä kaikki läheiset ihmiset, rakastan vaikken "raahaa" teitä mukanani. Olen täällä sitten kun yhteinen aikamme jälleen koittaa..

ME KUOLLAAN KAIKKI!!!

2009-10-21T23:02:00.003+03:00

Pieni ajatusleikki:
Nukut rauhallista yöuntasi. Vieressäsi nukkuva ihminen pomppaa pystyyn ja huutaa suoraa huutoa:"ME KUOLLAAN KAIKKI!!!"

Voin ymmärtää sen ettei vieressäni ole aina helppo nukkua.. Itseä ajatus lähinnä huvitti.. aamulla..

Elämän auringonpaiste

2009-10-19T23:02:00.002+03:00

Elämä hymyilee. Olen onnellinen. Minulla on työ jota rakastan. Ympärilläni on rakastavia ihmisiä, positiivisia ihmisiä.Olen päättänyt jakaa hyvää oloani muille. Olen valmis jakamaan työni kaikille niille jotka kaipaavat uutta, positiivista työympäristöä. Jaan hyvää oloani kertomalla asioita joilla on omaan terveyteeni kohentava vaikutus. Jaan hymyjä ja pieniä aurinkoisia ajatuksia..

Vaan miksi se ärsyttää ihmisiä? Miksi julki saisi tuoda vain sen kuinka jokin asia painaa mieltä, kuinka elämä potkii, kuinka kaikki vituttaa? Entä kun kaikki ei vituta? Entä kun päivässä näkee enemmän ilonaiheita kuin harmin kohteita. Toki minullakin on huonot hetkeni, välillä todella huonot. Vaan en anna niiden pilata enää koko päivää.

Olen huomannut jättäväni taakse ne ihmiset joilla ei ole samaa halua muuttua. Samaa halua parantaa elämäänsä jatkuvan valituksen sijasta. Helppohan kaikkien on valittaa kun lakana on rutussa, eikä ketään mikään estä nousemasta vuoteesta ja petaamasta petiä uudestaan. Olemme usein vain niin tottuneita niihin huonoihin juttuihin ettemme edes harkitse asioiden muuttamista, mistä silloin valittaisimme? Vaan tarvitseeko valittaa? Olen huomannut päiväni paljon tapahtumarikkaammiksi, iloisemmiksi ja tuottavammiksi kun iloitsen pienistäkin asioista, muutan ne asiat jotka tuottavat murhetta ja jätän taakseni ne joille en kertakaikkiaan voi mitään.. Elämässäni on alkanut paistaa aurinko, sateisen harmaanakin päivänä..

I just LOVE my Life!!!

peace of mind

2009-08-08T20:29:00.003+03:00

Kulunut viikko on ollut mielenkiintoinen. Olkoonkin että täytyy osin myöntää monen asian yhä olevan retuperällä, mutta monen, erittäin monen muuttuneen. Tai siis tiedänhän etteivät asiat ole muuttuneet. Suhtautumiseni niihin vain on...

Koko sen osan elämääni mitä muistan olen ollut "levoton sielu". Etsinyt aina jotain jota en ole sillä hetkellä omannut. Kun elämästä on puuttunut rakkaus, olen sitä etsinyt lähes epätoivon vimmalla. Kun rakkautta on, etsin sitä virhettä ja vikaa joka romuttaa kaiken. Aina jonkin haluamista. Aina jonkin pelkäämistä.

Luin jo viime vuonna Eckhart Tollen Läsnäolon voiman. Tuon lukemista oli jo aikaa sitten suositeltu. En vain saanut hankittua kirjaa käsiini. Nyt olen ajatellut etten tuolloin varmaankaan ollut vielä valmis vastaanottamaan sitä minkä kirjasta saisin. Luin kirjan. Ymmärsin mitä minun tulisi tehdä saadakseni mielenrauhan... Vaan teinkö sen? Pääsin toki lähemmäs tätä hetkeä, mutta yhä annoin mielen vuoristoradalle vallan. Yhä annoin halujen ja pelkojen keikuttaa tasapainoani. Osin siksi että nautin tuosta tunteiden vuoristoradasta.

Sain jokin aika sitten kehoituksen lukea Tollen toisen kirjan Uusi Maa. Tuo avasi silmäni. Ja voinen sanoa että se myös avasi korvani, olihan kerta toisensa perästä minulle kerrottu mitä piti tehdä. Mihin keskittyä. Tunteiden vuoristorata ei olekaan se joka minua vie. Se kuljettaa hurjia mutkiaan vain jos sallin sen niin tehdä. Sain ystävältäni linkin Oprahin järjestämään Uusi Maa web-kurssiin. Ja jälleen kerran universumi antoi lempeästi aikaa ja tilaa. Kuinka muuten voisi viettää helteistä päivää terassilla kuin kuunnellen oppitunnin toisensa perään. Ensimmäisen jakson jopa katsoin. Mutta totesin ettei minun tarvinnut tuijottaa Eckhartia ja Oprahia saadakseni imettyä itseeni lisää oppia aiheesta.. Istuin aurinkotuollissani silmät suljettuna. Keskittyen hengitykseeni ja antaen Eckhartin puheen, kirjassa kertomiensa asioiden selitysten lipua mieleeni. Välillä kyyneleet täyttivät silmäni. Välilä tunsin suurta onnea. Huomasin hymyileväni koko ajan. Olin onnellinen. Olin onnellinen tässä ja nyt!

Egoni ei ole kuollut. Ja menee varmaan aikaa ennenkuin sen vaikutus laantuu huomaamattomiin itsessäni. Yhä useammin saan itseni kiinni reaktioista jotka eivät ole muuta kuin egoni kamppailua säilymisensä kannalta. Mutta yhtä lailla yhä useammin löydän itseni tästä hetkestä. Tiedostavana. En enää tunteiden vietävänä. Myönnän nyt nautiskelevani noista kaipauksen tunteista, vellovasta odotuksesta, sydämen sykkeestä joka pyrkii ulos rinnastani. Mutta! Niin, mutta, nyt tiedän kuinka tuo kaipauksen hyöky käynnistetään ja kuinka sen saa haihdutettua olemattomiin. Nyt minä hallitsen tunteitani eivätkä tunteeni minua.

Mikä sitten on muuttunut? Kohtaan tilanteet avoimemmin. Voin keskittyä tähän hetkeen ja kohtaamaan sen ilman puolustautumista, vastustusta. Egoni ei enää ole puolustuskannalla. Olen iloisempi, hyväntuulisempi ja tunnen itseni entistä terveemmäksi. Ulkopuoleltani olen huomannut ihmisten suhtautumisen minuun muuttuneen. Vaikutus johtuu varmaan omasta muutoksestani, kun en ole puolustuskannalla, teennäisesti iloinen vaan avoin ja hyväksyvä, on heidänkin suhtautumisensa avoimempi..

Aika näyttää kuinka muutokseni etenee. Päivittäiset hiljaiset hetket ovat muuttuneet tärkeimmäksi ajakseni. En kaipaa musiikin mekastusta, en turhia ääniä. Huomaan olevani jopa yliherkkä sisällä kuuluville äänille: ilmanpuhdistimen suhinalle, jääkaapin hurinalle.. Ulkona istuessa hiljaisuus on todellisempaa. Tuulen suhina puissa kuuluu muttei häiritse. Lintujen laulu on jossakin mielen rajamailla, havahduttaen välillä kuuntelemaan itseään, miten pääsky kertoo elämäntarinaa tai kuinka mustarastas keskustelee poikasten kanssa. Koirien äänet, oksien natinat. Maailma on täynnä ääniä jotka ovat kuin musiikkia hiljaisuudessa..

Toki on vielä paljon asioita joita haluan saada. Paikkoja joihin päästä. Samoin on muistoja. Hetkiä joiden ajattelu nostaa hymyn huulille, ihon kananlihalle tai sen kaivatun nipistyksen vatsanpohjaan. Hetken katselen muistoja niiden mieleen tullessa, ja annan niiden liukua sitten matkoihinsa takertumatta. Huonojakin muistoja on, miten olen tullut väärin kohdelluksi tai kuinka itse olen tehnyt virheen jonka korjaamiseen eivät tahtoni tai uskallukseni ole riittäneet. Ennen jäin noiden mieleen noustessa märehtimään niitä. Enää en. Jos asia on ollut ja mennyt. Jos sille en tälläkään hetkellä mitään voi tai aio tehdä, en takerru tuohon ajatukseen hetkeksikään. Miksi pyörisin itseäni kiusaavissa ajatuksissa. Miksi kerta toisensa jälkeen antaisin pahan olon vallata mieleni, tukahduttaa elämäni, asian joka ei ole tässä hetkessä..

Elossa

2009-08-04T18:16:00.003+03:00

Taas vierähtänyt tovi kirjoittamatta. Kesä on ollut mitä kaunein ja aikaa on kulunut pihalla istuskellen ja auringosta nautiskellen.

Muutokset jatkuvat. Ennenkaikkea sisäiset muutokset. Kaiketi tuolla on vaikutusta ulkoiseenkin elämään. Aikanaan..

unia

2009-05-29T21:30:00.004+03:00

Olen viime aikoina nähnyt oudon vahvoja unia. Voisi jopa sanoa liian eläviä. Tiedänhän että unet ovat alitajunnan viestejä tietoiselle mielelle (tosin yhtälailla ne ovat heijastuksia päivän tapahtumista jne)..

Alkuviikon uni ei suorastaan hämmästytä minua, tiedän kyllä mistä tuo tuli.. vain sen todentuntuisuus hätkähdyttää yhä. Viime yön uni puolestaan sai kyllä ihmettelemään mikä se oli. Enää en unesta muuta muista kuin suunnattoman kokoisen hirven. Aamulla herätessä tuo oli vielä suht vahvana mielessä. Hämäränä mielessä häivähtelevät ajatukset siitä kuinka hirvi seisoi tiellä. Sitten en muista oliko joku ampumassa tuon, vai oliko niin ettei hirvi suostunut siirtymään pois tieltä vai mikä mahtoikaan olla tilanne.. jotenkin vahva merkki tuo kuitenkin oli..

Odotan mielenkiinnolla ensi yön tarjontaa...

blogin muutos

2009-05-27T23:35:00.001+03:00

menin sitten painamaan päivitä nappia... sinne katosi niin kävijälaskuri kuin moni muukin pikkuseikka.. ehkä joku päivä jaksan kaivaa kadonneet komponentit esiin, tai sitten oli vain aika päästää niistäkin irti..

ystävät

2009-05-27T22:50:00.003+03:00

Tänään oli hetki aikaa kahdelle rakkaalle ystävälle. Ajatusten jakamista, tunteiden tuuletusta, hervotonta hihitystä ja ennenkaikkea niin kovin hyvä olo. Vaikka mieli on kuin pyörremyrskyn sekoittama, tuntui hyvältä kuulla että vaikutan rauhalliselta, yllättävän tyyneltäkin..

Jäin miettimään oliko tyyneys pelkkää harhaa. Huijasinko itseäni uskomaan että kaikki on niin hyvin että olen siksi rauhallinen? En usko. Tuntui että tiesin vihdoinkin mihin olen menossa, mitä tekemässä. Vaikkakin mieleni voi muuttua vielä lukemattomia kertoja, silti "kartta" on selkeänä mielessäni. Jokainen askel polulla tarkkaan suunniteltuna. Mikäli maisema muuttuu, jos tapahtumat eivät menekän kuten kuvittelin, voi suuntaa muuttaa. Mitään en ole kiveen hakannut. Mutta jos kaikki menee kuten mieleni karttakuva kertoo, tiedän päätyväni kehän kautta samaan pisteeseen ja silloin tiedän mihin suuntaan sen jälkeen on jatkettava..

Sain eilen kuunnella muutamaakin erittäin viisasta naista. Ja ymmärsin jälleen selkeämmin muutaman sellaisen asian jonka olen tiennyt jo kauan. Tänään laitoin oppejaan käytäntöön ja mikä ihaninta, sain heti huomata neuvojen tuottavan toivottua tulosta.

Elämä on muutos

2009-05-25T16:09:00.002+03:00

Nykyhetken hyväksyminen.

Kaiken katoavaisuus ja elämän vaiheet.
On menestyksen aikoja, jolloin saat kaikkea ja kaikki onnistuu. On epäonnistumisen aikoja, jolloin kaikki kuihtuu ja rapatuu ja sinun on annettava kaiken mennä ja annettavaa tilaa uuden nousta tai muutoksen tapahtua.

Jos siinä vaiheessa vastustat ja takerrut vanhaan, kieltäydyt menemästä elämän virran mukana, ja saurauksena on kärsimystä. Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voi kasvaa.
Toista ei voi olla ilman toista.
Eckhart Tolle: Harjoituksia läsnäolon voimasta.

****
Olen takertuja. Tiettyyn pisteeseen asti olen olevinani vahva ja uskaltavani mitä vain. En tarvitse siinä mielessä tuttua ja turvallista ollakseni onnellinen, mutta silti irti päästäminen on kovin vaikeaa. Sain jälleen tänään perusteellisen opetuksen siitä kuinka rankkaa irroittaminen onkaan. Inhoan päätöksiä. Tuntuu että jokainen vaihtoehto sisältää liikaa hyviä mahdollisuuksia. Tai vaihtoehtoisesti jokaisessa on liikaa sellaista jota en halua. Kun sitten syystä tai toisesta joudun valitsemaan, en läheskään aina valitse järjellä. En edes tunteella. Valitsen asian pelolla. Sen mikä on tuttua, siihen on helppo takertua, sillä sen tietää kuinka huonosti tuon valinnan ollessa on. Jos taas heittäytyisi suoralta kädeltä uuteen, enhän voi tietää kuinka pieleen valintani menisikään..

Mutta voiko vanha ja tuttu muuttua. Tarkoittaako elämän muutos aina sitä että kaikki pitäisi heittää romukoppaan ja aloittaa uudelleen rakentaa alusta. Jos entistämällä saakin korjattua..?
Näillä mennään nyt ja katsotaan sitten syksyllä uudelleen mihin suuntaan keula on kääntynyt. Jos pohjakosketus on saavutettu on todettava vain että tässä se oli ja kaikki on tehty, ehkä silloin voi sitten antaa lahon laivan vajota pohjaan..

Kevät

2009-05-01T21:10:00.002+03:00

Olen muutaman päivän nauttinut mitä ihanimmasta kevätkelistä pihapuuhien parissa. Kantanut varastoon viisi kuutiota polttopuita. Haravoinut pihan. Istutellut orvokkeja laatikoihin ja kastellut kukkapenkkejä.. S on rakentanut terassia ahkerasti. Ensi viikolla voi varmaan jo aamukahvit juoda uudella terassilla.. Hieno siitä ainakin tulee.

Tänään sain aikaiseksi ensimmäiset rusketusraidat. Tuntui että kesä on tullut, olkoonkin että tuulen puhaltaessa tuntui vilakalta..

itseinho

2009-02-24T20:30:00.002+02:00

Koskakohan sitä ihminen oppii olemaan luottamatta sokeasti? Koska sitä oppii ettei samaa virhettä kuulu tehdä kerta toisensa jälkeen..? Ja koskakohan sitä oppii että elämän opetukset eivät tule yksitellen vaan pääsääntöisesti kolmen nipuissa..

Olen hengissä. Tulen selviämään hengissä. Hiukan vahvemmin kuoritettuna kuin aikaisemmin. Hiukan enemmän kyynisenä. Hiukan kriittisempänä itseäni kohtaan. Hiukan varpaillani muiden suhteen...

Ja edelleen, minä itse loin sen illuusion elämääni. Minä olen syyllinen siihen että taas sattuu. Minä. Voin vain marssia peilin eteen ja sanoa: "Katso nyt minkä teit!" Miettiä olenko asioihin näin tyytyväinen. Olisinko voinut tehdä toisin? Olisinko voinut valita toisin? Olisin. Monin tavoin toisin olisin voinut.. En silti ole katkera. Olen enemmänkin kiitollinen. Kiitollinen kaikesta siitä mitä sain kokea. Kaikesta siitä mitä onnea eteeni tuli. Eikä oppi, elämän vaikeus, ole huono asia. Se muistuttaa ja opettaa. Se antaa uuden katsantokannan asioihin. Se yhä opettaa ottamaan avosylin vastaan sen mitä elämä eteeni tuo, elämään niitä hyviä hetkiä niin kauan kuin niitä riittää, sillä kyllä sitä paskaa on varattu jokaiselle ihan tarpeeksi.

Elämän vuoristoradassa mennään nyt tähän suuntaan.. huomenna taas kurvataan toisaalle..

Kutistuu, kutistuu..

2009-01-23T11:45:00.003+02:00

Maaginen raja on saavutettu. Syksyn mittaan hiukan repsahtanut painoni on taas saatettu alle 61 kilon. Vielä on pari kiloa matkaa tavoitteeseen, mutta sen kanssa ei ole kiire. Yllättävän merkitykselliseltä tuntuu se kun aamulla vaa'alle noustessa luku ei kipuakkaan yli 61, vaan jää juuri ja juuri tuon ykkösen alle. Aiemminkin olen huomannut painoa pudotellessa tuon voittaja-fiiliksen jokaisen alaspäin menevän kilon rikkoutuessa. Pieni asia joka kannustaa jatkamaan sitkeästi.

Ystäväni oli huolissaan että sairastun anoreksiaan. Totesin ettei tuo ole kovin todennäköistä näillä kiloilla, ja kun tarkoitukseni ei ole laihduttaa itseäni olemattomiin, saada vain vaaka juuri ja juuri sen ärsyttävän 6:sen alle. Painoa oleellisempi on vaatekoko. Se mikä on vyötärön ympärys ja se paljonko selluliittia koristaa reisiäni. Tiedän että selluliitti ei ole riippuvainen painosta, enemmänkin kehon happamuudesta, mutta sekin puoli on pikkuhiljaa hoidossa.

Mutta anoreksiasta, nauroin ettei se ole minun tahdonvoimallani todennäköistä. Ystäväni totesi että hän taas uskoo että hyvinkin saatan lipsahtaa tuolle puolen. No onneksi ympärillä on ihmisiä jotka vahtivat suupalojani vielä itseänikin tarkemmin, joten huomautuksia kyllä tulee jos alkaa nuppi seota tämän uudistusprojektin kanssa..

Edit: Vinkkinä muillekin vuoden alusta uudistuksia tekeville: www.kiloklubi.fi ilmainen ravinto/liikunta-seuranta, suosittelen..

elämää..

2009-01-14T08:37:00.001+02:00

Jos rajoitat valintasi vain siihen, mikä näyttää mahdolliselta ja järkevältä, kadotat samalla yhteyden siihen mitä todella haluat, ja kaikki mitä jää jäljelle, on kompromissia.
-Robert Fritz

Valinnat leijuvat taas ilmassa.. Vahvasti! Nyt on aika valita se mitä haluan sen sijaan että valitsen sen mitä kaikki muut tuntuvat pitävän järkevänä..

Rankkaa koulua..

2009-01-02T23:01:00.002+02:00

Voi elämän käki.. Joskus sitä todellakin vihaa koirien omistamista. Hattivatilla on jonkin aikaa ollut paha tapa saada karkuvaihde päälle ja tuo painelee pitkin kyliä. Normaalisti olen hypännyt auton rattiin heti koirien hatkattua, ja yleensä ne tulevat takaisin päin niin että noukin koirat kyytiin postilaatikolta.

Tänään sitten paloi käpy niin että totesimme jotta antaa olla. Ulkona on 16 astetta pakkasta, eikä koirat taatusti ole siihen yhtään sen tottuneempia kuin itsekään olen. Onneksi noilla on sentään heijastimia yllä, niin on pieni mahdollisuus että selviävät reissustaan ehjänäkin, tosin voihan se olla että joku naapuruston maajussi päättää ampua ne kettuina tms..

Rankkaa koulutusta tämä, sikäli rankkaa että joutuu hillitsemään itseään ettei lähtisi perään. Rankkaa vain odottaa tulevatko koirat takaisin vai eivät.. Toivon parasta ja pelkään pahinta.. Elämä on..

Oppia tunteista

2008-12-30T21:32:00.002+02:00

Jäi tuosta eilisestä bloggauksesta ajatus vähän turhan irralleen, joten jatketaan hiukan vielä ajatusvirtaa:

Kuten minua viisaammat ovat sanoneet, tuskan voi käyttää oppimiseen. Itselleni on viime aikoina vahvistunut tuon ajatuksen sivujuonne: Voin tehdä monia hyviä päätöksiä, pyrkiä pysymään niissä ja osin onnistua osin epäonnistua. Kuitenkin vasta sitten kun asiaan kuuluu tunteet, onnen ilon ja rakkauden tahi menettämisen pelon, tuskan jopa katkeruuden vasta noiden ääritunteiden jälkeen voin luottaa ottaneeni opikseni..

Kasvu ja kulkeminen "oikeaan suuntaan" edellyttää sen että se herättää tunteita. En tee asioita vain siksi että sen tiedän olevan jotekin yleisestihyväksyttyä ja näinollen oikein. Tunteet, ennenkaikkea niillä reagointi on keskustelua omatuntoni kanssa. Tiedän että olen loistava valehtelemaan itselleni (edelleen) kuten myös muille. Ennen saatoin silmät kirkkaina selittää asiat itselleni parhain päin. Vaan jotain on muuttunut. Varmaankin yhä selittäisin herra sinivuokolle ummet ja lammet pelastaakseni itseni pulasta, mutta ne asiat joilla on merkitystä niin itselleni kuin ennenkaikkea niille ihmisille joilla on minulle merkitystä, niiden kanssa en enää voi helposti huijata. Se mitä vuosi sitten en olisi edes kuvitellut, tunnontuskat valkeasta valheesta, saavat minut taistelemaan itseni kanssa ja antamaan oikealle asialle periksi. Enää eivät haluni määrää ratkaisujeni suuntaa. En väitä olevani puhdas pulmunen, en todellakaan. Vaan vielä mielessä väikkyvät houkutukset, milloin ruohon ollessa vihreämpää aidan toisella puolen, milloin suklaan huutavan kutsuvasti kaupan hyllyllä. Se etteikö kukaan tiedä jos huijaan itseäni ja lankean houkutukseen, ei ole enää riittävä tekosyy lankeamiseen.

Tunteet opettavat, kun niitä oppii lukemaan. Tunteet ovat heijastuksia sielun syvyydestä. Edelleen aion nauttia siitä kun rintaa kuristaa kaipaus, siitä kun odotus saa vatsanpohjan perhostelemaan ja sydämen laukkaamaan kuin villivarsta. Edelleen aion tuntea surua ja tuskaa menetyksen ja pettymyksen takia, olkoon syynä sitten sairaus, kuolema tai ajattelemattomuus. Ja kaikkien näiden vaihdeiden läpi eläessä, aion joka askeleella ottaa opikseni..

Tunteiden vuoristoradasta

2008-12-29T19:23:00.002+02:00

Tunteitaan ei saa padota, sanotaan. Ei ole hyväksi antaa tunteiden ohjata elämäänsä.. Yritin jonkin aikaa hillitä tunteitani. Sulkea niitä johonkin laatikkoon josta saatoin ottaa ne hallitusti toimimaan silloin kun niitä tarvitsin.

Tai niin luulin..

Heti kun hiukankin annoin tunteilleni vallan, olin kuin märkä rätti niiden vietävänä. Jotakin muutosta tunteiden käsittelyssäni on silti tapahtunut. Tunteet tulevat ja menevät. Entistä enemmän nautin niistä tässä hetkessä, takertumatta niihin. Joulun aikaan luin liki loppuun pitkäaikaisen lukuprojektini Tiibetiläisen kirjan elämästä ja kuolemasta. Tuolta silmiini osui tunteiden tuskaa kuvaava kirjoitus. Teksti jossa kehoitettiin elämään tuska, kärsimys ja menettämisen suru, oppien siitä samalla:
"Joten mitä teetkin, älä sulje kipua pois; hyväksy kipusi ja ole haavoittuva. Olitpa miten epätoivoinen tahansa, hyväksy tuskasi sellaisena kuin se on, sillä tosiasiassa se yrittää antaa sinulle arvaamattoman arvokkaan lahjan: tilaisuuden hengellisen harjoituksen avulla keksiä mitä on surun takan..
..Jos kaiken kestäessä pidät sydämesi avoimena, silloin ahdistuksesta voi tulla paras liittolaisesi rakkauden ja viisauden etsinnässä.
Emmekö me jo liiankin hyvin tiedä, ettei tuskalta suojautuminen toimi ja että kun yritämme suojautua kärsimyksiä vastaan kärsimme vain sitä enemmän emmekä opi sitä, mikä tästä kokemuksesta olisi opittavissa? Niin kuin Rilke kijoitti, että suojattu sydän 'joka ei koskaan ole alttiina menetykselle, viaton ja turvassa, ei pysty tuntemaan hellyyttä; vain takaisinvallattu sydän voi koskaan olla tyytyväinen: kaikesta luopuneena vapaana riemuitsemaan mestaruudestaan...' "

Välillä on tuntunut kuin suorastaan nautiskelisin omasta tuskastani. Olenhan joskus sanonut että sama se miltä tuntuu, kunhan tuntuu. Onko tuo tunteiden syvästä tuskasta nauttiminen sitten ollut oppimista, vai ainoastaan marttyyrimaista itsesääliä? Toki oman kurjuuden maksimointi on usein kohdallani vain lupa kalastella säälipisteitä ja huomiota. Sillä useimiten olen huomannut todellisen tuskan, todellisen menettämisen, olevan niitä helposti ohitettavia asioita, toisin kuin "varta vasten" itselleni nostamani tunnemyräkkä.

En tarkoita, että kaikki murheen pohjalla kyntämiseni olisivat pelkkää huomionhakuisuutta. Eivät ne siltä tunnu silloin kun ryven omassa surkeudessani. Kuitenkin kun mieli on kivunnut taas normaalille onnelliselle tasolle, ovat nuo murheet pois pyyhittyjä, kerta kaikkiaan.

Joulu on itselleni aina hiljentymisen aikaa. Nytkin pysyttelin aattoaamun ja sunnuntai-illan välisen ajan irti tietokoneista. En lueskellut sähköposteja, en surffannut keskustelupalstoilla tai muutenkaan uhrannut oikeastaan ajatustakaan sähköiselle viestinnälle. Myönnetään muutamin jouluisia tekstareita tuli lähetettyä bittiviidakkoon, mutta pääasiallisesti olin erossa kaikesta. Joulun ajan mielen täytti kirja, osin televisio mukavien elokuvien puitteissa ja hetket oman mielen kanssa niin saunan leppeässä lämmössä kuin luonnon keskellä koirien kanssa kävellessä. Paljon oli aikaa omille ajatuksille. Paljon pohdintoja, itsestä oppimista ja asioiden katsantokannan kirkastumisia.. Uuden vuoden kynnyksellä monet tekevät mitä moninaisimpia lupauksia. Itse en aio luvata mitään muuta kuin olla itselleni rehellinen tulevana vuonna..

kipuja

2008-12-22T22:02:00.002+02:00

Kun fyysinen hyvinvointi lisääntyy, jää enemmän aikaa huomioida henkisiä kasvukipuja. Ja voi pojat että niitä eteen kannetaan oikein urakalla. Tiedän, etten voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Etten omista valinnoista voi kääntää syyttäävää sormea kenenkään muun suuntaan. Kukaan ei ole houkutellut minua tekemään väärin. Kukaan ei pakottanut valitsemaan vaikeaa tietä.. Ei. Ainoastaan sain ohjausta (opastusta), erittäin tuntuvaa sellaista, suunnasta johon pitäisi kulkea. Virhe korjattiin ennenkuin sitä oikeasti edes tapahtui. Vahinko ehkäistiin ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtui.

Miksi silti on näin paska olo?? Eikö se hyvän asian oppiminen ollutkaan hyvä asia? Eikö olekaan aihetta riemuun kun onnistuin suuntaamaan askeleeni taas oikeaan suuntaan? Eikö?
Ei, ei silloin kun seurauksena on tyhjä olo. Kun tuntuu että valinnasta huolimatta edessä on umpikuja. Kun ympärillä näkee vain eteen nousevia seiniä sen sijaan että aukenisi ovi josta matka jatkuisi sujuvasti. Nuo seinät, mitä ne ovat? Ne ovat omat pelkoni. Pelkoja joita on voitettava valitakseen sen tien jota loppujen lopuksi haluaa kulkea. Jos noita pelkoja ei ole valmis kohtaamaan, on turha kuvitella muuttuvansa..

Tajusin tuon muuttumattomuuden itse tänään. Keskustellessani opastajani kanssa, myönsin että tehdessäni taas sen tutun valinnan aiheutin vain sen ettei minussa mikään olisi muuttunut. Vaikka kuinka suuni sanoo haluavansa muutosta. Vaikka ehkä jopa sydän halajaa sitä, jos silloin kun tarvitaan se pienen pieni rohkeus kieltäytyä totutusta. Uskallus kääntyä ja valita tie jota ennen ei ole kulkenut. Jos se rohkeus puuttuu, ei mikään muutu vaikka sydän huutaisi kuinka ja suu sanoisi mitä..

Vaikka mieli on tällä hetkellä maissa, olen silti tyytyväinen että loppujen lopuksi tein kuten sydän sanoi, vaikka mieli keksi miljoona syytä miksi yhä olisin saanut tehdä niinkuin aina ennenkin. Vaikka suunnan muutokselle ja sydämen seuraamiselle vaadittiin melkoisen kova ravistelu. Enhän silti kai olisi oinas jos helpolla läksyni oppisin. Toivon vain että opastajani hermot kestävät jokaisen koettelemuksen jonka itsepäisyyteni ja suoranainen tyhmyyteni polulle tuo. Vaikkei ehkä aina siltä vaikuta, minä silti haluan ja voin muuttua. En kaikesta selviä yksin, eikä kai tarvitsekaan. Onneksi lähellä on ystävä, opastaja, joka näyttää oikean suunnan kun tunnen eksyväni vanhoihin kuvioihin..

Askeleet tyytyväisyyteen

2008-12-15T08:31:00.002+02:00

Lainaan taan aamun ajatusta, että tämä asia pysyisi jatkossakin mielessäni:

ASKELEET TYYTYVÄISYYTEEN
Jokaisen pitäisi tietää:
Et voi olla kaikkea kaikille ihmisille
Et voi tehdä kaikkea kerralla
Et voi tehdä kaikkea yhtä hyvin
Et voi olla kaikessa muita parempi

Siis:
Sinun pitää ottaa selvää kuka olet – ja olla sitä
Sinun pitää päättää mikä on etusijalla ja tehdä se ensin
Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä
Sinun pitää oppia olemaan kilpailematta toisten kanssa, koska vain sinä olet oman itsesi ekspertti

Ja silloin:
Opit hyväksymään oman ainutlaatuisuutesi
Opit tekemään valintoja ja päätöksiä
Opit elämään omien rajoitustesi kanssa
Opit antamaan itsellesi arvoa ja pystyt olemaan paras mahdollinen ”sinä”

ELÄMÄN MUUTOSPÄIVITYS

2008-12-11T09:20:00.001+02:00

Positiivareiden aamun ajatus jakoi tänä aamuna ajatuksen muutoksesta.. Sitähän tässä olen jo ties kuinka ja kauan käynyt läpi, joten jaan tämän teidänkin kanssa..

1. Aavista muutos
– katso ympärillesi

2. Myönnä muutos
– näe mitä on tapahtumassa

3. Hyväksy muutos
– unohda epäröinti ja epäilykset

4. Iloitse muutoksesta
– nauti seikkailusta jossa olet mukana

5. Jaa muutosta – tee yhteistyötä muiden
kanssa, ja ole muille muutoksen airut

vetovoiman laki

2008-12-09T21:09:00.002+02:00

Totesin tänään että nyt riitti! Olkoonkin että menttorini totesi minun hokeneen tuota liki joka päivä. Silti. Nyt tunsin rajan tulleen vastaan. Ei raja siinä mielessä että olisin ovet paukkuen pakannut laukkuni. Vaan raja siinä mielessä että minun oli asetettava itselleni päivämäärä. SE päivä on tammikuun viimeinen. Viimeistään. Mahdollisesti jo aiemmin.

Kun olin päättänyt tuon. Kun olin sanonut sen ensimmäiselle työkaverille ääneen. Huomasin sanovani sen toiselle. Sanoin sen myös henkilöstövastaavalle. Elokuussa ilmoitin poistuvani kun seuraajani löytyy. Elämme joulukuuta.. Jos näistä useista ja useista hakemuksista ei löydy ihmistä joka hallitsee numeroiden kirjaamisen oikeaan sarakkeeseen. Ihmistä joka osaa verkosta kasata tarvittavan määrän manuaaleja. Ihmistä joka jaksaa kuunnella ja kertoa huonoja vitsejä. Ihmistä joka on tarpeeksi hullu pärjätäkseen insinöörien parissa.. Jos ei löydy, ei se ole minun ongelmani.

Minulla on uudet haasteet kiikarissa. Ja olkoonkin, että kyllähän sitä voisi "puuhastella" yrittäjyyden parissa tehden tuonne töitä, niin silti minäkin olen ihminen joka tarvitsee myös riittävän määrän lepoa. Ja mielekästä tekemistä..

Kun olin tehnyt päätöksen, huomasin maailman muuttuneen. Asioita alkoi vain tapahtua. Ehkei maailma muuttunut mihinkään, mutta ajatukseni olivat muuttuneet. Näin asiat uudella tavalla. Ja päättäväisyyteni avasi uusia ovia eteeni.. Ongelmat joiden kanssa olin paininut, ne jotka rajoittivat uskallustani, olivat ratkaistu yht'äkkiä.

Nyt odotan mielenkiinnolla huomisen uusia asioita..

narsismini

2008-12-08T10:51:00.002+02:00

Kissa kiitoksella elää sanotaan. Itseni on kyllä myönnettävä että narsismiin taipuvainen egoni elää ja voi hyvin kiitoksella. Minut on helppo saada pyörtämään päätökseni, tai ainakin horjumaan niissä, kun vain osaa oikeaan aikaan antaa sopivaa kiitosta.

Vaikka hermot on tiukalla ja työ ei miellytä, silti karkitsen vakaasti sitä mahdollisuutta että voisinkin jatkaa vielä nykyisessä työssäni, kunhan työtehtävät hiukan muuttuisi.. Ja kaikki tämä vain siksi, että työkaverit ovat osanneet lirkutella oikein. Tiedän ettei tämä kehuminen hirvittävän pitkässä juoksussa kuitenkaan kanna. Jos työ ei palkitse omalta osaltaan. Jos mieltä raastaa ajatukset siitä että tiedän etten tee parastani (koska ei ole motivaatiota). Ei silloin riitä se että työkaverit ovat sitä mieltä että olen huippu tyyppi ja toimiston kaunistus..

Ehkei nuo kehumiset oikeasti saa minua jäämään tänne pysyvästi, mutta kyllä ne kummasti "helpottavat" tätä vapauden odotusta..

äärirajoilla

2008-11-30T19:02:00.002+02:00

Väsymys, tuo armoton ystävä on vaivannut. Toisaalta elämä on ollut niin matalaa lentoa ettei väsyminen ole mikään ihme.

Tiedän ja tiedostan kiireeni johtuvan pelkästään siitä että olen yrittänyt estää itseäni ajattelemasta. En välttele kotona olemista. Suorastaan rakastan hetkiä kotona. En vain jaksa katsoa sitä kaaosta joka sielä on vallalla. Torstaina pidin "vapaapäivän" töistä. Tuo tuntuikin fiksulta vaihtoehdolta, sillä heräsin puolen päivän aikoihin (havahduin kyllä kuuden maissa). Elimistö otti heti tilaisuuden tullen mahdollisuutensa lepoon. Nyt viikonloppu on mennyt samalla kaavalla, pitkälle nukkumista, lepoa ja ravintoa.

Se huono puoli näissä lepopäivissä on että mieli alkaa käydä ylikierroksilla. Liikaa aikaa ajatella, liikaa mahdollisuuksia pähkäilyihin. Hiipivä tuska. Tunne että hajoan. Etten jaksa enää näin. En halua taistella jokaisesta askeleesta. En miettiä mikä on oikein ja mihin on oikeus vai onko mihinkään.. Haluan vain nukkua, kaukana kaikesta..

Harmoniaa ja heijastuksia

2008-11-21T19:48:00.005+02:00

Viikko on ollut hektinen. Viikonloppukin oli tehokkaasti ohjelmoitu, mukavalla ohjelmalla..

Vaikka tuntuu että kalenteri on ollut kovin täynnä ja elimistö vedetty taas osin äärirajoille (jopa niin että keskiviikon pidin suosiolla kotitoimistoa), on mieli ollut yllättävänkin harmooninen. Päätinhän luopua pähkäilystä. Niin todellakin jopa tein. Vain eilen sallin itselleni hetken miellyttäviä muisteloita tilanteista jotka aiheuttivat perhosia vatsanpohjaan ja kutkutusta mieleen, tietoista egon ja emootioiden ruokkimista. Silti oli tuossakin haikailussa jotenkin erilainen sävy kuin ennen. En pyöritellyt mielessä vaihtoehtoja mitä menneet tilanteet olivat merkinneet, tai olisiko niillä mahdollisuus toistua muodossa tai toisessa. En ripustautunut noiden muistojen varaan, nautin niistä vain muistoina, mielikuvina jotka nostivat samat hyvät tunteet pintaan kuin tapahtuessaan, saivat hymyn huulille. Tällä kertaa tuota hyvänolon tunnetta ei seurannut se riipivä ja rintaa raastava tuska joka ennen on saanut moisten muisteloiden jälkeen olon kovin haikeaksi. Mennyt on mennyttä, saan ja voin nauttia sen muistoista, takertumatta menneen menettämisen pelkoon..

Taiteelliset energiat jylläävät (kuulen mielessäni oppaani äänen joka kertoo ettei ole erikseen parantavaa tai taiteellista energiaa, että on vain energiaa). Erottelen edelleen kaiken energian sen mukaan mihin sitä käytetään, vähän samaan tapaan kuin veitsi on aina veitsi, riippumatta siitä käytetäänkö sitä voin levittämiseen (voiveitsi), pihvin leikkaamiseen (lihaveitsi) vai kasvisten suikalointiin (wokkiveitsi). Tunnen suunnatonta tarvetta luoda jotain. Ennenkaikkea tallentaa jotenkin näitä tuntemuksia joita ympärilläni ja sisälläni jyllää. Olen aikanani saanut kuulla olevani hyvä sanojen ja tarinoiden kanssa, musiikin sarallakin on jotain taiteellista tullut tehtyä. Samoin jonkinlaisia piirusteluita ja valokuvauksia. Jostain syystä tanssi on aina ollut kirjoittamisen ohella se luontevin taiteellisen ilmaisun muotoni. Tanssissa vain ei jää mitään muistoja tallenteeksi jälkipolville. Mietin tänään tuota kriittisyyttäni musiikin ja kuvataiteen osalta. Olen aina vaatinut niiden kanssa jonkinlaista perfektionismia itseltäni. Jos piirtämäni/maalaamani kuva ei välitä sitä tunnetta jonka mielessäni näen ja sisälläni tunnen, heitän pensselit pois ja menee kuukausia, ellei vuosia ennenkuin yritän uudelleen. Tiedostin tuon ongelmani, sen ytimen. Olen aina pyrkinyt kaikella taiteellisuudellani (tanssia lukuunottamatta) jättämään muiston tästä hetkestä myöhempään aikaan. Vaan kun tosiasia on kuitenkin se että tämä hetki on vain nyt. Tämä hetki ei tallennu teokseen elettäväksi uudestaan myöhemmin. Tämän hetken tunteet voivat heijastua luomani kautta, välittyä muille ihmisille ja/tai muistutella omaan mieleeni muistikuvia ja tunteita menneestä. Kriittinen ja vaativa, katoamista pelkäävä, egoni on kuitenkin aina vaatinut luomaan täydellisen kuvan tästä hetkestä. Eikä se ole mahdollista. Ei yksikään taidemaalari, valokuvaaja, kirjailija tai muukaan taiteilija ole kyennyt vangitsemaan sitä hetkeä ikuisuudesta jolloin luomus on syntynyt. Kaikki he välittävät heijastuksia siitä mitä ovat kokeneet sillä hetkellä, mutta eivät juuri sitä hetkeä.. Ehkä tämän tiedostaminen antaa vihdoin mahdollisuuden antaa taiteellisen inspiraation virrata juuri niin vapaana kuin se tahtoo, ilmentyä niin kirjoittamisena, kuvina kuin tanssinakin.. Ja ehkä, ehkä vielä jonakin päivänä palaan soittotunneille kyetäkseni heijastamaan silläkin saralla niitä tuntoja joita elämäni ikuisuus minussa herättää..

läsnäoloa ja takertumista

2008-11-13T21:09:00.004+02:00

Autoni akku sanoi sopimuksensa irti maanantaina. Auto toki liikkui, mutta yöt meni laturissa ja päivällä piti aina varmistaa että ajoin pidemmän pätkän ennenkuin sammutin auton uudestaan, tai kaapeleille tuli käyttöä.. Akun sippaamisen johdosta ajoin maanantaina kotiin ilman radion pauhaamista. Samoin tiistai aamuna ja taas iltapäivällä, sama vielä eilenkin. Eilen sain haettua uuden akun ja nyt on sähköongelmat taas pois päiväjärjestyksestä.

En vain tänäänkään avannut radiota työmatkalla. Näiden muutaman päivän aikana olen huomannut hiljaisuuden ja oman itsensä kanssa kahden olemisen muuttaneen jotain. Olen todellakin oppinut erottamaan läsnäolon hetket. En väitä että pääni sisällä olisi hiljaista. Tuttu purputus ja itseni kanssa keskustelu saattaa värittää läsnäoloakin, mutta noihin hetkiin todellakin kuuluu SE tietoisuus. Edelleen varmaan yli 90% ajasta olen muualla kuin läsnä, mutta näiden kilometrien aikana olen oppinut huomaaman nuo "kaukomatkani" ja huomaamaan sen tunteen mikä tulee kun palaudun tähän hetkeen.

Aamulla ajatukseni harhailivat jonnekin menneeseen tapahtumaan, soimausta itselleni siitä kuinka eri tavalla asian olisin voinut hoitaa. *naps* Tiedostin etten ollut tässä hetkessä läsnä vaan roikuin taas jossain olleessa ja menneessä. Samalla hetkellä hyväksyin tapahtuneen (oikeasti, mitä muuta olisin voinut tehdä, mennyttä ei saa tekemättömäksi) ja tunsin kuin olisin ollut kiinni benji-köydessä joka nykäisi minut takaisin tähän hetkeen. Leffoissa usein näkee kohtauksia joissa ihminen kiskaistaan läpi ajan johonkin paikkaan ja ympäristö sumentuu tuon matkaajan ympärillä. Juuri siltä minusta tuntui. Riuhtaisu läpi ajan takaisin tähän hetkeen.

Noita "palautumisia" nyt-hetkeen on viime päivinä ollut useampi. Kaikki tähän mennessä auton hiljaisuudessa. Seuraan mielenkiinnolla alanko saada samoja tuntemuksia muissakin tilanteissa.

Päätökseni luopua pähkäilyistä on pitänyt melko hyvin. Kyllähän mieleni yhä vaeltelee menneen muistoissa ja suunnittelee tulevaa, mutta se mistä olen päässyt irti on menneiden ja tulevien keskusteluiden uudelleen läpikäynti. Varsinkin nuo "tulevat" keskustelut ovat niitä joihin huomaan nyt tuhlanneeni hirvittävät määrät energiaa. Olen käynyt pääni sisällä lukemattomia keskusteluita "ennakoiden" niitä joita tulisin käymään.. tosin valtaosa (99,9%) niistä ei ole koskaan toteutunut. Joitakin vastaavia haamuja on yrittänyt tunkeutua menneisyydestä mieleni riesaksi, mutta nekin olen päättäväisesti ravistanut pois. Päästän irti, kaikesta.

Sain oppaaltani kehoituksen siivota pöytäni, johan sen tein aiemminkin, mutta jostain syystä egoni tueksi on hiljalleen hiipinyt jos jonkinmoista egotukipilaria. Nyt lakaisin nuo pois. Itseasiassa tuntuu kuin kaikki ne olisivat kaivautuneet jostain kuin kutsuttuna. Ja vuoron perään olen todennut että "ystävyytemme" on väärällä perusteella, enkä tarvitse enää egolleni pönkittäjää, joten toivottelen hyvää jatkoa.. Kaikkein mielenkiintoisinta on että jokainen, ihan joka ikinen, jolle olen näin toivotellut, on ymmärtänyt, hyväksynyt ja tyynesti poistunut kuvioista. Ja minua ei ole jäänyt kaivelemaan yksikään. Ei ainuttakaan ajatusta "entä jos..."

Yhtä asiaa olen pähkäillyt (niin, ihan kaikesta en päässyt eroon). Se on tämä huomionkipeyteni. Olen miettinyt miksi olen kasvanut tällaiseksi? Onko lapsuudessa tapahtunut jotain, onko minua rakastettu liikaa tai liian vähän, huomioitu liikaa tai liian vähän..

Mietin myös suhdettani huomioon: Huomion saamisesta nauttiminen ei ole huono piirre. Mielestäni huomiota ei tarvite ansaita, vaan huomioinnista voi olla iloinen ja onnellinen miettimättä mitä taka-ajatuksia huomion jakajalla mahtaa olla. Se mikä omalla kohdallani on varmasti se kaikkein negatiivisin asia, piirre josta haluan päästä eroon, on pelkoni huomion menettämisestä. Tiedostan kyllä etten minä häviä mihinkään tai muutu sen huonommaksi ihmiseksi jos en saa jokapäiväistä huomio-annostani. Silti, tiedostamatta alan käyttäytyä kuin mikäkin kakara jos porukassa on joku muu jota huomioidaan enemmän. Pelkään etten enää kelpaakaan jos en ole huomion keskipiste. Tämä on se pahin kompastuskivi. Vaikkakin, osaan olla myös se huomaamaton "harmaahiiri" ja vetäytyä (usein tosin martyyrin elkein) syrjään jos joku toinen kaipaa huomiota vielä itseänikin palavammin..

Seuraavana kehittymishaasteenani on oppia pääsemään huomioimattomuuden pelosta. Edelleen aion silti nauttia täysin siemauksin joka ikisestä huomiosta jonka saan. Nauttia ilman syyllisyyttä tai tarvetta estellä tahi kiellellä huomion kohdentamista itseeni..

Enneagrammi II

2008-11-13T15:02:00.002+02:00

Kaivelin hiukan vielä lisää tulkintoja.. Eri selitykset kun avaavat enemmän mahdollisuuksia ymmärtää.

Seiska (seikkailija, nautiskelija, optimisti):
“Älä koskaan sano ei, sano ehkä.” Seiska haluaa pitää kaikki mahdollisuudet avoinna. Hänen huomionsa suuntautuukin kiehtoviin mahdollisuuksiin, tulevaisuuden suunnitelmiin ja vaihtoehtoihin, joita elämässä täytyy aina olla ja onkin. Umpikujaa ei ole. Työssä hän ideoi ja rakentaa siltoja. Myönteinen lähestyminen avaa hänen kanaviaan yhteistyöhön. Rajoittamisesta hän ei pidä. Hän rakastaa hauskanpitoa, hänen mielikuvituksensa toimii, hän on charmantti, utelias, optimisti, energinen, huumorintajuinen, iloinen ja innostunut. Hän voi olla myös narsisti, impulsiivinen, keskittymiskyvytön, levoton ja itsetuhoisa. Häneltä saattaa puuttua kurinalaisuutta.
Seiskan kasvuhaasteena on keskittyminen ja syvempi paneutuminen asioihin ja ihmisiin. Pysähtymällä kuuntelemaan saakin enemmän. Selkeämpi priorisointi ja satsaus vain muutamiin vaihtoehtoihin merkitsee rikkaampaa ja antoisampaa elämää ja seiskan oman luovan panoksen laadun kasvua.

Kahdeksikko (vaikuttaja, johtaja, itsevarma):
Kahdeksikko kysyy: “Kuka täällä johtaa?” ja otta itse mielellään johdon, jos on pienikin mahdollisuus.
Hänen huomionsa suuntautuu vaikuttavuuteen, kontrolliin, oikeudenmukaisuuteen, tulokseen ja valtakysymyksiin. Häneen liitetään adjektiivit suora, autoritatiivinen, lojaali, energinen, itseensä luottava, tarmokas, omiaan suojeleva ja ei-hienosteleva. Toisaalta hän voi olla kontrolloiva, määräilevä, itsekeskeinen, aggressiivinen ja itseriittoinen.
Kahdeksikon kasvutehtävänä on tutustua omaan pehmeämpään puoleensa ja oppia hyväksymään se. Silloin hän kykenee ottamaan vastaan tukea toisilta ja alkaa ymmärtää ihmisten keskinäistä tarvitsevuutta. Silloin hän myös tunnistaa oman vilpittömyytensä ja tulee maltillisemmaksi suhteessaan muihin. Hän alkaa luottaa, että oikeus voi tapahtua, vaikka hän ei olisikaan sitä toteuttamassa oman näkemyksensä mukaisesti.

Kakkonen (auttaja, antaja, uhrautuja):
“He tuskin olisivat selvinneet ilman minua.”
Kakkosen huomio suuntautuu siihen, miten hän voi olla avuksi ja mitä hän voi tehdä toisten hyväksi. Hänellä on tarve olla tarvittu. Ihmissuhteet ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa olla korvaamaton ja mieluummin taustalla kuin ykköspaikalla. Parhaimmillaan kakkonen on rakastava, huolehtiva, sosiaalisesti taitava, eloisa, kodikkuutta ja viihtyvyyttä luova, herkkä, verkostojen ja yhteyksien luoja. Pahimmillaan hän on marttyyriyteen taipuvainen, epäsuora, manipuloiva, liikaa sopeutuva, omistushaluinen ja itsensä kadottava.
Kakkosen kasvutehtävänä on oppia tunnistamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan ja pitää niitä tärkeinä. Kauneudesta ja rauhasta kakkonen voi löytää uutta sisältöä elämäänsä pakonomaisen auttamisen tilalle. Hän alkaa arvostaa itseään ja pitämään huolta itsestään. Hänen omanarvontuntonsa ei perustu enää tarpeellisena oloon, vaan hänen persoonansa todellisiin ominaisuuksiin.

Enneagrammi

2008-11-12T23:29:00.007+02:00

Tutustuin tänään enneagrammiin, kiitos isoisäni. Aihe alkoi kiehtoa ja kotiin päästyäni perhedyin hiukan aiheeseen RHETI-testin kevytversion avulla.. Ja mitä se kertoikaan minusta..

Eniten pisteitä saivat 7. ja 8. tyyppi, seuraavaksi ensiten 2. tyyppi. Mitä nämä sitten ovat? Persoonallisuuteni kahden eri selityksen kera olkaa hyvä:

Seiska:
Innostuva Suunnittelija. Innostuva Suunnittelija on vilkas ja aikaan saava persoonallisuustyyppi. Seiskat ovat ulospäin suuntautuneita, optimistisia, monipuolisia ja spontaaneja. He ovat leikkisiä, reippaita ja käytännöllisiä, mutta saattavat myös laiminlyödä lahjojaan tekemällä liikaa asioita yhtä aikaa ja tulemalla hajanaisiksi ja kurittomiksi. Seiskat etsivät jatkuvasti uusia ja mielenkiintoisia kokemuksia, mutta saattavat tulla myös keskittymiskyvyttömiksi ja uupuneiksi jatkuvasta vauhdissa pysyttelystä. Heillä on tyypillisesti ongelmia kärsimättömyyden ja impulsiivisuuden kanssa. Parhaimmillaan Seiska keskittää lahjakkuutensa jonkin tärkeän tavoitteen saavuttamiseen ja on kiitollinen, onnellinen ja tyytyväinen elämästään ja kokemuksistaan.

7 Innostuva suunnittelija

iloinen * optimistinen * seikkailija * monipuolinen * innostava * hauska * myönteinen * kiitollinen * leikkisä * kekseliäs * eteenpäin menevä * korkealentoinen * nopea * inspiroiva * eloisa * idearikas * visionääri * spontaani * monilahjakkuus * lyhytjännitteinen * kärsimätön

Parhaimmillaan: iloinen, idearikas, innostava
Huonoimmillaan: itsekäs, hajanainen, lyhytjännitteinen

Seiskat nauttivat uusista ideoista, ihmisistä ja paikoista. He suunnittelevat mukavaa tulevaisuutta välttääkseen tylsistymisen ja kivun. Ovat hurmaavia, nautintohakuisia, täynnä uusia ideoita, energisiä ja myönteisiä. Kaikki hyvin, kunhan tiedän, että edessä on jotain jännittävää koettavaa.

Kasi:
Vahva Vaikuttaja. Vahva Vaikuttaja on voimakas ja jopa aggressiivinen persoonallisuustyyppi. Kasit ovat itsevarmoja, vahvoja ja vakuuttavia. He ovat suojelevia, kekseliäitä, suorapuheisia ja päättäväisiä, mutta saattavat myös olla itsekeskeisiä ja dominoivia. Kasit tuntevat tarvetta kontrolloida ympäristöään ja toisia ihmisiä, mikä tekee heistä joskus haastavia ja jopa pelottavia. Kaseilla on tyypillisesti ongelmia oman temperamenttinsa kanssa. Heidän on myös vaikea antaa itselleen lupa olla haavoittuvainen. Parhaimmillaan Kasi on vahva esikuva, joka käyttää voimaansa toisten elämän parantamiseksi tullen sankarillisiksi, suurisydämisiksi ja inspiroiviksi.

8 Vahva Vaikuttaja

rehellinen * rohkea * suora * päättäväinen * suojelija * itsevarma * sitkeä * rehti * riippumaton * järkkymätön * tinkimätön totuuden puolesta taistelija * johtaja * yksinäinen susi * voimakastahtoinen * kallio * yrittäjähenkinen * konfliktihakuinen * painostava * pelottava *

Parhaimmillaan: suora, rehti, voimakas
Huonoimmillaan: vaativa, pomotteleva, pelottava

Kasit haluavat olla vallassa ja vahvoja. He etsivät totuutta ja pyrkivät kieltämään haavoittuvuutensa. Ovat itsenäisiä, johtavaa asemaa tavoittelevia ja reiluja. Ylenpalttisia.

Kakkonen:
Avulias Huoltaja. Avulias Huoltaja on välittävä, huolehtiva ja ihmiskeskeinen persoonallisuustyyppi. Kakkoset ovat empaattisia, vilpittömiä ja lämminsydämisiä. He ovat ystävällisiä, anteliaita ja uhrautuvaisia, mutta myös tunneherkkiä, imartelevia ja joskus muita mielisteleviä. He ovat hyvää tarkoittavia ja pyrkivät lähelle toisia ihmisiä, mutta saattavat myös tehdä palveluksia muille tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi. Kakkosilla on monasti ongelmia omistushaluisuuden ja omien tarpeiden tunnistamisen kanssa. Parhaimmillaan Kakkoset ovat epäitsekkäitä ja heillä on todellista pyyteetöntä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.

2 Avulias huoltaja

välittävä * palveleva * huolehtiva * tuki * antava * auttava * empaattinen * antelias * tunteikas * miellyttäjä * parantaja * uhrautuva * sydämellinen * kehuva * hoivaava * rakastava * ymmärtäväinen * lämminhenkinen * tuttavallinen * neuvoja * ylpeä * manipuloiva *

Parhaimmillaan: lämminhenkinen, toiset huomioiva, auttavainen, myönteinen
Huonoimillaan: tunkeileva, toisista riippuvainen, manipuloiva

Kakkoset haluavat kovasti, että heistä pidetään. He pyrkivät täyttämään muiden toiveet avuliaisuudellaan. Ovat optimistisia, anteliaita, empaattisia, ymmärtävät toisten tarpeet hyvin, antavat saadakseen, eivät tiedä mitä itse haluavat.

Tällainen minä olen, tunnistan itseni näistä erittäin hyvin. Nyt voin jatkaa matkaa muutoksessani..

päätös pähkäilyille

2008-11-07T20:38:00.003+02:00

Olenko minä masokisti? Onko hoitaja sadisti?? Siltä tuntui siinä vaiheessa kun jaloissani olevia tukoksia avattiin. Ja minä kun olin ajatellut niiden johtuvan vain runsaasta istumisesta, niin jälleen kerrottiin tuon olevan jalkoihin padottuja tunteita..

Ei, en ole sikäli masokisti että haluaisin huutaa tuskasta noiden tukosten avauksessa (kuten tänään tein) joten päätin pyhästi etten enää murehdi ja pähkäile ja patoa asioita..

Vaikka naiselliset tippaleivät eivät varmasti ihan noin vain pysähdy ja lopeta pähkäilyä, niin voin tietoisesti lopettaa pohdiskelun aina yllättäessäni itseni siitä. Ei minun tarvitse murehia mielessäni tulevia keskusteluita tai työtehtäviä. Ei ajatella valmiiksi parisuhteen kiemuroita tai asiakkaiden ajatuksia. Voin elää ja ottaa avoimesti vastaan sen mitä elämä kohdalle tuo. Edelleen voin ja saan tehdä omat valintani, muttei niitä tarvitse vatvoa ja pyöritellä mielessäni miljoonaan otteeseen.

Haluan muuttua. Haluan löytää sen minän jonka kanssa voin elää kaikkein onnellisempana. Vaikka kapinoin, egoni kapinoi, tuntuu jokainen tapahtuva muutos hyvältä. Välillä muutos koskee. Välillä se pelottaa aivan vietävästi, silti jokainen askel tuntuu vievän pikkuhiljaa kohti kaukaisuudessa häämöttävää maalia. Eikä sinne maaliin ole kiire, sen vahvistuksen sain tänään. Aikaa on koko ikuisuus, jokainen päivä, jokainen silmänräpäys on oma ikuisuutensa, jokainen hiuksenhieno muutos on yhden päämäärän saavutus. Tällä hetkellä tunnen oloni jälleen turvalliseksi ja varmaksi. Tiedän minne olen matkalla ja tämä matka on elämäni suurin seikkailu. Miksen siis nauttisi jokaisesta hetkestä, takertumatta haluihin, murheisiin tai epäilykseen..
Olen tästä päivästä äärettömän kiitollinen!

Nuoruuden innolla

2008-11-06T21:45:00.002+02:00

Sain tänään olla osana hetkeä joka edusti niin uutta nuoruuden intoa kuin mieletöntä nostalgiaa..

Muistan kuinka silloin joskus yläasteen aikaan frendin kanssa roikuttiin bändikämpillä. Elämä tuntui olevan vain pirstaloitua kaukorakkautta, mutta tuota kaukaa rakastamisen tuskaa lievensi se että sai istua treenikämpän nurkassa kajarin päällä ja kuunnella kun rakkauden kohde soitti..

Muistan vieläkin miten katselin tuolloin pillifarkkuja, hihatonta paitaa ja leveää niittivyötä. Muistan kuinka katselin kaulassa roikkuvia ketjuja ja lukkoa, ja kuinka pienen tytön mielessä toivoin että joskus saisin jonkin noista omaan kaulaani.. Muistan kuinka mielestäni maailman ihanin asia olivat nuo hiuspehkon alta välkkyvät silmät ja se hymy joka aika ajoin valaisi kasvot. Muistan kuinka toivoin niiden käsivarsien hyväilevän vartaloani kuten ne nyt hyväilivät kitaran tai basson kaulaa..

Tänään en katsellut noita hiuspehkoja ja pillifarkkuja saman rakastuneisuuden vallassa, mutta nautin siitä samasta ilmapiiristä aivan kuin silloin joskus. Olin yhtä ulkopuolinen kuin silloinkin, silti jotenkin osallisena. Ei se maailma silloin, eikä tuo nyt, ole sitä minun todellisuuttani. Silti tuntui hienolta, erittäin hienolta saada olla edes tämän verran osa sitä..
Kiitos!

Tänään

havahtumisia

2008-11-05T19:49:00.003+02:00

Päivittäin on eteeni taas tullut pieniä asioita jotka muistuttavat elämän realiteeteista. Tänään ajatuksia herättävänä oli (taas) jotain mitä Positiivareiden ajatusten aamiainen eteeni kantoi:

Ihmisen, jolla on huono itsetunto, ei ole varaa
myöntää erehtyneensä, kysyä neuvoja, olla
epävarma, olla avoin muille, olla heikko ja
haavoittuva, pyytää anteeksi, antaa tunnustusta
muille, olla ulkoisesti muuta kuin tiukka ja
täydellinen, antaa tilaa lapselle meissä:
huumorille, naurulle ja leikille.

Mietin tuota. Ja tajusin viimeisen vuoden tuoneen paljon muutosta itseeni: Ennenkin olen voinut myöntää erehtyneeni, vaan enää en koe siitä häpeää. Tietyissä asioissa olen aina osannut kysyä neuvoa, toisissa taas on avun ja neuvon pyytäminen ollut äärimmäisen vaikeaa, ei se vieläkään ihan helppoa ole, mutten koe neuvoja hakiessani itseäni huonoksi tai epäonnistuneeksi. Aiemmin olen pitänyt huolen siitä että ulkokuori on särötön, ei ole saanut/voinut näyttää sitä kuinka pahalta jokin asia tuntuu tai kuinka epävarma jonkin suhteen on. Nykyään edetään juuri niin kuin parhaalta tuntuu, voin kertoa ja myöntää epävarmuuteni enkä pidä sitä itseäni huonontavana tekijänä. Saatan kohdata vastaan tulevat ihmiset avoimemmin ilman varautuneisuutta siitä mitä minusta kenties ajatellaan. Toki edelleen haluan tehdä hyvän vaikutuksen. Haluan olla edukseni. Mutta tiedän selviäväni loistavasti hengissä vaikkei niin kävisikään..

Epävarmuus, epäileväisyys ja epäröinti. Toki niitä edelleen ilmenee. Eilen viimeksi kyselin miten epävarmuuttani ja kerta toisensa perään toistuvia pään seinään hakkamisiani jaksaa oppaani katsella ja kuunnella. Tänään, luettuani tuon aamiais-viestin, ymmärsin ettei epävarma horjumiseni polkuani eteenpäin suinkaan ole huono asia. Ei se että kompuroidessa pyydän apua ja tukea. Ajoittain toistan vanhoja virheitäkin vaikka tiedostan ne virheeksi, mutta vähitellen pääsen eroon kaikista noista ei toivotuista toimintamalleista ja ajatuksista. Ei epävarmuuteni ja epäröintini ole huonouttani, se on vain askel tällä polulla..

Eräs havahtuminen oli varsin voimallinen tänään. Heräsin kahdeksalta. Kyllä, työpäiväni alkaa tuohon aikaan. No töihin ehdin puoli kymmeneksi vain poistuakseni töistä yhden maissa vatsa kouristellen. Kotiin päästyäni vetäydyin yrttiteen ja kirjan kera vuoteeseen. Nukahdin ja nukuin vaatimattomat 4 tunnin unoset. Ilmeisesti kroppani ottaa leponsa keinolla millä hyvänsä..

Get stressed.. stay stressed..

2008-11-03T20:57:00.002+02:00

Jep! Elämä on!

Jälleen kerran melkein riittäisi tylyssä yksinkertaisuudessaan tuo toteamus, mutta ehkä on syytä hiukan avata ajatuksia..

Perjantaina työpäivä venyi, olkoonkin että se oli odotettavissa, silti hiukan harmitti. Olinhan ajatellut nollaavani viikon kiireet rauhassa jotta olisin viikonloppuna messuilla hymyävä itseni.. No toisin tosiaan kävi. Duunin jälkeen pika pikaa ruokakauppaan ja kilautus kotio jos vaikka sauna olisi lämpimänä kun ehdin kotiin.. Sen jälkeen olisi pitänyt sulkea puhelin. Ehdittyäni postilaatikolle asti soi puhelin ja tiedustelu kuului olinko valmiudessa lähtemään etsintään. Mietin tasan kaksi sekuntia: Olen! Järki huusi heti perään että olen hullu, että takana on rankka viikko ja edessä messuviikonloppu eli en todellakaan olisi fiksu lisä etsintäporukkaan. Jotenkin kuitenkin toivoin ja kuvittelin että keikka peruuntuisi ennenkuin tarvitsisi lähteä mestoille.

Puolisen tuntia ja tuli uusi soitto: Etsintä toteutetaan, joten ei kun menoksi. Onneksi en ollut saunaan vielä ehtinyt. Ne muutama hätäinen suupala joita olin hätäpäissäni varmuuden vuoksi syönyt olivat ainoa "elvytys" ennen lähtöä, onneksi olin kannattanut duunikaverin muksujen urheiluharrastusta ja ostanut rasian toffeeta, tuolla pysyisi ainakin verensokerit koholla. Kamat kasaan, pussillinen pähkinöitä, pussiin toffeita ja vesipullo. Lämmintä päälle ja reppuun, kompassi, fikkari ja itselle ja koiralle heijastinliivit. Tässä vaiheessa oli Wäne jo aivan täpinöissään. Vaikka tiesin ettei tuo pääse vielä tosihommiin, sai jätkä lähteä mukaan totuttautumaan siihen mitä tositoimet voisivat olla.

Tunti ajamista etsintäalueelle. Ilmoittautuminen ja suoraan maastoon, kyseessä oli vanhat kotinurkat, joten paikallistuntemustani hyödynnettiin koirakon mukaan. Juuri kun pääsimme metsään kuului kopterin ääni, haravointi olikin otettu kalleimman mukaan heti.. No tunnin ehdimme suunnilleen hortoilla pitkin liejuisia maastoja kun vihdoin tuli soitto että etsittävä oli löytynyt ja voimme etsiytyä lyhyintä reittiä pois alueelta.. Harmi sinänsä ettei koirakko ollut löytävä taho, mutta pääasia että kadonnut saatiin ehjänä takaisin ihmisten ilmoille..

Olin kotona puoli yhden maissa. Sauna oli jo aikaa sitten kylmennyt ja oma väsymyksen taso oli sitä luokkaa ettei kyllä muuta kaivannutkaan kuin pikaisen kuuman suihkun ja unten maille. Aamulla kellon herätellessä pirteään messuaamuun voin myöntää olon olleen kaikkea muuta kuin pirteän..

No viikonlopusta selvisin kaikkineen kyllä kunnialla (ellei messuilla sekoilua oteta lukuun). Huvitti vain sunnuntaina kun mieleeni tuli ystävän viimeinen huikkaus perjantaina mesessä: Muista säästää itseäsi! Liekö joku etiäinen antanut hälle varoituksen kuinka yritän polttaa itseäni loppuun tehokkaimman mukaan..

Duunikaverin kanssa puimme tänään stressitasoja. Hänellä oli melkoisen rankka kesä läheisen menetyksineen ja tuosta aiheutuneine stresseineen. Lääkärit totesivat lähellä olevan burn outin ja paniikkihäiriöiden. Nyt sain häneltä varoitukset siitä kuinka näköjään yritän poltella omaa kynttilääni kummastakin päästä. Tiedän. Myönnän. Tiedostan myös sen että jos nyt pysähdyn, on ihan oikeasti vaara etten enää pääse liikkeelle.. Kunhan on taas varmuus siitä että aurinko ei ole kadonnut kokonaan, sitten voin hidastaa tahtia ja luottaa siihen että pieni hengähdys ei sammuta moottoreitani kokonaan..

Muutos

2008-10-31T08:21:00.001+02:00

Aamun ajatus:

Elämässä on kaksi perusvalintaa:
hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat – tai hyväksyä vastuu niiden muuttamisesta.
-Denis Waitley

Muutosvastarintaa

2008-10-30T08:51:00.004+02:00

Viime päivät ovat olleet mielessäni erittäin voimakkaan myllerryksen aikaa. Eilen tunteet sitten hyökkäsivät päälle oikein urakalla. Tuntui etten jaksa. Ettei kerta kaikkiaan ole voimia viedä elämää eteenpäin. Ei syytä huoleen, en ole ampumassa kuulaa kallooni tai tekemässä mitään muutakaan radikaalia muutosta sillä suunnalla. Olo oli vain sellainen periksi antava. Sellainen että voisin päästää kaikesta irti. Turruttaa itseni jollain menttaali-lääkkeillä olotilaan jossa mikään ei tuntuisi miltään.

En koe olevani masentunut, tuntui lähinnä vain että maanis-depressiivisyyteni (ei lääkärin diaknosoima vaan ihan omaa keittiöpsykiatrian tulkintaa) on lähdössä maniasta laskuun. Olen niin kovin haalinut itselleni kaikkea tekemistä ja puuhaa etten muutokseni keskellä ehtisi edes ajatella. Nyt kun kroppa alkaa ilmoitella ettei jaksa, pääkin on sitä mieltä ettei jaksa. Tunteet vyöryvät tiuhempaan. Ratkaisut ja vaihtoehdot alkavat näyttää entistä pelottavammilta.

Tekisi mieli vain vetää peitto korville. Todeta että olkoon, jatketaan kuten aina ennenkin. Kyllähän tällä kaavalla menee vielä vuoden tai kaksi, kunnes se seuraava kapina iskee...

Aamulla töihin ajaessa tiedostin sen taas. Mistä oli kyse. En minä oikeasti halua antaa periksi. Enkä edes hypätä pois tästä tunteiden vuoristoradasta. Pelkään. Pelkään ottaa sen seuraavan askeleen. Kaikki tämä mitä elämässä on, on tuttua ja turvallista. Ei ehkä sitä mitä elämältäni toivon, ei sitä joka antaa täydellisen tyydytyksen, mutta ainakin "hallitsen" tämän, tiedän mitä mistäkin teosta seuraa ja kaikki reaktiot ovat tuttuja. Mutta entä jos muutan elämääni? Entä jos otan askeleen pois tutulta vyöhykkeeltä? Koko tämä tunteiden myllerrys olikin egoni epätoivoinen rimpuilu pitää kiinni siitä vanhasta ja tutusta. Vaikka elämäni aiheuttaa tuskaa, ruokkii tuo tuska egoani, pitää sen hengissä ja olemassa. Nyt jos päästän irti jatkuvasta kurjimuksesta, voi elämäni todellakin muuttua. Minä voin todellakin muuttua. Ja jos elämäni ei sen jälkeen olekaan enää epävarmaa ja levotonta...?

Nyt on vain löydettävä se lopullinen voima tehdä päätös, muutos ja pysyä ratkaisussa..

Ultimate väsymys

2008-10-27T20:31:00.002+02:00

Viime viikon ympäri pyöreät päivät vaativat veronsa. Viikonloppu meni käytännössä nukkuessa. Vain vaalien osalta en päätynyt nukkuvien puolueeseen, sillä sunnuntai-iltana raahauduimme omalle äänestyspaikalle tekemään velvollisuutemme.. Ellei äänestä on turha narista..

No, lauantaina tuli kyllä tehtyä töitäkin, mutta tuolta kotiin selvittyäni (iltapäivällä) menin ihan hetkeksi vaan lepäämään sohvalle.. ja nukahdin.. torkkuen ja välillä syöden, taas torkkuen kului päivä. Ja noudettuani S:n viihteilemästä pääsin nukkumaan kunnolla.. Sunnuntaina tuntui kuin minulla olisi ollut se krapula. En millään saanut itseäni sängystä ylös ennen puolta päivää ja senkin jälkeen vain hain juotavaa tai syötävää ja vaelsin takaisin vuoteeseen.. Ilmeisesti viime viikon stressi on aiheuttanut melkoisen univajeen.. Mutta eiköhän tuo taas tästä...

Punaviiniä ja..

2008-10-22T20:29:00.002+03:00

Huh! Onpa takana melkoinen ryöpytys. Niin ihmissuhde kuin työrintamalla. Osa noista tuntuu jopa ratkenneen, osa etenee omalla painollaan ja osa odottaa päätöksiä.

Tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä päästää kaikki se paska ulos sisuksista. Itkeä. Kertoa miltä tuntuu. Koota ajatukset ja ilman syytöksiä kertoa mitä haluaa. Tuntuu hyvältä päättää jotain ja seistä pää pystyssä päätösten takana. Joustaa, muttei antaa periksi. Ei kompromissejä, tai jos niitä onkin tehty, ei tunnu siltä. Ei ole jäänyt katkerana kaivelemaan miksen sanonut noin, miksen pitänyt kiinni siitä mitä olin asettanut tavoitteeksi. Olen tyytyväinen.

Vaikka olenkin fyysisesti ja henkisestikin aika puhki, on olo silti hyvä. Olen tehnyt parhaani. Saanut jopa kiitosta tekemisestäni. En halua kiillotella kruunuani sillä saralla, silti huomaan huuliltani lipsahtavan kuin varkain päivittelyt pitkistä päivistä ja "uhrauksista" joita tähän pääseminen on vaatinut. Tosiasiahan on että töitä on tehty. En silti ole korvaamaton. Olenhan saanut tehdä sitä mistä pidän. Vain aikataulut ja deadlinet ovat nostaneet stressin tasoa. Mutta nyt kun asiat ovat löytäneet oikean flown, tuntuu että loppu sujuu helpommin. En ole yhtään niin huolissani kuin kaksi päivää sitten..

Tuon yhden takarajan täyttyessä tänään (onnistuneesti) päätin vapauttaa itseni töistä "ihmisten aikaan". Kurvasin Alkon kautta. Mielessäni oli jo viime viikolta kummitellut ajatus hyvästä punaviinistä. Ei vain muka ollut aikaa hakea pulloa. Tänään oli. Löysin Chileläisen uutuuden, erittäin täyteläisen. Kotiin päästyäni hemmottelin itseäni kuumalla suihkulla, jalkahoidolla ja kasvokuorinnalla. Suihkun jälkeen korkkasin viinin. Pehmeän täyteläin, suorastaan herkullinen. Nautiskelen tuota lasillistani saksanpähkinöiden keralla. Olen ansainnut jälleen hetken vain olla. Taas olisi miljoona asiaa jotka pitäisi tehdä. Lukemattomia mieltä painavia seikkoja, mutta.. Tänään olen ansainnut lepohetkeni. Aikani lasilliseni, pähkinöiden ja joko hyvän kirjan tai tv:n äärellä. Vain olla ja nauttia tästä hetkestä.

Kyllä rakkaani, mutta..

2008-10-16T20:32:00.003+03:00

Yrittäessäni välttää murhaamasta itseäni tai muita tiellä liikkujia aamuhämärissä, mietiskelin taas elämäni realiteetteja..

Muutaman viime päivän elämä on ollut suhteellisen helppoa ja mutkatonta. Lieneekö syynä ollut täysikuu vai kirkkaan kuulas syyssää.. Jotenkin taas vain aavistelen ettei tämä ole kestävä olotila, että "romahdus" seuraa piakkoin. Osin hyvä olo johtunee myös siitä kuinka olen antanut periksi elimistöni vaatimukselle levosta, ja mm eilen illalla nukahtanut (mikä kirjanpito) istahdettuani koirien lenkityksen jälkeen "ihan-hetkeksi-vaan" voileivän kanssa katsomaan töllöttimen tarjontaa. Ihan hetkeksi vaan erehdyin sulkemaan silmät voileivän viimeisiä murusia nieleskellessä, ihan vain herätäkseni kolmen tunnin kuluttua S:n kotiutumiseen.. Taisi olla hiukka univelkaa taas..

Harhapoluilta takaisin otsikkoon. Mietiskelin ajaessa mitä oikeassti miehestä, puolisosta, elinkumppanista halusinkaan. Vuosien varrella on ollut lukemattomia ulkoisia edellytyksiä joita olen rakkauteni kohteelta toivonut ja odottanut. Osa niistä on toteutunut, osa ei, ulkonäkö ei kuitenkaan ole ollut SE kaikkein tärkein juttu. Luonteen osalta olen toivonut yhtä jos sun toistakin asiaa. Osa toteutunut osa ei..

Mieleen nousi keskustelu ikuisuus sitten. Olimme tuolloin lukiossa ja muistan kuinka bestikseni kanssa mietimme mitä mieheltä toivoisimme. Kumpikin olimme sitä mieltä että miehen pitää viedä eikä vikistä. Ottaa kuitenkin mielipiteeni huomioon, mutta tehdä silti loppuviimeksi lopullinen päätös. Nauroimme tuolloin että ihanteellisin tapa jolla mies voisi suunnittelu/päätös-keskusteluun vastata olisi: "Kyllä rakkaani, mutta nyt tehdään näin..." Eli hän olisi huomioinut mielipiteeni, haluni ja tarpeeni, ja valitsee "silti" sen vaihtoehdon jonka katsoo parhaaksi. Silti suluissa siksi, etten suinkaan oleta esittämäni mielipiteen olevan ihan aina se väärä vaihtoehto, se jota ei valita..

Nykyään tiedostan itse toimivani osin tuon lauseen mukaan. Keskustelen asioista tai en. Otan kyllä vastapuolen halut ja tarpeet huomioon, mutten läheskään aina tee asian ratkaisuja niiden pohjalta, ja niinpä usein vastaan kuin rikkinäinen levy: kyllä, kyllä, rakkaani. Mutta nyt teen näin..

miljoona pientä ajatusta

2008-10-15T19:16:00.002+03:00

Viikonlopun yli oli melkoinen hässäkkä. Oli häämeikkiä, oli firmarockia, oli koirien juoksukisoja ja oli ihan rehellistä lorvintaa.

Kerrankin annoin itselleni luvan olla, vaikka tiskivuori vyöryi keittiössä, villakoirat juoksentelivat pitkin kämppää ja vaatevarantoni ei sisältänyt (muka) yhtään mitään päällepantavaa.. Silti annoin itselleni oikeuden ottaa päikkärit, oikeuden jättää siivoamisen tekemättä ja oikeuden vain olla sen hetken minkä voin. Tietenkin hoitamattomat (yhä) asiat painavat mieltä, mutta kroppani huutaa työ ja opiskelupäivien jäljiltä niin hoosiannaa että tiedän ettei ole mitään järkeä yrittää murhata itseään kaiken kotitöiden alle, sillä eivät ne tiskit mihinkään karkaa vaikken kuluta tänään tuntia niitä pesten. Ei vaatteeni lopu vaikkei pyykkikone juuri tänään pyörikään, eikä villakoirat niin suurta kenneliä ehdi kasvattaa vaikka imuri heiluisi vasta huomenna.

Pistin jälkeen asiat tärkeysjärjestykseen, kävin koirien kanssa tunnin lenkillä. Ihailin yhä suurena möllöttävää kuuta. Nyt aion järjestellä kirjanpitoni ja paperit edes osin järjestykseen antaen samalla telkkarin valuttaa aivoihin mitäänsanomatonta soopaansa.. Aion siis tänäänkin ottaa iisisti. Ajatella mieltäni askarruttavia asioita ja pyöritellä harkinnan ja pohdinnan hernettä pitkin aivojani, pohtia ja puntaroida, olettaa ja toivoa.. Ja avoimin mielin seurata mihin suuntaan asiat nyt kallistuvatkaan...

Full Moon

2008-10-15T10:13:00.001+03:00

Uskomaton täysikuu viime yönä. Illalla duunista kotiin ajellessa katselin kuuta pitkin matkaa. Kuinka kirkkaalta se näyttikään. Myöhemmin illalla (yöllä) käytin koirat kävelyllä. Ei tarvinnut ottaa taskulamppua kun kuun valo piirsi tervävälinjaisia varjoja. Valoa oli melkein yhtä paljon kuin päivällä, pilvisenä päivänä, vaan tuo valo oli jotenkin epätodellista.

Seisoin pellon laidassa ja katselin kuuta. Katsoin kuinka kuun heijastama valo häivytti tähdet näkyvistä. Vaikka viileä, melkein pakkasen oloinen, keli piirsi kuun ympärille suuren kehän, tuntui kuin muita valon lähteitä ei taivaalla olisi ollutkaan.

Mielessä kävi ajatus, entä jos aurinko ei enää koskaan nousisikaan..?

Vielä aamulla töihin ajaessa oli kuutamo seuranani. Yhä tuo paistoi yhtä kirkkaasti vaikka nouseva aurinko valaisi maiseman lämpimällä kuparisella hehkullaan. Kuu oli laskeutunut lähemmäs metsän rajaa, häviten välillä mäen taakse kuin piiloon..

En yhtään ihmettele muinaisten kansojen tapaa palvoa kuuta. Tuollaisessa muodossa se hiljensi minut, nosti jostain mieleni alitajunnasta hartaita kuiskauksia kielellä jota en ymmmärtänyt..

huomionkipeä kerjäläinen

2008-10-07T19:42:00.006+03:00

Lienee aika taas jäsennellä ajatuksia johonkin muotoon ympäripyöreiden aatospaatosten sijasta..

Jos ja kun ihmissuhdetta pistetään johonkin ryhtiin, nousee vääjäämättä esiin kysymys muutoksesta. Mutta kenen pitää muuttua ja mihin suuntaan. Jos minä haluan jotain muuta kuin mitä tällä hetkellä saan, onko minun muututtava vai toisen? Vai onko kyse siitä että minä olen muuttunut? Tiedän muuttuneeni, ainakin siitä mitä olen viimeisen parin vuoden aikana ollut. Mutta olenko muuttunut siitä mitä olin suhteen alkuaikoina, vai olenko muuttunut jälleen sellaiseksi kuin silloin olin..?

Olen huomionarkomaani. Tunnustan. Vaikkakin osin tuntuu että nykyään olen vahvempi kuin ennen, en kaipaa niinkään hyväksymistä, ainakaan "suurilta joukoilta". Eräiden tiettyjen ihmisten osalta hyväksyntä ja sen tarve ovat edelleen olemassa ja haluttuja. Mutta se mitä tarvitsen, kaipaan ja janoan on huomio. Tiedostin lopullisesti sen miettiessäni työtäni, sitä mikä motivoi työssäni. Olen ennen aina väittänyt tekeväni pitkiä päiviä, viikonloppuja ja kaiken kaikkiaan ahtavani kalenterini täyteen "perheeni" takia. Toisille ihmisille perhe, lapset tai raha ovat syy tehdä töitä. Toki itsekin toivon että olisi tarpeeksi rahaa hankkia kaikkea sitä mitä mieli halajaa ja varsinkin sitä mitä oikeasti tarvitsee. Perheen, on se sitten puoliso tai lapset, takia työskenteleviä on paljon. Halutaan tarjota rakkaalle ja/tai jälkeläisille mahdollisuus parempaan elämään. Antaa enemmän aikaansa ja turvattu talous.. Mikään näistä ei itselläni kuitenkaan ole SE liikkeelle paneva voima. Pidän siitä jos työn antamat haasteet suoritettuina tuottavat tyydytystä, onnistumisen iloa. Kukapa ei pitäisi. Pitäisin myös siitä jos työnantaja palkkatyössä arvostaisi antamaani vapaa-aikaa rahallisesti hiukan suuremman palkkapussin verran. Mutta, jälleen kerran mutta..

Tajusin kaikkein suurimman motivaattorini olevan huomio. Palkkatyössä esimiehen, työkavereiden tai asiakkaiden osoittama huomio, liittyen tai liittymättä työtehtäviini. Ja on myönnettävä että työkaverini tunnistavat tuon tarpeen minussa ja osaavat sopivassa määrin laukoa kohteliaisuuksia (tai pikku vinoiluita) osoittaen huomaavansa. Esimiehellä ei valitettavasti ole tuota ominaisuutta, tai ehkä lähiesimies alitajuisesti pelkää menettävänsä esimiehen auktoriteetin (hän on saman ikäinen kanssani) jos piristäisi päivää huomioilla, kohteliaisuuksilla tai viattomalla pikku flirtillä.. En tarkoita suinkaan (kuulen jo sieltä jonkin asteista närkästystä) että toivoisin vipinää pomon kanssa. Ei vaan nyt oli kyse aivan puhtaasta itseanalyysistä ja tavasta lukea ja käsitellä ihmisiä.

Tuo sama huomio, tai sen huomion kaipuu, on vahvin polttoaine yrittäjyydellekin. Toki haluan päättää itse työajoistani, ansiotasostani ja siitä kenen kanssa työskentelen, mutta.. Ennen kaikkea eteenpäin ajaa tarve olla huomattu, ihailtu ja arvostettu. En sano että olisin jotenkin muita ihmisiä parempi, en todellakaan! Eikä tämä jonkin asteinen "jalustalle nosto" (tai sen haluaminen) tarkoita sitä, vaan ennemminkin tarkoitan nauttivani suunnattomasti niistä hetkistä kun toinen ihminen kuuntelee minua, haluaa jotain sellaista jota periaatteessa sillä hetkellä vain minä edustan. Vaikka omaan puhelinkammon, tai siis soittamiskammon, on ihmisten edessä olo aina ollut siinä mielessä palkitsevaa että uusien ihmisten kohtaaminen face-to-face on helppoa.

Kerta toisensa perään olen ajanut itseni tilanteeseen jossa tuota huomiohakuisuuttani olen päässyt toteuttamaan "luvallisesti". Aikanaan teatteriharrastus, musiikki ja lauluesitykset, vaikka podin viikon ennen esiintymistä ramppikuumetta vatsakouristuksineen ja päänsärkyineen, aina oli päästävä esille. Tuon huomiohakuisuuden takia on ollut aina vaikeaa sanoa ei yhtikäs mihinkään, olen suostunut jos mihin kissanristiäisiin ja "taideprojekteihin" vain saadakseni hetken huomiota ja palan "julkisuutta".

Ihme kyllä en koskaan ole hinkunut suoranaiseksi julkkikseksi. Tiedän kyllä millä keinoin olisin ollut iltapäivälehtien otsikoissa ja keltaisen lehdistön vakio uutisena, mutten ole sitä puolta halunnut. Aikanaanhan oli kyllä iltatyttönä, ja tuo kokemus (kaikessa huomiohakuista egoani hivelevässä kauneudessaan) opetti sen ettei minun julkisuuteni ole vain minun asiani, vaan se koskettaa yhtälailla perhettäni, sukulaisiani ja ystäviäni, enkä koskaan ole halunnut satuttaa tai loukata heitä.

Blogini on osin tuota samaa huomion kerjäämistä. Vaikka ensisijaisesti tämä on ajatusteni jäsentelyyn, paineiden varaventtiili, on kyse silti myös huomiosta. Jos en toivoisi kenenkään lukevan tätä, ei blogi olisi julkinen, en olisi listautunut blogilistalle tai seuraisi laskurilla kävijämääriä..

Monen mutkan kautta takaisin perusajatukseen. En tiedä miksi kaipaan niin paljon huomiota. En ole tietääkseni jäänyt hyljätyksi lapsena, en ole ollut vailla hellyttää ja rakkautta. En välttämättä ihan joka hetkenä ole ollut vanhempien huomion alaisena, mutta ei niitä kyllä montaa hetkeä ole ollut jolloin olen joutunut poistumaan tilanteesta vanhempien (tai isovanhempien) todetessa että nyt ei ehdi.. Olenko siis saanut liikaa huomiota lapsena? En pidä itseäni hemmoteltuna, asioiden saaminen ei ole ollut itsestään selvää, pienestä pitäen olen oppinut tekemään töitä haluamani eteen, on se sitten ollut tavara tai lupa tehdä jotakin. Mutta onko "hemmotteluni" ollut se jatkuvan tiedostuksen alaisena oleminen? Aina oli joku aikuinen joka tiesi missä olin. Ei ehkä ihan metrin tarkkuudella, mutta noin periaatteessa, tiedossa oli olinko metsässä, tallissa, kylässä vai omassa huoneessa leikkimässä..

Huomio, voin elää sillä. En tarvitse sitä että minulle puhutaan koko ajan, enkä sitä että joku pitää kädestä jatkuvasti. En todellakaan halua jokaista askeltani valvottavan ja tekemisiäni kyseenalaistettavan, mutten myöskään halua joutua taistelemaan huomiosta, minkään kanssa. Totesin joitakin aikoja sitten kokeneeni olevani huomion keskipiste, vaikkei kyseinen ihminen puhunut minulle, huomioinut minua tms. Huomion keskipisteeksi minut asetti tieto siitä että hän halusi minun olevan siinä missä olen. Hän oli uhrannut aikaa ja ajatuksia minulle saattaakseen tilanteen sellaiseksi kuin se sillä hetkellä oli. Ennenkaikkea hän ei pitänyt olemassaoloani itsestäänselvyytenä.

Tiedän mitä haluan. Tiedän haluavani sen tunteen että olen huomion keskipiste. En joka minuutti, en odota maailman pysähtyvän ja pyörivän vain haluni mukaan, vaan riittävän usein. En halua olla itsestäänselvyys, en saada puolihuolimatonta tervehdystä sanomalehden takaa, vaan odotan saavani olla huomion keskipiste silloin kun sen aika on. Haluan tuntea toisen olevan täydellisesti läsnä siinä hetkessä..
Ja oppia itse olemaan läsnä.

aurinko

2008-10-07T12:40:00.004+03:00

Tänään sillä tuntuu vihdoin olevan vaikutusta, auringolla. Eilisen masennus häipyy jonnekin tietoisuuden taustalle ja antaa tilaa hymylle.
Aamulla aikatauluni oli totaalisen sekaisin, myöhässä, kaikin puolin. Silti annoin itselleni hetken peilin edessä, katselin meikattua olemustani. Silmiäni, hiljalleen ylenpalttisen pyöreyden menettäneitä poskiani, nutturalle sitaistuja hiuksiani. Katsoin kuinka hame joka aiemmin on ollut juuri sopiva alkaa pyöriä päällä, kuinka villapaita josta ennen suorastaan "pursusin" ulos, myötäilee piirteitä yhä paremmin. Kuinka kauniilta roikkuvat korvakorut näyttivät paljasta kaulaa vasten. Olin tyytyväinen näkemääni. Toki aina voi vielä parantaa, aina voi kehittyä, mutta silti olin tänään, tässä ja nyt tyytyväinen peilikuvaani.

jostakin syystä koirat olivat aamulla harvinaisen halipulaisia. Vuorotellen kumpikin kävi tönimässä rapsutuksia, huomiota jota normaalisti eivät aamuisin kaipaa. Tuntui hyvältä, toisaalta tuo käytös pisti ihmettelemään mikä moisen aiheutti. Oliko vain aurinkoinen aamu herättänyt nekin aikaisin, vai tiedostivatko nuo jotain mitä itse en vielä tiedä.. Aika näyttää.

Niin, mitta oli aamulla armollinen, vyötärön ympärys oli 68 cm ja vaaka näytti "enää" 62,7.

Murhaajalle tähtisadetta

2008-10-06T21:04:00.002+03:00

Vaikka jonkin asteinen syysmasennus-vitutus-väsymys yhä riivaa, aurinkoinen keli piristi mieltä ilmeisesti sen verran että sain itseni tänään raahattua pilates-tunnille. Selkäni oli viikonlopun kiukutellut olemassaoloaan (saattoi jopa johtua univelan osittaisesta poisnukkumisesta) ja pilates tuntui todella hyvältä. Olin todella onnellinen että valitsin tunnin sen sijaan että olisin töistä kiiruhtanut vauhdilla kotiin ja lenkille koirien kera. Toki koirat olisivat olleet tyytyväisempiä toisesta vaihtoehdosta..

Tänään tapahtui töihin ajaessa harmittava tragedia joka sai kyynelehtimään osan työmatkaa. Ajaessani erään keskustan läpi, mieleeni putkahti sellainen runo jota oli alettava sanella muistiin ettei tuo katoaisi tuhka tuuleen. Näin onnettoman uhrin. Ehdin jarruttaakin, mutta tunsin kuinka auton renkaat töyssähtivät tuohon pieneen ruumiiseen. Kuumat kyyneleet täyttivät silmäni ja parahdin vain, "Ei".. En pysähtynyt. Tiesin ettei siihen ollut syytä, mitään en voisi kuitenkaan tehdä tuon onnettoman pelastamiseksi. Hengitin syvään. Keräsin mieleni eteen liekehtivän pallon ja päästin syvän uloshengityksen saattamaan murheellisen yhteensattuman uhrin sielun uuteen elämän kiertokulkuun.
Mietin ettei tämä kuolema ollut turha. Se antoi minulle mahdollisuuden harjoitella ja hyväksyä. Se ruokki varmasti muutamankin seudun variksen ja harakan. Ja kun ajattelee kuinka monta kertaa olen onnistunut välttämään auton alle syöksyvät oravat, hiiret, linnut yms pikkuotukset, on vain hyväksyttävä se että tämän pikku kurren päivät oli luettu päättymään tähän..

Päiväni saldoksi ei valitettavasti riittänyt yksi tappo, illalla juuri vähän ennen koti tienhaaraa ajois metsämyyrän päälle.. Tuon osalta en ole aivan varma lopputuloksesta (en taaskaan pysähtynyt katsomaan) mutta pelkään kyllä pahinta..

Käytin koirat iltalenkillä pilvettömän tähtitaivaan alla. Uskomattoman kaunista. Kirkkaita suuria tähtiä, muutama sateliitti ja pari lentokonetta. Koneiden äänien vaimentuessa noukkivat korvani toisen äänen hiljaisuudesta: hanhia. Vaikka oli liki pilkko pimeää, erotin juuri ja juuri tien ja pellon rajan ilman taskulamppua, lensivät hanhet. Tosin mekastuksesta päätellen olivat nuo juuri hakeutumassa sopivalle levähdyspaikalle yöpyäkseen. Käsittääkseni hanhet eivät kuitenkaan ole yöeläimiä.. Tosin voi olla että olen tehnyt taas jotain mielekkäämpää kun asiaa on käsitelty koulun biologian tunnilla..

note to myself: aika harkita uuden puhelimen hankintaa, erittäin vakavasti, nykyinen kun on temppuillut tänään enemmän kuin laki sallii...

masennusmässäys

2008-10-06T12:09:00.002+03:00

Kierre on valmis, kun mieli on maassa, tulee syötyä saadakseen voimia ja hukuttaakseen pahan olon edes hetkeksi suklaan aiheuttamaan euforaan. No viikko ns. "normaalia ruokailua" eli lämmin ateria päivällä ja jotain pientä illalla aiheutti vaa'alla hillittömän heilahduksen ei toivottuun suuntaan. Kruunasin koko pahoinvoinnin vielä lauantaina sirkuksessa nautitulla popcornilla ja hattaralla ynnä limulla. Sama meininki jatkui illan: popcornia, pistaaseja, suklaata ja salmiakkia, sekä brouskun koipia ja itse tehtyä lasagnea.. Sunnuntain lenkkikaveri oli hyvä syy paistaa vielä fetajuusto-taskuja ja avata piparipaketti..

Mittasin ihan huvin vuoksi sunnuntai-iltana vyötärön ympäryksen. Olo oli kuin syöttöporsaalla ja samaa näytti kyllä mittanauhakin 75 cm.. Härregud!! No illan viimeinen tujaus oli reilu hörppy magnesiamaitoa. Aamulla olin sitten jo melkein normaaleissa lukemissa. Vatsa toimi ja paha turvotus häipyi pöntön uumeniin. Aamulla mittanauhakin oli taas armollinen 68 cm lukemillaan, toisin kuin vaaka joka yhä sitkeästi roikkui ihan liian korkeissa lukemissa..

Päätin vakaasti ryhdistäytyväni ja nipistäväni nuo ärsyttävät 5 kiloa pois puntarilta. Ei tekosyitä suklaalle, ei lohduttautumista pastalla tai pizzalla. Vain vaaleaa lihaa, kalaa ja kasviksia, runsaasti kasviksia. Ja lisää liikuntaa..

Pyörteitä ja vessajuttuja

2008-10-03T18:59:00.006+03:00

Väsyttää.. Ja tuntuu että väsymyksen myöntäminen on kuin lisäisi vettä tuohon myllyyn. Silti on myönnettävä, olen totaalisen puhki, rikki ja väsynyt. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Työmaalla on muutettu, kohta viikko. Eilen oli varsinainen tavaroiden roudauspäivä, eli kiirettä piisasi. Tavaroiden pakkausta, siirtämistä rakennuksesta toiseen ja epätoivoista yritystä löytää kaikelle paikat, ja toimia vielä organisaattorina, sillä luonnollisesti pomo järjesti itsensä ulkomaille juuri tämän muuton ollessa käynnissä.. No, vaikka muuttofirman pojat hoitivat pöytien, hyllyjen ja valtaosan muuttolaatikoiden roudauksesta, sain silti ravata rappuja ylös alas ja kantaa osan tavaroista. En vain osaa odottaa että tavarat löytävät oikeaan paikkaan..

Muuton lisäksi päälle painoivat jonossa odottavat työt. Sitä olisi pitänyt hoitaa sinne, tätä tänne. Onneksi muutto aiheutti myös puhelimien käyttökelvottomuuden, ainakaan perääni ei voitu soitella ja kysellä missä vaiheessa mikäkin homma on. No tänään hiljalleen alkoi löytyä tavarat, rutiinit ja kasautunut kaaos purkautua..

Sinänsä muutos uuteen rakennukseen toi parannuksia. Kunhan uuden rakenteen haju (ja päänsärkyä sekä allergista tukkoisuutta aiheuttava höyry) laantuu, on paikka kaikkiaan melko iso harppaus eteenpäin. Niinkin pienistä asioista kuin wc:n varustukseen kuuluvasta käsisuihkusta voi olla yllättävän onnellinen. Olkoonkin että kahvipöydän keskustelussa asiasta mainitessa totesin etteivät perus suomalaiset insinöörit taida harrastaa hygieniaa saniteettitiloissa, miehet kun eivät a) olleet huomanneet moista varustusta, b) tuntuneet tiedostavan että tuota voisi käyttää muuhunkin kuin epämääräisiin käyttötarkoituksiin.. No, itseasiassa suomalainen tapa mahdollistaa hygienian ylläpito myös julkisten tilojen saniteettitiloissa on poikkeava esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna. Ainakin jouduin toteamaan viime ruotsin reissulla moisten suihkujen olemassaolon puutteen niin hotellista, lentokentältä kuin kongressikeskuksesta.. Kyllähän normaali olosuhteissa pelkkä paperi riittää puhdistukseen, mutta tiettyyn aikaan kuukaudesta todellakin osaan antaa arvoa moiselle lisävarusteelle..

Palatakseni vielä hiukan tuohon väsymykseen, muutto siis aiheutti fyysistä väsymystä, jopa niin paljon että illalla melkein itkin kun jalkoja särki niin vietävästi päivän rääkin jäljiltä. Muuton lisäksi kun tuli käveltyä kaupungilla useita kilometrejä, sillä autoni oli huollossa (taas) ja asioiden hoito vaati liikkumista. Saatuani auton korjaamolta, kiiruhdin vielä pilatekseenkin, ja vaikka tuo osaltaan tekikin olon paremmaksi, lisäsi se samalla fyysistä rasitusta ja näinollen väsymystä.

Henkinen väsymys on kuitenkin fyysistä vielä rasittavampi. Maanantain postaukseeni sain ss:ltä kommentin kuinka pitäisi rohkeasti kertoa toiveista ja haluista voidakseen muuttaa nykyistä suhdetta. Kommenttiin vastattakoon: olen yrittänyt! En ole kertonut toiselle osapuolelle puoliakaan niistä toiveista ja haluista mitä minulla on, yksinkertaisesti siksi etten ole kertomiini saanut toivomaani vastakaikua. Jos pienet asiat, joiden muuttumisen en uskoisi olevan ylivoimaista, eivät saa aikaan muutosta, miten voisin kuvitella toisen olevan valmis suuriin muutoksiin..?

Olen useaan otteeseen ruikuttanut (todellakin, tiedän ruikuttavani) oppaalleni kuinka toivoisin löytäväni sen ON/OFF-katkaisijan josta voisi kytkeä tunteet/halut/ajatukset pois päältä. Silloin olisi niin helppoa elää kuten muut odottavat ja toivovat. Olisi helppo sopeutua siihen mitä tietää muiden haluavan ja unohtaa omat tuskat ja kaipaukset. Tiedän olevani epärealisti (vai olenko) halutessani tiettyjä asioita. Toisaalta pelkään, että nyt noiden halujen ja toiveiden herättyä ja tultua ääneen lausutuiksi, en osaa enää vaimentaa niiden ääntä ja "nukahtaa" uudestaan normaliuteen. En tarkoita että olisin mikään totally freak, tai toivoisin jotakin epänormaalia ja tavatonta.. Tiedän kuitenkin omien odotusten olevan niin täysin muuta kuin puoliskoni odotukset. Joistakin asioista toki ajattelemme yhä samoin, jotkin asiat ovat yhä yhteisiä intressejä, mutta paljon on sitä jonka osalta ajatuksemme ja tunteemme eivät kohtaa.

Ystäväni sanoi aikanaan että parisuhde on kompromissejä. Toinen että parisuhteen tulisi olla samaan suuntaan katsomista. Kolmas että etsimme itsellemme erilaisen puolison kuin itse olemme, oppiaksemme kärsivällisyyttä tässä elämässä.. Oikeassa lienevät kaikki, tavallaan. En vain edelleenkään ymmärrä, miksi parisuhde tulisi olla kompromisseja? Miksi kahden niin erilaisen ihmisen on yritettävä elää yhdessä, että kumpikin joutuu jatkuvasti antamaan periksi? Eikö olisi siinä mielessä helpompaa jakaa elämäänsä sielunkumppanin kanssa. Sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa asiat näkee pitkälle samoin. Tietysti jos kaksi saman katsantokannan omaavaa jakaa elämänsä, ei heidän keskinäinen kanssakäyminen anna haasteita ja laajenna näkökantaa, mutta eihän kaksi ihmistä tyhjiössä elä, eli näkökantoja joutuu muuttamaan muun maailman kanssa..Uskon itseasiassa että yleensä ne pariskunnat jotka ovat pitkälle samanlaisia, arvostavat samoja asioita, näkevät asiat samassa valossa, ovat keskivertopareja onnellisempia, sillä heidän ei tarvitse taistella itsensä puolesta yhdessä olon hetkinä, vaan "taistelu" käydään yhdessä maailmaa vastaan..

Minulle tulee joka aamu positiivareiden ajatusten aamiainen, suosittelen lämpimästi kaikille jotka kaipaavat aamuun positiivisia ajatuksia ja pientä hymyä aloittaakseen päivän hiukan vahvempana kuin muutoin. Tämän aamun ajatuksessa oli seuraava kertomus:
VIISAUDEN MAKU

Ikääntyvä hinduopettaja työlääntyi oppilaansa
ainaisiin valituksiin. Eräänä aamuna hän lähetti
nuorukaisen hakemaan suolaa. Kun oppilas palasi,
opettaja kehotti nuortamiestä panemaan vesilasiin
kourallisen suolaa ja juomaan liuoksen.

”Miltä maistuu?” opettaja kysyi.

”Karvaalta”, oppilas sanoi sylkien veden pois.

Opettaja naurahti ja pyysi sitten nuorukaista
ottamaan kouransa täyteen suolaa ja seuraamaan
häntä. Miehet kävelivät vaitonaisina lähijärvelle.
Siellä opettaja kehotti oppilasta heittämään suolan
veteen. Sitten hän sanoo: ”Maistapas nyt järven
vettä.”

Kun nuorukainen oli hörpännyt vettä,
vanha mies kysyi:

”Miltä maistuu?”

”Raikkaalta”, oppilas vastasi.

”Tuntuuko suolan maku?” opettaja kysyi.

”Ei.”

Opettaja istuutui totisen nuorukaisen viereen,
joka niin kovasti muistutti häntä itseään, ja otti
tämän kädet omiinsa sanoen: ”Elämän kivut ovat
puhdasta suolaa, eivät enempää eivätkä vähempää.
Tuskan määrä elämässä on aina sama, mutta sen
karvaus riippuu laimennussuhteesta. Kun kärsit,
ainut keino on laajentaa näköpiiriä…

Lakkaa olemasta juomalasi. Muutu järveksi.

Toivon muuttuneeni jo järveksi, tai ainakin olevani matkalla sitä kohti. Toivon ymmärtäväni toista, ymmärtäväni mitä hän kaipaa, voidakseni samalla kertoa omat ajatukseni, haluni ja tarpeeni oikein, tullakseni ymmärretyksi. Sillä vaikka tavatessa tuntui kuin kohtalomme olisi taivaassa yhdistetty, on niin moni asia muuttunut näiden vuosien aikana, että myönnän itse muuttuneeni paljon. Ja samalla kuitenkin odotan ja toivon niitä aivan samoja asioita, aivan samalla tavalla kuin silloin joskus.. Minä olen muuttunut. Olen oppinut ymmärtämään itseäni. Tiedän miksi teen joitakin asioita, miksi kaipaan joitakin toisia. Jos haluni ja tarpeeni ovat toisen mielestä lapsellisuuden ja vastuuttomuuden osoituksia, uskon meidän vaeltaneen yhteistä polkua kovin eri suuntaan. Se onko näitä polkuja mahdollista yhdistää, ei ole yksin minusta kiinni..

Kuminauha

2008-10-01T10:42:00.002+03:00

Tunteeni ovat ihmeellisen kuminauha-efektin alaisia. Juuri kun tuntuu että olen umpikujassa, että kerta kaikkiaan hajoan kappaleiksi, huomaan singahtavani toiseen suuntaan. Asioille näyttää sittenkin löytyvän ratkaisuja (ainakin mielessäni) ja jostakin vain virtaa lisää voimaa kohdata elämän haasteet. Ilman kipua ei tapahdu kasvua ja kehitystä. Niin joku viisas on joskus sanonut. Elämä kasvattaa, vastoinkäymiset opettavat. Jokainen epävarmuuden ja toivottomuuden hetki tuntuu selvittyään muuttavan minua itsevarmemmaksi ja vahvemmaksi.

Mahtaako joskus tulla vastaan se kuminauhan äärimmilleen kiristyspiste josta ei ole enää joustoa. Se piste jossa kuuluu vain naps ja edessä on totaalinen romahdus..? Toivottavasti sitä ei koskaan tule. Nyt ainakin eilinen kiristys ja venytys tuntuu vain vahvistaneen, kasvattaneen. Ja nyt tiedän entistä selkeämmin oikean suunnan...

paha olo

2008-09-30T21:26:00.002+03:00

Aivan kuin omat katastrofit ei riittäisi, olen saanut murehtia viime aikoina muidenkin asioita. Ihmissuhdeakrobatian lisäksi murehduttaa työt ja kaiken kruunaa rahasta, tai sen puutteesta koituva ressi. Kun yllättäen (no joo ei ehkä sinänsä suoranaisesti yllättäen) pamahtava 600 euron auton huoltolasku, niin siinä menee kyllä budjetti pahasti persiilleen..

Kaikesta on seurauksena paha olo. Juuri sellainen fiilis kuin joka sekuntti olisin purskahtamassa itkuun. Rintaa puristaa, ahdistaa. Tekisi mieli huutaa suoraa huutoa. Käskeä koko maailmaa painumaan v***uun ja jättämään minut rauhaan. Eihän sitä silti voi tehdä. Pieni dramaqueen äksyily on töissä sallittavissa, mutta muilta osin on vain puettava hymy kasvoille, jaksettava nauraa typerille jutuille ja olla kuin mikään ei murehduttaisi.

Kuinka haluaisinkin juuri nyt pysäyttää koko maailman ja laittaa sen tosissaan kuuntelemaan miltä minusta tuntuu. Vaikka maailma kuulemma pyörii (tai ainakin haluaisin sen pyörivän) vain oman napani ympärillä, niin nyt, juuri ja tasan nyt haluaisin omata sen STOP-napin jolla maailmaa voisi hallita.

Totesin eilen ettei minulla ole voimia luopua siitä mistä pitäisi. Ja sain vastaukseksi että onhan se hyvä että on aitoja joiden ylittämiseen ei kykene. Tuo lausahdus pisti asiat tiettyyn perspektiiviin, tiedostin että nuo aidat olivat todellakin oman mieleni minulle luomia. Tänään kuitenkin tuntuu kaikkien vastoinkäymisten jälkeen aitojen kasvaneen ainakin kymmenen metriä korkeammaksi. Niin korkeiksi, etten usko pääseväni eneää niiden yli. Kun pääsisin kunnialla edes huomiseen päivään. Kun saisin tämän pahoinvoinnin edes hiukan laantumaan. Kun..

Uutiset maailmalta ovat täynnä murheellisia uutisia, niin talouden kuin muiltakin osin. Onko tämä paha oloni heijastusta koko maailman murheista. Kun kaikki on yksi, jaetaanko pahoinvointi ja murhe kaikille, niin osallisille kuin osattomille. Onko tämä tuskaisuuteni ilman fyysistä sairautta osani maailman tuskasta? Jos saisin tämän tuskani käännettyä iloksi ja onnellisuudeksi, voisiko se osaltaan tuoda hivenen helpotusta koko maailman pahaan oloon?? Pyöriiko sittenkin koko maailma minun napani ympärillä, vai onko napani koko maailman ympärillä??

Viharakkaus

2008-09-29T21:45:00.002+03:00

Tänään polttoaineenani on ollut raivo. Raivo itseäni kohtaan kun en omaa tarpeeksi vahvuutta kohdata sitä minkä pitäisi. Raivo toista kohtaan, kun hän käyttäätyy kuin pikkukakara. Raivo..

Todellisuudessa raivoni suurin syy lienee pitkästä aikaa harvinaisen tuskaisat naisten vaivat. Olo on taas kuin äärimmilleen viritetyllä jousella, tarvitaan vain se yksi pienen pieni väärä sana kun jännitys räjähtää silmille totaalisesti.. Onneksi työpäivän ajan sentään onnistuin hillitsemään itseni pääpiirteissä. Tai vaihtoehtoisesti ärsytykseni näkyi minusta kilometrien päähän, sillä työkaverit olivat harvinaisen kilttejä.. *virn*

Kotiin päästyäni raivo jatkui. Ei onneksi kohdistuen koiriin, vaan sillä että lähdin heti reilun tunnin metsälenkille hurttien kanssa. Tarkoitus oli mennä pellolle juoksuttamaan, mutta naapuri harrasti suurisuuntaisia hiekkalaatikkoleikkejä kaivurilla ojan pientareella, joten valitsin turvallisemman reitin metsän kautta. Lenkki oli itseasiassa mukavan rentouttava. Koirien rentoa jolkottelua ja huumori-ilveilyjä, ja loppumatkasta kävelyä pojat hihnassa ohi kahden erittäin mielenkiintoisen kaivuri alueen. Pojat on aina poikia, riippumatta siitä onko niillä kaksi vai neljä jalkaa, kaivurit kiinnostaa aina..

Lenkin jälkeen raivoni jatkui, imuroin, tiskasin ja pesin pyykkiä. Ja kävin keskustelua itseni kanssa. Kävin sen keskustelun joka on tulossa läpi lukemattomia kertoja. Valitsin sanoja, perustelin ja kuvailin. Ja tiesin etten silti todellisen keskustelun aikana löydä niitä sanoja jotka eivät satuttaisi mutta kertoisivat tarpeeni ja haluni. Minun on valittava. Valitsenko sen joka satuttaa toista (ja osin itseäni), ja joka johtaa tuntemattomaan. Vai valitsenko sen mihin olen tottunut, sietänyt ja kestänyt, vain jotten satuttaisi toista, mutta haipuen itse olemattomiin tuskani kanssa..

Luotan, toivon ja odotan että tämäkin asia ratkeaa itsestään. Että eteeni tulee ratkaisu joka korjaa tilanteen, tai väärin sanoa korjaa, ennemminkin aiheuttaa palasten asettumisen oikeaan suuntaan oikealla tavalla.. En tiedä mikä tuo muutos tulee olemaan. Enkä koska se tapahtuu. Tiedän ja tunnen sen vain olevan tulossa. Ja odotan sitä..

Asennemuutos

2008-09-26T10:46:00.007+03:00

Taas on korvien välissä nakasahtanut pahemman mukaan. Alku viikosta olin kuin sulaa vahaa, olisi vaatinut vain yhden pienen viittauksen ja olisin muuttanut elämäni ryminällä. Katunut varmasti jälkeen päin, mutta silti tehnyt muutokset.

Toivomani, odottamani merkin sijasta sainkin täysin päinvastaisen reaktion. Pysähdyin kun olisin ajanut päin seinää. Olinko todellakin niin hullu? Olinko sinisilmäisesti luullut kaiken muuttuvan kuin taikasauvan heilautuksella. Olin luullut. Olin kuvitellut. Olin uskonut että ajatukseni olivat oikeita heijastuksia, mutta ilmeisesti kyse oli vain toiveajattelustani, haaveistani..

En tarkoita että elämäni olisi täysin luisumassa entiseen. En aio palata vanhaan kuvioon. Ajattelemani "selkeä" kuvio ei vain toteudu siinä muodossa kuin kuvittelin. Se ei tarkoita että jäljellä olisi vain toinen vaihtoehto, palata entiseen. Annan taas itselleni ja asioille aikaa. Myönnän että ajan antaminen on osittain pelkuruutta, roikkumista entisen portailla, silti samalla "aikuista käytöstä". Vaikka välilä tuntuu että tekisi mieli pudottaa hanskat just tähän ja vaan lähteä, jokin aikuinen sisälläni sanoo ettei niin saa tehdä..

Aikuisuus. Se on oikeasti sana jota edelleen inhoan. En halua olla aikuinen. Mielessäni aikuisuus sisältää niin paljon negatiivisia asioita. Ikää kertyy kyllä, enkä tällä hetkellä koe mitään ikäkriisejä, mutta ikä ja aikuisuus eivät ole toistensa synonyymeja. Mietin eilen kuinka eri tavalla eri ihmiset näkevät ja kokevat aikuisuuden, sen vastuut ja oikeudet. Viime päivinä on keskusteltu julkisuudessa nuorten nettiharrastuksesta. Itse olen jonkin asteinen nettiaddicti ja pidän yhteyttä ystäviin pääsääntöisesti netin kautta. Silti nämä ihmiset ovat niitä joihin olen tutustunut irl ja yhteydenpito on vain siirtynyt nettiin. Tekeekö tämä netin kautta kanssakäyminen meistä a) lapsellisia, b) potenttiaaleja murhaajia?? Ovatko vain syrjäytyneet nuoret niitä jotka käyttävät nettiä tunteja päivässä?

Kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuvat ikäänsä. Toisille se ikä on aikuisuuden mittari. Kun tietty ikä on saavutettu, täytyy alkaa käyttäytyä tietyn kaavan mukaan. Toisille taas ikä ei ole millään tasolla rajoittava tekijä. Ystäväni totesi haluavansa räp-bileet täyttäessään 50. En ihmetellyt. Olkoonkin että ensimmäisenä ajatuksena mielessä häivähti ajatus teinipojista lökäpöksyineen ja pipoineen, mutta kun jatko lause määritteli tarkemmin, että juhlissa oli oltava kauniita naisia ja paljasta pintaa. En todellakaan ihmetellyt.

Itselleni en ole osannut koskaan kuvitella aikuisuutta. En sitä että pitäisi pukeutua tietyllä tavalla koska olen tietyn ikäinen. Voin yhä pukea päälleni "teini t-paidan" joka jättää navan paljaaksi ja minihameen.. ikä ei ole se määräävä tekijä vaatteissa, vaan se viihdynkö niissä, ja sopivatko ne vartalolleni. Silti aika ajoin saan kuulla kuinka en käyttäydy ikäni edellyttämällä tavalla, en pukeudu ikäni edellyttämällä tavalla, kuinka en ole aikuinen.

En ole, enkä halua olla! Haluan vanhuksenakin nähdä maailman yhtä lapsellisten silmien kautta. Haluan aina olla avoin uusille ajatuksille ja toimintamalleille. Haluan aina osata riemuita auringosta ja pienistä ihanista asioista..

Sumu

2008-09-23T16:54:00.001+03:00

Aamuinen sumu näytti kauniilta.
Maailma epätodelliselta.
Ja minulla oli hyvä olla.
Kuinka pettävä aamu voikaan olla...

Ei rahalla vaan rakkaudella..

2008-09-22T11:21:00.002+03:00

Ihmisen reagointi on melko mielenkiintoista.. Kun aiemmin raha on ollut jonkinlainen riidan aihe, nyt tuntuu tuota riittävän kaikkeen ja kaiken moiseen. Tiedän ja tiedostan useimpien näistä hankinnoista olevan jäämiseni vahvistamiseksi: "Katso nyt, ethän voi lähteä kun meillä on tällainenkin.." Viimeisin niitti tällä saralla tuli tänä aamuna:"jos valitsen taivaskanava pakettiin 5 kanavaa ja sinä valitsisit sen kuudennen, voisit ottaa vaikka jonkun näistä lasten piirretyistä.." (rakastan katsoa viikonloppuaamuisin lastenohjelmia). Olin hetken hiljaa.. Enkä voinut olla vastaamatta, että koskakohan niitä katsoisin, nuo lastenpaketit kun lähettävät ohjelmaansa lähinna aamupäivisin jolloin olen töissä.. Ja puhumme nyt ylipäätään ihmisestä jonka kokonais tv:n katselumäärä viikossa on noin 5 tuntia.. Mihin hän tarvitsee tv-paketin?? Ok, ymmärrän toki formulat ja niiden kanavatarpeen, mutten sitä mihin tarvitaan ne 5 muuta kanavaa??

Sinänsä nurinkurista, joskus aiemmin ajattelin suhteen menestymistä myös sillä kuinka paljon tavaraa ja yhteisiä matkoja on voitu tehdä. Tällä hetkellä jokainen uusi "meidän yhteinen" hankinta vain työntää minua kauemmas, pystyttää korkeampaa muuria välillemme..

Vastoinkäymiset

2008-09-18T10:37:00.003+03:00

Mikä ei tapa se vahvistaa.. Välillä vain tulee tuo täydellisen voimaton olo kun tuntuu että asiat kerta kaikkiaan potkivat päähän..

Vaikka olenkin jonkinasteinen adrenaliinifriikki, oli eilinen kokemus taas sellainen jonka olisi voinut mielummin jättää kokeilematta. Töistä lähtiessä kävin pankissa, ja suunnatessani kohti seuraavaa kohdetta jouduin kauhukseni huomaamaan keskellä neljän ruuhkaa autoni päättäneen luopua jarruistaan... Oli sellainen adrenaliinipiikki että oksat pois. Onneksi mitään ei onneksi sattunut, en kolaroinut kenenkään kanssa, ja onnistuin ajamaan auton "turvaan" takaisin työmaalle.. Mielummin moiset sävärit hankkisin vaikka kalliokiipeilystä tai sillalta laskeutumisesta tai.. ihan mistä vaan missä toiset ihmiset tai edes materia ole vaarassa.. Tällä hetkellä kun ei olisi halua tai varaa maksaa mitään ylimääräisiä kuluja..

Se mikä asiassa sinänsä oli positiivista, huomasin taas toimivani hyvin pakon edessä. Kun auto piti saada pysähtymään vaikkei jarruja ollut, onnistui. Kun piti järjestää asiat illan suunnitelmien toimimiseksi, onnistui. Eihän vastoinkäyminen tarkoita sitä että pitäisi pysähtyä kuin seinään tai lähteä parkuen toiseen suuntaan.. Se vaatii vain uudelleen organisoinnin ja ratkaisun löytämisen, näissä tapauksissa nopeasti..

Toivon vain että nyt asiat alkaisivat sujua hiukan helpommin. Reaktiokyky on testattu ja toimivaksi havaittu..

EI - keskustelu

2008-09-18T10:37:00.002+03:00

Yllättävän vaikeaa on tuon pienen sanan sanominen.. Olen huomannut varsinin työympäristössä lähes mahdottomaksi avata suuni ja päästää nuo kaksi pientä vokaalia livahtamaan ulos.. Vaikken haluaisi, vastaan myöntäen, kiertäen ja kaartaen. Luvaten vaikken haluaisi luvata. Asiat kasaantuvat, aiheuttavat kiukuttelua puolin ja toisin..

Itse huudan sen kristallipallon perään. Pallon joka kertoisi mitä muut ajattelevat. Enhän voi lukea muiden ajatuksia. Silti syyllistyn itse samaan pimittämiseen. Mutkutan perästä päin ja valitan asiaan kuulumattomille sitä kuinka en selviä töistäni. Mutta niille jotka täyttävät pöytäni päivästä toiseen "pikkuaskareilla" jotka ehdin kyllä hoitaa oman työni ohessa, heille en saa sanottua että hukun töihin. Tiedän muillakin olevan kiire, siksi mielelläni lupaa auttaa, tulostaa sitä, hakea tätä, täydentää tuota. Vaan kun noiden hommien hoitaminen vie ajan siltä mitä varten täällä olen.

Ensin ajattelin etten muuta käyttäytymis mallia. Enhän ole täällä enää kauaa. Säälin vain hiljaa mielessäni seuraajaani, jolle kasaantuisi samat työt. Kunnes tajusin. Miksi pitäisi antaa asioiden mennä kuten aina. Juuri nyt kun aikani on päättymässä on hyvä hetki sanoa EI! En ehdi, en voi. Haluan saada työt sille mallille että seuraavan on niitä mukava jatkaa. Siksi on opittava sanomaan EI, jo tänään!

Haluatko takaisin...

2008-09-17T08:41:00.004+03:00

Mietin töihin ajaessa kuluneen vuoden elämäni soundtrackiä. Viime syksynä (muistaakseni) soi radiossa Cisun Mun koti ei ole täällä, tykkäsin biisistä suunnattomasti, ja kuitenkin järkeni yritti huutaa ettei tuo kappale kosketa elämääni.. Tuon jälkeen ovat mieltäni täyttäneet niin Apulannan Paha ihminen kuin Herra Ylpön ja Ihmisten Kleopatra...

Kaikki biisit puhuvat muutoksesta. Siitä kuinka voi valita jatkaako sitä mihin on tottunut, mitä "normit" odottavat, vai tekeekö rohkeampia päätöksiä elämänsä suhteen. Jokainen lienee huomannut että muodossa jos toisessa olen kipuillut elämäni muutoksen kanssa. Tietty osa minua on tekemässä muutosta, toinen puoli huutaa että olen hullu kun olen päästämässä irti siitä minkä eteen olen vuosia tehnyt töitä. Osa minusta takertui tuohon vanhaan ja tuttuun elämään suruineen ja murheineen, osa huusi kuitenkin muutoksen perään.

Pohdiskelin, ajattelin ja harkitsin. Kysyin neuvoja, hain keskustelua jotta asiat löytäisivät oikean mallin. Kaikki vaihtoehdot ovat osaltaan hyviä, samalla kuitenkin osaltaan joku joutuu aina kärsimään. Helppoa vaihtoehtoa ei ole. En voi vain sulkea kaikkea pois mielestäni ja "unohtaa" entistä elämää. Päästää ihan kaikesta irti ja vain elää sitä hetkeä.. Toisaalta, miksen voi?

Aamulla autoradio soitti Maija Vilkkumaan Suojatiellä kappaletta. Kesken ajon se tunne vain iski: Ikuisuus on tässä! Juuri siinä sekunnissa, juuri siinä hengenvedossa. Ei ole mitään muuta. Ei enää sitä sekuntia joka meni minuutti sitten, ei sitä huomista jonka ehkä elän, jos Luoja suo. Kaikki on tässä. Mihin tässä tarvitsen murehtimista, rahaa, huolia, arvostusta. Kaikki, todellakin kaikki on tässä..

Perjantaina totesin "sokaistuvani" valinnoissani. Liian tietoisesti jaan mahdollisuudet vain kahteen vaihtoehtoon: Joko elän tätä mitä tähän asti. Jos valitsen sen, lopetan valittamisen. Tai valitsen sen toisen ääripään joka kummittelee mielessäni. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Välissä on lukemattomia mahdollisuuksia. Viime päivinä olen joutunut opettelemaan näiden vaihtoehtojen näkemistä. Kun ohjaava majakka ei häämötä horisontissa, on kuin laput olisi poistettu silmistäni. Vaihtoehtoja on. Silti edelleen MINUN on tehtävä valintani sen mukaan mitä haluan, vasta kun päätös on tehty voin nähdä mihin suuntaan se reittini kuljettaa. Vaikka toivoisinkin tuon opastavan hohteen loistavan horisontissa kertomassa mihin suuntaan tulisi ohjata, tunnen pelon rinnalla riemua siitä kuinka ymmärrän lukemattomien muidenkin mahdollisuuksien olevan edessäni avoimena.

Valitsen suunnan, suuntaan askeleeni sinne päin. Ja katson mihin tämä polku johtaa. Aina voin pysähtyä, tarkistaa sijainnin ja valita uuden reitin.. Vain polkua takaisin ei ole, yhtäkään askelta ei voi tehdä tekemättömäksi. Silti saatanhan kulkea ympyrän ja löytää itseni samasta paikasta kuin mistä lähdin. Vaan kun lähestyn paikkaa eri suunnasta, saattaakin kaikki näyttää perin erilaiselta.. Ei määränpää ole tärkeä, vaan se matka sinne, sillä sehän se on ELÄMÄNI!

Houkutuksia

2008-09-16T16:45:00.003+03:00

Taas on se hetki, se kun houkutuksia tulee ovista ja ikkunoista.. Ja juuri kun tarvitsisin vahvistusta, tukea, ei majakaa näy missään. Outoa sinänsä, vaikka toisaalta mieleni huutaa apua, tukea ja turvaa, olen yllättävän rauhallinen. Yllättävän helppoa on jättää houkutukset huomiotta. Tai huomiotta ainakin siihen että saan apua ratkaisun tekoon. Poissa ovat ne tunteet kuinka "ihan vähän vaan" ottaisin maistiaisia. Ihan vähän vain kokeilisin ja lopettaisin jos siltä tuntuisi.

Vaikkei opastajani ole näkyvissäni, tuntuu että hän on mielessäni. Tukeni ja turvani. Silti kaipaisin kovin konkreettisia sanoja, ohjeita ja opastuksia..

Mutta näin saan taas huomata kuinka paljon vahvempi olen kuin ennen..

ajatuksia täydestä kalenterista

2008-09-13T13:40:00.003+03:00

Sen jälkeen kun omat päätökset ovat mielessä vahvistuneet, olen huomannut elämän ympärillä muuttuvan päätösten mukaisesti. Tiedän kirjoittaneeni tästä ennenkin, toistan silti yhä itseäni. Muutos elämässä on näköjään suuntaan tahi toiseen mahdollinen yksinkertaisesti siksi että sitä haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä. Kun haluaa jotakin oikeasti ja tosissaan, tuntuu että koko maailma tukee tuota päätöstä (tai tekee kaikkensa estääkseen sen).

Viime viikko on osoittanut niin monella tasolla tämän maailman osallisuuden asioihin. Ajatukset voi muuttaa energiaksi ja jopa fyysiseksi tapahtumaksi, kun vain haluaa. Vaikka tietoinen minäni naureskelee asioille ja pyrkii lyömään niitä leikiksi, silti jokin varmuus sisälläni kertoo ettei kyse ole aina pelkästä toiveajattelusta tai vilkkaasta mielikuvituksestani.. Tai jos onkin, niin onko sillä suoranaisesti merkitystä..

Kalenterini on täyttynyt kuin itsestään. Olen huomannut avaavani suuni aivan eri tavalla kuin ennen. Ja kun kysyn saan yleensä myöntävän vastauksen. Odotan vain sitä kun voin täyttää kalenterini pelkästään omilla töillä. Ettei enää tarvitse ravata toimistolle. Toisaalta toki pelkään sitä että alkuinnon haihduttua tömähdän taas rankasti maan kamaralle kun vaaleanpunaiset siivet eivät kannakaan. Mutta toivon, uskon ja luotan että tällä kertaa motivaationi syy on toinen kuin aiemmin, että ole löytänyt sen syys johon "lahjaani" käytän saadakseni kaiken avun mitä tarvitsen. Yhdeksän vuotta etsin sitä syytä, väitin syyksi milloin perhettä, milloin vapautta, milloin taloudellista tasapainoa.. Todellinen syy on kuitenkin niin yksinkertainen kuin MINÄ. Nautin työstäni, nautin siitä huomiosta jota työni tuo tullessaan. Nautin siitä tunteesta mikä itselleni tulee kun näen kuinka vastapuoli katsoo peiliin ihastuksen ja ihmetyksen vallassa.. Vaikka minä olen vain välikäsi joka mahdollistaa asioiden tapahtumisen, olen samalla näille ihmisille SE henkilöitymä, se ruumiillistuma sille muutokselle mitä heissä ja elämässään voi tapahtua. SE on se syy, se motivaatio, se..

Olen tiedostanut hitaan muutokseni ns "kiltistä tytöstä" Diivaksi. Kilttinä tyttönä olen aina pyrkinyt nostamaan muut edelleni. Olen hokenut itselleni ja muille toiveeksi ja haluksi auttaa muita menestymään ja ehkä mahdollisesti menestymään sitä kautta. Ja juuri siksi olen myös hiljaa mielessäni syyttänyt muita siitä etteivät he halua menestyä, sillä jos he eivät menesty, en minäkään voi menestyä. Nyt kun olen alkanut ajatella itsekkäämmin, tavoitella tietoisesti niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Asioita jotka tasapainottavat ja ruokkivat egoani oikealla tavalla, olen huomannut eteneväni. En tarkoita olevani diiva sikäli että jyräisin toiset jalkoihini. En pyri muiden edelle keinolla millä hyvänsä, sillä nyt tiedän olevani riittävän hyvä ilman kilpailuakin. Minun ei tarvitse todistaa kaikin tavoin olevani kelvollinen siihen tai tähän. Voin keskittyä siihen mistä pidän, minkä oikeasti osaan ja pyrkiä kehittymään siinä vielä paremmaksi.

En enää aio tehdä elämäni valintoja sen mukaan mitä pidän muille parhaina. Ajattelen itseäni, sillä itseni kanssa minun on elettävä koko loppuelämä. Muiden kanssa elän vain niin kauan kuin pidämme tilanteesta. Kun meillä on elettävänä vain tämä elämä löytääksemme onnen ja tasapainon tässä elämässä, en voi jäädä odottamaan sitä että joku muu tekisi elämästäni, taikasauvaa heilauttamalla, paremman ja onnellisemman. Minun on kannettava itse vastuu omasta onnellisuudestani.

epätietoisuudellansakaan..

2008-09-10T21:16:00.002+03:00

Viikonlopun hulina on pitänyt mielen otteessa. Tai pitänyt ja pitänyt. Jossain määrin ajatukset ovat askarrelleet viikonlopun koulutuksessa ja hyvissä fiiliksissä. Osin olen mietiskellyt viikonloppuna riivannutta ikävän tunnetta. Tunnetta siitä kuinka jotain oleellista puuttui. Vaikka sitten taas toisaalta nautin suunnattomasti niistä oman rauhan hetkistä kaupungilla ja jopa ihmismassan keskellä..

Viikonlopun fiilistelyn lisäksi olen miettinyt. Olen pohdiskellut ja harkinnut. Tiedän ja tiedostan selkeät kaksi vaihtoehtoa jotka minulla on. Aiemmin kuvittelin että noiden vaihtoehtojen välillä olisi useita muita variaatioita ja mahdollisuuksia, nyt tiedän että tässä vaiheessa vaihtoehtoja on tasan kaksi. En vain tiedä kumpi on minulle parempi. Toinen on jokseenkin entisen, tutun ja turvallisen mallin noudattamista. Toinen toiseen ääripäähän heittäytymistä. Järki käskee jatkaa kuten ennenkin. Sydän huutaa ettei mikään voi muuttua jos jatkan kuten ennen..

Hetkittäin mieleni vaikuttaa selkeältä ja kirkkaalta. Hetkittäin luulen jopa tietäväni mitä haluan. Saan itseni kasattua, ja pidettyä jotenkuten nipussa vaikka rinnassani roihuaa tunteiden vuoristorata. Olen kuin mitään outoa ei ole tapahtumassa.. Olen kunnes.. Kunnes se yksi pienen pieni sana, hymy, edes ajatuksen poikanen.. Se yksi, romahduttaa koko huolella pystytetyn turvaverkon. vaivalla rakennetun muurin. Ja mikä järjettömintä, vaikka kerta toisensa jälkeen olen itselleni vihainen siitä kuinka taas käyttäydyn kuin Pavlovin koira alkaen kuolata kuullessani "kellon soiton", olen samalla iloinen. Äärimmäisen iloinen siitä etten ole kovettanut itseäni, että vieläkin tunteeni elävät, odottavat hetkeä räiskähtää ilmoille ilotulitukseksi.

Vaikka osaltani olenkin hakenut mielenrauhaa ja tyyneyttä, on tuo tunteideni vuoristorata ja "pirskahtelu" kuitenkin sitä epätasaisuutta josta itsessäni pidän. VAikka osin tuntuu pahalta, menetyksen pelko puristaa rintaa, ikävä ja epävarmuus kaihertaa, silti avoimuus, rehellisyys ja kaken muun ohittava halu ovat tuntoja joiden haluan säilyvän, vahvistuvan ja kasvavan elämässäni.

Onneksi olen saanut aikaa, aikaa pyöritellä tuntoja, harkita vaihtoehtoja ja mahdollisuuden alkaa nähdä asioita eri katsantokannalta. Tiedän että koska tahansa aiemmin minulle olisi voitu kertoa (ja varmaan onkin kerrottu) kaikki tämä minkä nyt olen itse oppinut näkemään. Olisin voinut tehdä valintoja niillä tiedoin katsomatta polkua tähän pisteeseen, vaan silloin se ei olisi ollut oma valintani. Tiedän ja tunnen itseni niin hyvin että tiedän ettei minua voi pakottaa, ei edes valitsemaan. Tai mikäli pakko olisi ollut, olisin valinnut tutun ja turvallisen kärsimyksen. En siksi että sitä haluaisin, vaan siksi että ainakin tiedän sen ja osaan sitä käsitellä. Uusista asioista kun ei koskaan voi tietää. Voi olla että se mitä eniten pelkään olisikin juuri se mitä olen tietämättäni aina etsinyt ja halunnut. Toisaalta se mitä luulen haluavani voi lyhyen ajan jälkeen osoittautua sellaiseksi mitä en oikeasti halunnutkaan..

Elämä on valintoja, vaikeita valintoja.. Kuten se haluaisinko tänään suklaa vai vanilijavanukasta..?

Gaala ilta..

2008-09-05T22:30:00.000+03:00

Kauniita naisia, upeita pukuja, mahtava show.. Timantteja, autoja, glamouria.. WOW!

Havaintoja

2008-09-04T17:28:00.000+03:00

Shoppailu on raskasta. Göteborgin valikoima on yhtä huono kuin helsingin, ja lisäksi täällä on yliaktiivisia myyjiä. Ruotsin kieleni kun ei kunnolla jousta kysymään sitä mitä etsin, kun ei se suomeksikaan helppoa ole, joten olen toistellut etten kaipaa apua..
Harmikseni huomasin että täälläkin huijataan vaatteita etsivää: mallinuket on puettu nuppineuloin, ei siis ihme ettei sovittaessa pukine näytä itsen yllä yhtä hyvältä.. Mutta etsintä jatkuu, jalat saivat jo vartin tauon, massu kahvin ja muffinsin..
Niin, kuvassa on norjan merimieskirkko.. Kaunis!

Ylimaallinen väsymys

2008-09-02T20:40:00.003+03:00

En tiedä mistä johtuu, mutta olen tänään ollut todella, todella väsynyt. Tuntuu kuin keskittymiskykyni olisi totaalisesti hukassa. Liian monta rautaa tulessa ja palan totaalisen loppuun.. No todennäköisimmin syynä on vain SE aika kuusta. Tai tulevan viikonlopun odotus. Tai muutoksen aiheuttama stressi tai....

Odotan tulevalta viikonlopulta todella paljon. Uusia ystäviä, uusia kokemuksia, uutta potkua elämään.. Toki mukaan mahtuu hetkiä omassa rauhassa. Hetkiä yksin kaupungilla. Odotan itseasiassa torstain ja sunnuntain hetkiä kun voin tutustua kaupunkiin ihan yksin. Vaikka mielelläni kulutan aikaa tuttujen ja puolituttujen kanssa, on mielestäni vieraaseen kaupunkiin tutustuminen kaikkein ihaninta yksin. Olen "shoppailurytmiltäni" erillainen muihin verrattuna, en koskaan saa toisten seurassa sitä nautintoa mitä yksin kierrellessä. Saatan kuluttaa tunteja vain hypistellen, ihastellen ja katsellen. En välttämättä edes osta näiltä shoppailuiltani mitään, se ei ole edes homman pointti. Vaan tärkeintä on saada katsella, tunnustella ja fiilistellä tavaroita, vaatteita ja ilmapiiriä..

Olen monena vuonna halunnut käydä Lisebergin huvipuistossa. Nyt mikäli sää vain sallii aion toteuttaa tuon. Viettää päivän nauttien laitteista, ihmisistä, syksyn tuoksusta. Ajasta itseni kanssa, kuin silloin teininä kuluttaessani päivän yksin linnanmäellä. Nyt vain erona on se että koko ympäristö on uusi..

Ystäväni totesi tänään että on turha matkakuumeilla kun menen vain ruotsiin. Ehkä niinkin, tuntuu vain tällä kertaa niin erilaiselta, niin irtiotolta.. Voihan olla etten edes tule tuolta takaisin....

minä - Minä

2008-09-02T11:39:00.002+03:00

Luin eilen runojani läpi. Huomasin kuinka paljon kirjoitan minä-muodossa. Toki teen huomioita ympäristöstäni, katselen maailmaa, seurailen ihmisiä, mutta silti kirjoitukseni on ensisijaisesti aina minä. Olenko niin itserakas? Vai olenko niin arka että pelkään hajoavani kappaleiksi, katoavani maailmasta mikäli kääntäisin huomioni hetkeksi pois itsestäni ja niistä ajatuksista jotka itseeni liittyvät..?

Läsnäolon voima-kirjassa puhutaan egon kuolemanpelosta (lienen maininnut ennenkin). Onko tämä itsekeskeisyyteni juuri sitä? Olen aina selitellyt kuinka näen asiat itseni kautta, kuinka voin kirjoittaa vain omista kokemuksistani jne jne. Näen ja tiedostan silti maailman ympärilläni. Osaan olla huomaavainen. Pidän huolta läheisistä ja ystävistä. Olen hyvä kuuntelemaan ja aidosti kiinnostunut siitä mitä heille kuuluu ja kuinka voivat. Silti kun mahdollisuus on, tuntuvat asiat pyörivän oman napani ympärillä. Vetoan usein siihen etten halua udella ihmisten asioita. Kyllä he kertovat kun haluavat minun jotakin tietävän. Jos joku kysyy minulta kuinka voin, kerron mielelläni on tilanne hyvä tahi huono, huomaan vain usein ettei vastaukseni oikeasti kiinnosta. En silloin välttämättä edes kysy miten toisen elämä menee.. Tai kysyn, riippuu ihmisestä, hänen "arvostaan" elämäni arvoasteikolla..

Olen päättänyt viikonlopun aikaan oppia uuden tavan, oppia kuinka avata itsensä ihmisille. Kuinka oikeasti kysyä ja kuunnella kuinka toinen voi. Oppia työntämään oma egoni syrjään ja antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus avautua..

Blogini kuitenkaan ei tule muuttumaan, tämä on edelleen omien syntyjen syvien tutkailuun, joten vastaisuudessakaan merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä tai elämän suuria salaisuuksia täältä ei tule löytymään.. Vain nuoren naisen elämän kasvukipuja..

Oppaani

2008-09-01T21:52:00.002+03:00

Mietiskelin tänään töihin ajaessa elämäni opettajia ja oppaita. Kovin erilaiset ihmiset ovat toimineet menttoreina ja suunnan näyttäjinä elämäni varrella. On niitäkin ihmisiä jotka ovat vain hipaisseet elämääni tiettynä aikana, ja joiden jälkien seuraamiseen on ollut aika myöhemmin.

Joku vanha viisaus sanoo opettajan tulevan kun oppilas on valmis. Näinhän se taitaa todellakin usein mennä. Muistan itselläkin olleen useita "haikailuja" asiaan jos toiseen, mutta vasta kun olen ollut siinä tilanteessa että olen valmis ottamaan ohjausta ja opastusta vastaan, on elämääni tullut hän joka ohjaa askeleitani oikeaan suuntaan.

Taaksepäin katsoessa on aina kovin helppo osoittaa selkeät kohdat joissa muutoksia elämässä on tapahtunut. Kunpa se näkisi yhtä selvästi sillä hetkellä kun elämäänsä elää. Voisi moni virhe jäädä tekemättä, moni turha odotus ja oletus tuskailematta. Toisaalta, eipä elämä olisi niin rikasta ja monivaiheista kuin on ollut jos kaiken näkisi niin selvästi.

Kaikissa todellisissa opettajissani, (oppaissa, menttoreissa) on yksi yhteinen ärsyttävä piirre. Eivät he koskaan tule elämääni ja anna valmiita ratkaisuja. Saattavat toki kertoa kuinka selkeän yksinkertaista jotkin asiat ovat ja kuinka asiat tulisi tehdä, mutta yleensä aina kun asiaan tavalla tai toisella liittyy jonkinlainen ratkaisun teko, siihen en koskaan saa selkeän yksioikoista vastausta. Tiedän, ei päätös olisi omani jos joku muu kertoisi mitä tulisi tehdä. Silti usein kaipaisin sitä tukea että joku näyttäisi "rautalankamallina" mitä valintojeni ja päätösteni seuraukset ovat. Niin, eihän elämä koskaan mene rautalankamallin mukaan. Vaikka itse tekisin valinnat tietyn kaavan mukaan, ei se tarkoita että vastapuoli reagoisi ja tekisi kuten olisin ajatellut hänen toimivan.. Ei ole olemassa selkeän yksinkertaisia ratkaisuja, on vain ääretön joukko hypoteettisia mahdollisuuksia, joista ehkä joku toteutuu, todennäköisemmin toteuma on kuitenkin jokin sellainen yhdistelmä jota vaihtoehtoja ajatellessa ei oikeasti ole edes ajatellut..

Onneksi kuitenkin kaikesta huolimatta elämässäni on näitä opastavia hahmoja. Ihmisiä joiden tukeen voin luottaa kun tuntuu että olen eksynyt omaan elämääni. Heitä joilla on kyky osoittaa omat kykyni ja rajani vaikken itse usko itseeni tai osaa arvostaa niitä ominaisuuksia joita omaan. Heitä jotka saavat pienillä asioilla elämäni tuntumaan maailman suurimmalta ihmeeltä, ja totta, niinhän se onkin, Minun elämäni suurin ihme... Kiitos!

perjantai

2008-08-29T19:49:00.003+03:00

Poikkeuksellista, perjantai-ilta. Kumpikin kotona. Nautin loikoilusta kuunnellen radiota ja surfaten netissä. S puuhaa alakerrassa uusia asennuksia. Koirat meuhkaavat pihalla. Tunnelma on kaikkiaan mukava. Aurinko on laskemassa ja värjää puiden latvoja oranssinpunaisellaan. On uskottava että kesä on taakse jäänyttä..

Erikoinen päivä. Kävin tänään hoidossa, muutama palanen loksahti taas paikalleen ja sain ohjeet homeopaattiseen lääkkeeseen. Totta vai mielikuvaa mutta hoidon jälkeen purkautunut pieni itku ja keskustelun selkiyttämät ajatukset toivat seesteisen olon. Kävin suoralta kädeltä hakemassa vielä tasapainottavat pikku palleroni, joita otinkin heti apteekista lähtiessä. Liekö syynä ajatuksia selkiyttänyt terapiointi vai lääkkeet, mutta olo on rauhallinen. Sopii sinänsä loistavasti vapaaseen perjantai-iltaan jolloin ei ole kiire mihinkään..

Näitä hetkiä ei ole ollut liian usein. Hetkiä jolloin ei tarvitse olla valmistautumassa johonkin. Jolloin ei takaraivossa tao ajatus tekemättömistä asioista (on niitä nytkin, mutten uhraa niille nyt yhtään ajatusta). Hetkiä jolloin elämän äänet kuuluu ympäriltä ja silti olen vain minä ja ajatukseni.

En ole pariin viikkoon kirjoittanut kirjaani. Ajatus on muhinut kyllä koko ajan takaraivossa, mutta kiireessä pakottamalla ei voi kirjoittaa. Runoja on kyllä putkahdellut senkin edestä. Nyt olen ottanut tavakseni puhua runot ja ajatukset puhelimen sanelukonetoiminnon muistiin, yleensä kun nuo putkahtavat esiin juuri autoa ajaessa jolloin on paha alkaa kirjoittaa ajatuksia ylös..

Lasillinen punaviiniä lämmittää. Elämä on rauhallista ja hyvää. Nautin tästä hetkestä nyt hetken.

Sohvaunelmia

2008-08-29T12:46:00.001+03:00

Kauan sitä haaveiltiin.. Tässä se nyt on.. Ja todistettavasti sohva on joskus ollut vaalea beige, tuskin se sitä kauaa on..

Sanatonta

2008-08-29T11:23:00.002+03:00

Olisiko kellään myydä toimivaa kristallipalloa? Vähän käytetty, tai hyvin palvellut. Kunhan varmasti kertoo mitä muiden mielessä liikkuu... vai liikkuuko..

Olen toivonut, pyytänyt, rukoillut ja jopa uhkaillut. En ehkä tarpeeksi, mutta olen yrittänyt. Jos ja kun toinen ei avaa sanaista arkkuaan, en voi muuta kuin tehdä ratkaisut omien mielipiteiden mukaan. Ei keskustelua ole se että toinen toteaa vain ajattelevansa asioista pitkälti samoin.. Mistä asioista?? Jos annan kaksi vaihtoehtoa - Valitse noista, ei voi sanoa ajattelevansa asioista pitkälti samoin..

Kyllähän kumpikin rakastaa. Tavallaan. Vaan jos palaset eivät sovi yhteen. Miksi rikkoa, repiä ja raadella hitaasti mutta varmasti kahta sielua.. Miksi, miksi, miksi..

Silti jokin osa minusta yhä huutaa antamaan aikaa.. vaikka toinen osa tietää ettei aika muuta mitään.. Ainoa jota voisin muuttaa on itseni, enkä taida haluta muuttua siihen suuntaan joka tekisi tässä tilanteessa onnelliseksi. Sillä se tarkoittaisi eräiden osa-alueiden totaalista tappamista..

Rakkaus on tahtolaji

2008-08-26T21:27:00.002+03:00

Pohdiskelin tänään voiko sammuneen liekin sytyttää uuteen roihuun. Kuulemma voi, kyse on vain tahdosta. Mutta tahtooko? Uskooko siihen että vuosien jälkeen se jokin voi syttyä uudelleen? Voiko ja haluaako pyyhkiä kaiken huonon pois, putsata pöydän ja uskoa? Niin, olen aina ollut huono uskomaan itseeni. Muihin voin helposti uskoa ja luottaa kuin vuoreen, mutta itseeni...

Rakkaus ei sinänsä vaadi tahtoa, rakkaus ei häviä mihinkään, pääsääntöisesti. Se vain muuttaa olemustaan, intohimo vaihtuu ystävyydeksi ja toveruudeksi, rakastuminen arkipäiväksi. Jos rakkaus olisi tahtolaji, en haikailisi aina sitä mitä en voi saavuttaa. Kohdistaisin (ja niin varmasti kaikki muutkin) rakkauden sinne mistä varmasti saisin vastarakkautta. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Onnellista elämää yksinkertaisuudessaan. Vaan kun rakkautta ei voi määrätä. Se kipunoi sielä missä ei saisi, se roihahtaa liekkiin vaikka järki sanoo että kohde on täysin väärä, ajankohta mahdoton. Ja se hiipuu olemattomiin vaikka kaikki on hyvin ja rakkautta tulvii ympärilleni ovista ja ikkunoista..

Se ei ole tahdosta kiinni. Tai jos on niin tahtoni haluaa muita asioita kuin järkeni...

tasavertaisuus

2008-08-26T14:49:00.004+03:00

Viime aikoina olen kovin runsaasti pohdiskellut parisuhdetta (jep, olette huomanneet).. Tänään pohdiskelun kohteena oli parisuhteen tasavertaisuus. Sanotaan että onnellisimmillaan ihminen on tasavertaisen kumppanin keralla.. Sanotaan ja sanotaan, mutta onko se oikeasti niin?

Mitä on tasavertaisuus? Onko se sitä että kumpikin tienaa yhtä paljon ja maksaa oman osansa kuluista? Vai olisiko se ennemminkin niin että kumpikin huolehtii omasta osa-alueestaan ja tuo toisen elämään sen mitä toinen tarvitsee, kaipaa ja haluaa, riippumatta siitä kuinka sinänsä tasa-arvoisia puoliskot olisivat. Jos toinen haluaa valvoa, huolehtia ja ylläpitää toisen hyvinvointia, ja toinen haluaa antaa kaiken päätäntävallan toiselle osapuolelle, eikö tällainen pari olisi äärimmäisen tasavertainen? Tietysti olettamuksena on että kyseinen pari haluaa säilyttää valitsemansa "roolit". Jos jossakin vaiheessa tilanne heilahtaakin toisen kapinoimiseen siitä kuinka hänen aina pitää kantaa vastuu kaikesta tai toisen pettymykseen siitä kuinka hän ei koskaan saa päättää mistään, silloin onnellisuus voi olla kovinkin kaukana.

Eikö tasavertaisuus tarkoita siis juuri toisen tasapainotusta, sitä että puoliskot täydentävät toisiaan, antavat toiselle täydellisyyden tunteen ja tuntien samalla itse täydetyvänsä? Yhdeksi.

Vaiston varassa

2008-08-21T19:32:00.002+03:00

Jälleen kerran se tuli todistettua, vaistoni ilmeisesti toimii edelleen. Sainhan viime viikolla uuden työn, jonka lopullinen vastaanotto oli sopimuksen allekirjoitusta vaille valmis. Paperitkin olivat itseasiassa jo allekirjoitettuna ja odottamassa sitä että saisin kuoren postiin. Tuo kuori pyöri autossani, jokin pidätteli laittamasta kuorta postiin. Jotenkin tuntui ettei tuo ehkä sittenkään olisi minun juttu.. ainakaan vielä..

Tänään oli sitten työpalaveri. Ja kuten olin jo aiemmin ajatellut, työsuhteeni kyseiseen firmaan päättyy lokakuun alussa.. Se olikin sitten ainoa asia joka meni juuri kuten olin ajatellut.. Työni jatkuvat, ainakin toistaiseksi, tosin nyt sillä muutoksella että laskutan yritystä toiminimeni kautta. Joten tavallaan olen nyt tuntityöläinen, ja mikä parasta, minulla on mahdollisuus myös hoitaa muita keikkoja vaikka olenkin sopimuksessa tuonne. Eli en ole kahdeksasta neljään enää sidottuna toimistolle. Tuntuu hyvältä. Tuntuu todella hyvältä..

Eihän tämä ole mikään ikuisuus-ratkaisu. Mutta ainakin saan pehmeän laskun muihin töihin. Täytyy vain taas muutenkin luottaa siihen mitä vaistoni sanoo..

sattuu.. sattuu...

2008-08-21T08:12:00.003+03:00

Hermokipu, tuo todellakin hermoja raastava kipu. Pari päivää se on hiipinyt kuin huomaamatta kimppuuni, pistelynä pakarassa, tunteena kuin oikean reiden takaosa olisi avohaavaa. Hidasta pahenemista, enkä taaskaan ajoissa kiinnittänyt siihen huomiota. Nyt tuska raastaa oikeaa jalkaa pitkin kuin hermot olisi viritetty viulun kieliksi. Iskias.

Kuin vastapainona jalan riistävälle tuskailulle on vasen olkavarsi ja käsivarsi myös tuskaileva.. Olenhan tiennyt olevani kiero ihminen (sanan kaikissa merkityksissä) ja kerta toisensa jälkeen terapeuttini yrittää oikaista olemustani, mutta näköjään ainakin nämä tuskaisat oireilut tulevat selkeästi samasta lähteestä vaikka eri puolille heijastuvatkin..

Ja, vaikka tuskailee ja kipuilee, niin yritän selvitä päivästä ilman kipulääkkeitä (saa nähdä onnistuuko). Illalla on pilates, tuon uskoisin ainakin auttavan issiakseen venyttävyydellään ja pistämällä veren kiertämään elimistössä..

Pitäisi vissiin vähän vähentää tuota autossa istumista, sillä lienee osuutensa tähän asiaan..

Kasvava varmuus..

2008-08-20T12:19:00.003+03:00

Keräilin perjantaille taiteiden yöhön esitettäväksi muutamia runoja. Kohdalle osui seuraava tuotokseni:

Pelko

Pelkään huomista päivää.
Itseäni
Varjoja

Pelkään ottaa sen askeleen
Irroittautua
leijua

Tuulessa kulkeva kevyt höyhen.
Uudet tuulet
maisemat
haasteet

Pyörittelevä tuuli
hyväellen poskellani
kuin kosketuksesi

Hiljainen kuiskaus korvaani:
Minä autan sinua

Luin runoa muutamaankin otteeseen ääneen, saadakseni sen toimimaan. Se mitä mielessä oli kun tuota kirjoitin ei ollut ensimmäisiä kertoja äänessä yhtään niin voimakkaana tunteena kuin olisin toivonut. Runoa lukiessa tapahtui muutakin kuin pelkkä runon rytmin ja tunteen löytäminen. Vahvistuin. Uskoin taas itseeni. Uskoin siihen että ne ratkaisut joita nyt työn osalta olen tekemässä ovat oikeita. En minä ole näiden muutosten keskellä yksin. Olen saanut lupauksen, useita kertoja, että saan apua ja tukea. Miksi sen uskominen on ollut niin vaikeaa? Miksi mielen on pitänyt räpiköidä kuin kala verkossa peläten epäonnistumista? Nyt uskoin, nyt luotin.

Mieleni on ollut koko aamun kovin rauhallinen.. Ihanaa

epävarmuutta ilmassa

2008-08-19T21:49:00.002+03:00

Juuri kun kuvittelen kaiken olevan selkeää ja varmaa. Juuri kun oletan ohjien olevan kädessäni tiukasti ja suunnan selvillä, eivät asiat menekään kuten oletin. Ei olettamaani reaktiota. Ei toimintamallia johon olin varautunut..

Nyt tunnen olevani eksynyt. Totaalisen hukassa. Joudunko miettimään uudestaan. Joudunko etsimään toisen ratkaisun. Entä jos ratkaisua ei olekaan? Entä jos päivästä toiseen, vuodesta vuoteen tulen kiertämään samaa kehää, yhtä jumissa kuin häkkiinsä vangittu tiikeri. Entä jos..

Onko tämä oikein? Onko tämä väärin? Juuri näinkö asioiden pitikin mennä? Vai onko tämä taas vain harhaa. Harhaa johon on helppo takertua. Turruttaa itsensä uskomaan kaiken olevan hyvin. Asiat ovat hyvin tänään. Ovatko ne hyvin vielä huomenna. En tiedä. En oikeastaan edes jaksa välittää. Tällä hetkellä olen tässä. Irti päästäen. Rimpuilematta. Vaikka se pieni ääni rinnassani huutaa. Huutaa vääryyttään. Ikäväänsä. Annan järjen äänen vaientaa sen. Järjen joka vakuuttaa näin olevan paras.. Onko? Onko oikeasti? Onko vielä huomennakin?

Rauhallisuus

2008-08-19T08:19:00.003+03:00

Kumma juttu kuinka asian tiedostaminen toi taas rauhan. Tiedän eräiden tahojen nyt nyökyttelevän tyytyväisenä myhäillen. Niin tiedostaminen tuo aina rauhan..

Tiedostaminen ei vielä tarkoita sitä että asiat olisi muuttuneet paremmaksi, mutta se tarkoittaa että asioille voi tehdä jotain. Ja jos ei voi tehdä, on vain hyväksyttävä.

Mielessäni olen tehnyt jo kaikki muutokset. Järjestänyt elämäni sille mallille joka minulle sopii. Valitettava tosiasia vain on se että minun elämäni ei ole ihan pelkästään minun, vaan päätökseni ja tekoni vaikuttavat muidenkin elämään, tavalla tai toisella. Joten kaikki ei tule menemään ihan kuten olen mielessä ajatellut.. Sillä ei ole sinänsä merkitystä, vain sillä on merkitystä että olen selvittänyt asian mielessä itselleni. Olen tiedostanut tunteeni ja haluni, ja tiedän nyt missä asioissa en tee kompromisseja..

Elämme mielenkiintoisia aikoja..

mee-mee

2008-08-18T15:31:00.010+03:00

Pitkään aikaan ei ole tullut meemattua, johtuen osin siitä että pitkään aikaan ei ole tullut luettua toisten blogeja niin että niissä olisi ollut sopivia meemejä..

Omaa blogiani (itserakas, minäkö) selatessa osui tällainen vanha hyvä ajatusleikki kohdalle. Hyvät jutut kestävät muutamankin toiston. Eli:

10 vuotta sitten minä...
1. Asuin Tapulikaupungissa kaupungin vuokra-asunnossa
2. Elin onnellisessa avoliitossa ja kuvittelin meneväni piakkoin naimisiin
3. Työskentelin Hobby Hallin varastolla tehden satunnaisia kauneushommia

5 vuotta sitten minä...
1. Asuin puoliskon kanssa (pankin)omassa Pääskyn pesässä sörnäisissä
2. Kävin läpi rankkaa parisuhdekriisiä..
3. Työskentelin yksityisyritäjänä kauneuden parissa

3 vuotta sitten minä...
1. Asuin puoliskon kanssa vuokralla omakotitaloa Sipoossa
2. Kävin edelleen läpi parisuhdekriisiä, mutta eteenpäin mentiin päivä kerrallaan
3. Työskentelin hoiva-alalla palveluassistenttina ja pyöritin omaa firmaa rinnalla..

1 vuosi sitten minä...
1. Muutin puoliskon kanssa omaan (pankin siis) hirsimökkiin keskelle Askolan metsiä
2. Hain elämään ja parisuhteeseen tasapainoa tavalla jos toisella
3. Työskentelin yhä palveluassistenttina ja yrittäjänä

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen "rakentanut" yhteistä kotia maalla
2. Olen todennut etteivät asiat haikailemalla parane, vaan on joko lopetettava kuun tavoittelu taivalta tai alettava tehdä asioille tosissaan jotain..
3. Teen töitä projektiassistenttina ja lisäksi toimin yrittäjänä..

Eilen minä...
1. Kävin ihanan nuoren ihmisen rippijuhlissa, perheen kanssa rämpimässä suolla ja keräsin mustaviinimarjoja
2. Tiuskahdin ja harrastin mykkäkoulua..
3. Vietin vapaapäivää ilman ajatustakaan töistä

Tänään minä...
1. Roikuin hermoromahduksen partaalla töissä
2. Harkitsen elämän ratkaisuja
3. Olen illan koulutuksessa ja hoidan asiakaskontakteja sen jälkeen

Huomenna minä...
1. Kulutan päivän toimistolla
2. Lämmitän saunan ja värjään hiukseni
3. Hoidan muutaman rästityön pois päiväjärjestyksestä

huomion keskipiste

2008-08-18T13:55:00.004+03:00

Puhuin ystäväni kanssa odotuksista parisuhteessa. Kuinka täysillä tuossa olisikaan oltava mukana. Tosissaan, jottan voisi odottaa toiselta samaa. Oma haihatteleva luonteeni on ajoittain nostanut mieleeni milloin minkäkinlaisia ajatuksia siitä mitä parisuhteelta haluaisin. Kuinka haluaisin säilyttää vapauteni ja silti saada hellyyden ja luottamuksen. Tai kuinka olisin tyytyväinen "toisena naisena", jolloin voisin nauttia suhteen parhaista puolista (hyvistä hetkistä, hellyydestä, seksistä) joutumatta kestämään arkea..

Ystäväni sanoi parisuhteen vaativan kummaltakin kompromisseja. Miksi? Miksi aina pitäisi antaa periksi, luopua omista odotuksistaan, haluistaan ja tarpeistaan? Miksi sen sijaan että olisi kaksi täydellisen onnellista ihmistä onkin kaksi osin onnetonta. Toki ihminen muuttuu. Tietysti ihminen mukautuu, mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin odottaa, edellyttää ja valmistautua tekemään kompromisseja? Jos toinen tykkää makkarasta ja toinen juustosta, ei se edellytä kompromisseja jotta jääkaappiin voi ostaa kumpaakin. Jos toinen on vegetaristi ja toinen rakastaa lihaa, ei sekään vaadi kummankaan kompromissejä, ellein nyt ehdottomasti halua mukautua toisen ruokavalioon, muutoin se vaatii vain hiukan vaivannäköä..

Mitäkö minä haluan? Tiedän olevani taas itsekäs ja omaan napaani tuijottaja, mutta tämä on minun blogini ja minulla on oikeus olla täällä täydellisen egoistinen narsisti.. En minä paljoa vaadi, haluan vain olla elämäni miehen huomion keskipiste. En odota jatkuvaa palvomista, mutten halua hävitä autolle, moottoripyörälle, televisiolle, tietokoneelle, urheilulle tai edes ystäville. Kaikille noille ja paljon muullekin luovutan ilolla aikaa ja huomiota, KUN minun tarpeeni on täytetty. En odota toisen ihmisen kulkevan rinnallani 24/7, kertovan kuinka ihana olenkaan, tai suunnilleen pureskelevan ruokani puolestani. Odotan vain että kun tarvitsen häntä, kun haluan häntä, tai kun kaipaan mielipidetään on hän olemassa juuri minua varten. Ei puolihuolimattomalla toteamuksella "joo-joo, ihan kohta".. vaan juuri silloin, edes sen verran että kertoo koska hänellä on aikaa minulle ja tarpeilleni..

Parisuhde on vuorovaikutusta. Mihin itse sitten lupaudun ja sitoudun. Aivan samoihin asioihin. Antamaan aikani, rakkauteni ja huomioni toisen sitä tarvitessa. Järjestelellen menemiseni ja tekemiseni sen mukaan että asetan toisen elämäni tärkeimmäksi asiaksi ennen töitä ja harrasteita. Yksittäisissä asioissa voin tehdä kompromisseja, jos minä haluaisin mennä syömään kiinalaiseen ja hänen mielensä tekeekin sushia, voin aivan hyvin myöntyä tahtoonsa, tietäen että jousto toimii toisinkin päin..

Tätä minä haluan. Nyt olen sen pukenut sanoiksi.. vihdoin

aloillaan, polvillaan..

2008-08-15T20:44:00.002+03:00

Tehdessäni viime keväänä viimeisimmän aarrekartan, osui eteeni otsikon lause. En muista kunnolla mikä oli alkuperäisen lauseen kokonaissanoma, mutta nuo kaksi sanaa pysäyttivät. Sitä halusin, voiman joka auttaisi pysähtymään. Jonkin joka lopettaisi levottoman haihatteluni sinne tänne..

Äsken vihdoin kotiin päästyäni huomasin olevani totaalisen väsynyt. En henkisesti, vaan fyysisesti. Takana on monivaiheinen päivä, jonka mittaan on moni asia selkeytynyt. Jotenkin tuntuu että tämä väsymys on hyvää väsymystä, sitä joka vaivuttaa rentouttavaan uneen joka nollaa mielen ja antaa mahdollisuuden pysähtyä. Viime päivinä on tapahtunut paljon. Ennenkin olen sanonut uskovani asioilla olevan tarkoituksensa ja ihmisten ja tapahtumien tulevan eteen yleensä silloin kun on niiden aika. Tänään sain kuulla olevani monelta osin paremmassa kunnossa kuin puolisen vuotta sitten. Tiedostan sen muutoksen itsekin. Vaikka yhä haikailen monesti mahdottoman perään, tai haluaisin juuri sitä mitä minulla ei ole tai mitä en voi saada, tiedostan asiat eri tavoin kuin ennen. Tiedostan milloin jokin tekemäni tai sanomani asia, se kuinka reagoin eri tilanteisiin, on vain egoni eli tarvettani päteä, voittaa tai saada hyväksyntää. Olen huomannut entistä useammin kykeneväni kohtaamaan kanssaihmiset pystypäin ja tyynenä. Minä joka ennen epäröin ja vihasin päätösten tekemistä (pahimmillaan ratkaisin asioita heittämällä lanttia kun en osannut päättää, enkä siltikään edes luottanut kolikon kertomaan..) olen saanut oppia että päätös on tehtävä. Se onko päätös oikea vai väärä, on toisarvoista, sillä tarvittaessa tilanteen voi arvioida uudestaan ja tehdä uusia päätöksiä...

Totesin tänään että vielä jokin klikki korvieni välissä huutaa epävarmana työ-ratkaisujen suhteen, mutta samalla kuitenkin epäonnistumisen pelko on kadonnut jonnekin. Vaikkei kuulemma tunteille ole olemassa on/off-katkaisijaa, niin muuten ihmisen mieleen voi vaikuttaa hyvinkin vahvasti.Vaikka aina usko itseensä ja omiin kykyihin ei yksistään riittäisi kantamaan, mutta se kun vahvempi taho, "auktoriteetti", kertoo että osaan ja voin, vaikuttaa tuo niin että epävarmuus ja turvattomuus katoaa..

Tuntuu että aamulla on oltava muistiinpanovälineet valmiina, sillä tulevan yön jälkeen on varmasti monia ylös merkittäviä asioita..

Mikä minä olen..

2008-08-14T21:52:00.003+03:00

Naamakirjaa selaillessani osui kohdalle useita määritteleviä pikku pelejä. Milloin määritellään mikä kukka ollaan, toisinaan taas mikä paukku jne jne. Aloin miettiä mitä kaikkea itse olen.

Viime viikolla tuli yhdestä suosikki kirjoistani tehty elokuva: Kadotettujen kuningatar. Olen aina ollut vampyyri-fani, ja voinee kai jollain tasolla sanoa näinollen että olen vampyyri. En toki juoksentele tuolla pitkin öitä pureskelemassa ihmisten kauloja, mutta kaikkiaan tuossa ajatuksessa on jotain niin kovin kiehtovaa että kaikki vampeista kertovat kirjat ja elokuvat ovat viehättäneet.

Mitä muuta olen?

Olen intiaani. Samoin kuin verenimijät ovat intiaanit aina kiehtoneet. Koko lapsuuteni muistan leikkineeni intiaania, ja jotakin tuosta ajatusmallista on aina kulkenut mukanani. En tarkoita nyt mitään tiipii-asumista tms vaan sitä yhteyttä luonnon kanssa ja eräänlaista ykseyttä maailman kanssa. Muistan kuinka lapsena opettelin kävelemään metsässä niin ettei oksakaan risahtanut. Puut, eläimet ja luonto kaikkineen on ollut kuin ystävä, aina.

Entä muuta?

Olen puolihaltija. Jostakin kumman syystä en koskaan ole ajatellut itseäni keijuksi tai haltijaksi, vaan aina puolihaltijaksi (eli siis jos joku ei ole lukenut haltija-sci-fiä selvennettäköön, puolihaltija on siis haltijan ja ihmisen liitosta syntynyt, eli ei täysin ihminen muttei täysin haltijakaan) ja tällä hetkellä ikäni on hiukan alle 400 vuotta.. Ei minulla koskaan mitään ikäkriisiä ole ollut...

Entä vielä?

Olen parantaja. Joskus ammattia valitessa oli vakavassa harkinnassa lääkärin tai eläinlääkärin ammatit. Silloin kun koulussa olisi oikeasti pitänyt tehdä ratkaisuja joilla moiset koulutuslinjat olisivat olleet mahdollisia, ei noiden suunta kuitenkaan houkuttanut. Silti, vaikkei varsinainen lääketiede ole kiinnostanut, on aina ollut jonkinlainen parantaminen taustalla. Jälleen kerran, leikeissä kosketus oli parantava. Nuoruudessa opin sen paljonko voi ihmisiä auttaa pelkällä kuuntelemisella, ja kuinka ollakaan leikkien lisäksi myös todellisessa elämässä kosketukseni on tuonut helpotusta, hieronta on ollut kuulemma synnynnäinen taitoni, tuota jos harjoittelisi, saattaisi joskus oikeastikin saavuttaa tuon nimikkeen..

Mikä minä sitten olen? Olen paljon muutakin kuin nämä neljä, perinteisesti sanottuna: puoliso, ystävä, huora, madonna, rakastajatar, diiva,"äiti", opastaja/kouluttaja, opiskelija, työntekijä, lapsi, lapsenlapsi, sisko, serkku, naapuri.. ja.. ja.. ja..

Ja silti kaikki tuo, kaikki mitä kuvitella saattaa, olen minä.

ahdistus

2008-08-13T13:19:00.001+03:00

Kiirettä, sterssiä, toimimattomia koneita...
Toisaalta myös hyviä hetkiä mukavien ihmisten seurassa, välittämistä ja taivaallista liikuntaa..

Mielessä jyllää, mutten ehdi kaikkea kirjoittaa.. vielä..

opiskelijaelämää

2008-08-11T16:58:00.002+03:00

Nyt olen sitten virallisesti opiskelija, taas.. No koulu alkaa vasta ensi kuussa ensimmäisellä lähipäivällä, ja varsinaisesti hommiin pääsee vasta seuraavassa kuussa, mutta olen opiskelija yhtä kaikki..

Jotenkin on tuntunut että asioiden loksahdettua korvieni välissä on moni asia alkanut loksahdella kohdalleen myös muuten elämässä. Päätökseni panostaa taas yrittäjyyteen on kuin huomaamatta poikinut myös liudan asiakkaiden yhteydenottoja, ja kalenteri alkaa kuin huomaamatta täyttyä syksyn osalta, jopa niin että on myönnettävä näiden viimeisten noin 35 työpäivän tökkivän urakalla.. Silti taas tänään kuullessani työympäristön muutoksista, häivähti mielessä ajatus "entä jos sittenkin..?". Ammuin ajatuksen alas samalla sekunnilla. Ei, ei näissä tehtävissä ainakaan.. Yksinkertaisesti tiedän sen etten jaksa, etten halua, ja etten näinollen voi.. Miksi siis edes kuvitelmissa antaa aikaa moiselle ajatukselle jonka tiedän käytännössä mahdottomaksi. Ennemmin sitten vaikka lehden jakoa aamuyön tunteina, tai aivotonta liukuhihnatyöskentelyä jolloin mieli saa seikkailla omissa luovuuksissaan.. Ei enää huomion vaativaa pikkutarkkaa näperrystä asian parissa joka ei voi vähempää kiinnostaa.. Olkoonkin että tietyt osa-alueet kiehtoisivat yhä, tiedän että halutessani motivaatiotakin voisi löytyä, mutta jos työnantajan ja minun intressit eivät kohtaa, miksi tuhlaisin voimiani työpaikkaan joka taatusti saa paremmin irti työtehon irti sellaisesta ihmisestä joka pitää juuri tuosta hommasta.. Uskon että omat vahvuuteni ovat aivan muissa asioissa kuin kustannusseuranta-taulukoiden täyttämisessä ja raporttien tekemisessä..

Odotan tältä syksyltä paljon. Odotan itseltäni paljon. Nyt on aika alkaa lunastaa niitä lupauksia joita tähän asti on vain ilmaan heitelty..

Helsinki mereltä

2008-08-09T23:00:00.000+03:00

Kävimme porukalla katsomassa KOM-teatterin esityksen Tuntematon sotilas Suomenlinnan kesäteatterissa. Ei voi muuta todeta kuin WOW!

Esitykset jatkuvat vielä käsittääkseni kuukauden eteenpäin, ja suosittelen todellakin lämpimästi. Ihan kaikki katsojat eivät tainneet nähdä esitystä yhtä komediallisena kuin meidän porukka, mutta eipä sille oikein mitään voi kun tietyt hahmot näyttämöllä saavat läheisten piirteitä niin tuppaa tuo naurattamaan..

Vaikken mikään sotafriikki tai tuntemattoman fani olekaan, oli tuo esitys tehty niin selkeäksi ja mukaansa tempaavaksi että esitystä oli kaikkineen ilo (sanan varsinaisessa merkityksessä) katsella.

Lauttamatkalla kaupunki näytti meille kauneimmat kasvonsa. Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki. Kuva vaan ei tee oikeutta näkymälle...

pari erosuhdetta

2008-08-08T20:41:00.002+03:00

Tämä vuosi on ollut yllättävän muutosrikas parisuhderintamalla. Eroja ja pariutumisia on piisannut usealla taholla. Jäin miettimään näitä eroja. Parin vuoden seurustelun ja/tai avioliiton jälkeiset erot ovat usein niitä jotka jäävät kaivelemaan. Mietitään olisiko enemmän voitu tehdä, olisiko sittenkin pitänyt antaa toiselle mahdollisuus jne. Mutta kun mietin niitä eroja joita oli pidemmistä suhteista, huomasin mielenkiintoisen tosiasian. Toki jos ero tuli toiselle osapuolelle "yllätyksenä" kymmenen (tai kymmenien) vuoden liiton jälkeen, seuraus oli yleensä alkuhämmästyksen jälkeen kaksi onnellista tahoa. Jompi kumpi tai kumpikin löysi elämään melko nopeasti uuden rytmin, uudet tärkeät asiat. Osan kanssa jopa mieleen tuli ajatus, olisiko ero pitänyt tulla aiemmin? Onko ollut perusteltua hakata päätään seinään niin kauan kuin on tehty sen sijaan että pyrittäisiin onnellisuuteen erillään jos sitä ei yhdessä löydetä..

Onko yleensä yhdessä pysymiselle suurin syy pelko siitä mitä ympäristö asiasta sanoo? Tai se että on vain niin totuttu olemaan yhdessä, vaikka elämä on enemmän riitaa kuin rakkautta?

Muistan joskus nähneeni elokuvan jossa parisuhde piti vaihtaa tietyn vuosimäärän jälkeen (olisiko ollut 7 vuotta) ja pääosan esittäjät olivat edelleen niin rakastuneita että halusivat jatkaa yhdessä vaikka laki kielsi moisen.. Nurinkurinen ajatus sinänsä, mutta ehkäpä parisuhteet tulisi olla määräaikaisia ja määräajan täyttyessä pitäisi ottaa etäisyyttä, kartoittaa tilanne ja varmistaa haluaako jatkaa yhdessä..

Mikä sitten olisi oikea aika "tarkistuspisteelle"? Minkä jälkeen voisi todeta tietävänsä onko suhteella kehittymismahdollisuuksia edelleen vai onko tämän ihmisen kanssa kaikki jo tehty? Ja olisiko sitten syytä tyytyä olemaan "vain ystäviä" jos jompi kumpi tai kumpikin kokee ettei suhde tyydytä kaikilla osa-alueilla..? Jään yhä pohtimaan ajatusta...

vaikutuksille altis

2008-08-08T15:10:00.002+03:00

Olen tiedostanut taas entistä vahvemmin kuinka vaikutuksille altis olenkaan. En tarkoita että juoksisin muotioikkujen perässä laumasieluna lampaana, vaan sitä kuinka helposti omaksun vaikutuksia niiltä ihmisiltä ja niistä asioista joita haluan. Uskon että oikealla motivaatiolla oppisin vaikka puhumaan kiinaa parissa viikossa.

Mieleni myllerrys viime aikoina ei niinkään ole ollut suoranaista sisäistä taistelua (toki sitäkin) vaan voisi enemmänkin sanoa kanavan avaamiseksi, vaikutteiden vastaanottamiseksi, avautumiseksi mahdollisuuksille. Toisaalta voi sanoa että välttelen vastuuta ratkaisujen teosta, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän tarvitsevani aikaa nähdäkseni mihin suuntaan alitajuntani kallistuu. Jos nyt valitsen tien x, eikä se ole oikea, tiedän sisäisten ristiriitojen jatkuvan ja uuden pähkäilyn olevan edessä nopeammin kuin haluaisinkaan.. Tiedän myös sen että kaikille on paras että päätän jotain pian. Ei tee kenenkään mielelle hyvää roikottaa vaihtoehtoja ikuisesti, silloin ei pääse mihinkään vaan vain roikkuu jossain epämääräisessä välitilassa kiinnittymättä mihinkään.. Toisaalta, asiat sietävät myös parin viikon harkinnan, ei ole tarvetta tehdä hätiköityjä ratkaisuja joita katuisin kovin pian..

Vaikutuksia, noita pienen pieniä ohjauksia on tullut tänäänkin jo pariin otteeseen. Puhelu joka kertoo suuntaa tuonne, meili joka vahvistaa ratkaisuja, tekstari joka lisää uskoa.. Minun tarvitsee vain elää tässä ja nyt, valita seuraava askeleeni sen mukaan kun se kohdalle tulee. Ei tarvitse kiirehtiä, ei ylittää siltoja ennenkuin on niiden kohdalla, eikä ennenkaikkea surra mennyttä millään muotoa. Tiedän, uskon ja luotan siihen että jokainen askeleeni saa tarvittavan tuen. Jokainen päätös saa tuekseen suuntaviitan ja vaikeatkin asiat luonnistuvat kun niiden aika on..

Olen onnellinen kaikesta mitä minulla on. Iloitsen jokaisesta pienestä hetkestä, takertumatta. Kiitos elämä!

Teetä ja sympatiaa

2008-08-07T14:09:00.002+03:00

Oli mielenkiintoista käydä arvauskeskuksessa tänään. Ei niinkään sen takia että olisin epäillyt minkä diagnoosin tohtori tulee tekemään, tai saanko tarvitsemani saikkulapun, vaan lähinnä sen takia että edessäni oli kerrankin lääkäri joka lausui nimeni oikein.. Tosin täytyy myöntää että hiukan huvitti lääkärin taivastelu kuinka suomalaisella naisella voi olla arabialainen nimi..

Kaksi päivää saikkua vielä. Lääkäri epäili kyseessä olevan viirus. Olisin voinut kertoa lääkärille tämän viiruksen sijaitsevan ihan täysin korvieni välissä, mutta ehkä kuitenkin oli parempi että saikkulappuun tuli maininnaksi pitkittynyt flunssa. Ja tottahan tuo on, nenä oli tukossa ja olo on voimaton, lihaksia ja päätä särkee. Tosiasia on kuitenkin se että kotiin päästyäni olo parani liki heti, tiedän kuitenkin että työkuntoinen en ole, joten levon kannalta..

Ihmetyttää kyllä tässä flunssassa sellainen outo piirre, että vaikken ole muutamaan päivään muuta syönyt kuin teetä, teetä, kahvia, kivennäisvettä ja paria erilaista keittoa sekä muutaman näkkärin päivässä, on paino koko ajan noussut. Ymmärtäisin jos teehen olisin laittanut kilokaupalla hunajaa, mutta jos puolen litran kupilliseen laitan vajaan teelusikallisen. En mielestäni ole mitään suuresti lihottavaa syönyt, mutta paino vain nousee.. No, vaikka ravaan pissillä vähän väliä, lienee valtaosa tuosta teestä kuitenkin varastoitunut vuoteessa rötköttävään elimistöön.. Eli ehkä, toivottavasti, paino putoaa normaaleihin lukemiin heti kun nousen ja alan taas liikkua normaalisti.. Toivon sitä todellakin!

402

2008-08-06T10:51:00.003+03:00

Tämä on jo neljässadas toinen blogipäivitykseni.. uskomatonta.. Jos jokainen näistä päivityksistä olisi ollut sivu kirjaani, olisin jo kirjoittanut melko paksun kirjan.. Unelmien toteuttaminen voi eteenpäin katsottuna vaikuttaa vaikealta, mutta kun katsoo huomaamatta tehtyjä "saavutuksia" huomaa että kaikki, todellakin KAIKKI asiat ovat mahdollisia kun vain edetään pala ja askel kerrallaan..

Sain tänään ystävältäni ihanan sähköpostin, ja haluan jakaa sen kaikkien kanssa..

George Carlinin ajatuksia ikääntymisestä.
(Kertakaikkisen upeaa tekstiä)

Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.

'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!
Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,
tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'
'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)
Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.
Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.
Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)
Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,
ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.
(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)
Ennen kuin huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki
mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
Etpä olisi uskonut!

Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30,
LÄHESTYT neljääkymmentä, SAAVUTAT 50
ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!
Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.
Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;
'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja.
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!

KUINKA PYSYÄ NUORENA?

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
'Joutilas mieli on paholaisen työkalu.'
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA:
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.